Masennuslääkkeet ja mies

ettei kukaan osaa sanoa. Itse kertoisin sitten kun tuntuisi hyvältä ja varmalta ololta kertoa.

Jos asia on hoidossa etkä ui enää syvissä vesissä,ei asiasta ole syytä kertoa.Sitten vasta kun suhteenne on vakaammalla pohjalla

Onhan tuo paljon pienempi juttu kuin vaikka, että olisi herpes.



Kerro, että asia on hallinnassa. Voit menettää miehen, mutta tulisihan se ennen pitkää kumminkin selville.

Täällä on paljon keskustelua masennuksesta, ajattelin, että täältä löytyisi hyviä neuvojas tilanteeseen. Mutta hiljaista tuntuu olevan. Itseäni arveluttaa kertoa, kun edellinen kerta meni mönkään. Oltiin oltu tosiaan jo puoli vuotta yhdessä ja meillä meni hyvin, mies puhui jo yhteen muutosta. Sitten kun kerroin asiasta niin pim, mies häipyi.

tai sitten ei mitään kokemusta asiasta.Mun mielestä toi ei oo niin ihmeellinen juttu etteikö sitä vois kertoa..

Täällä on paljon keskustelua masennuksesta, ajattelin, että täältä löytyisi hyviä neuvojas tilanteeseen. Mutta hiljaista tuntuu olevan. Itseäni arveluttaa kertoa, kun edellinen kerta meni mönkään. Oltiin oltu tosiaan jo puoli vuotta yhdessä ja meillä meni hyvin, mies puhui jo yhteen muutosta. Sitten kun kerroin asiasta niin pim, mies häipyi.

Siinä sulle vastaus. Eli jos noin meni ekalla kerralla niin nt kertoisin aika nopsaan. Turhia toiveita ei kannata itsellä tai kumppanilla ylläpitää. En usko että miehen mielipide sairauteen muuttuisi ajan kanssa. Etkä varmasti halua mitään idioottia joka ei sairautta ymmärrä.

ei ole kokemusta masennuksesta ja hän ei ole siitä huolissaan. Ehkä jopa rakastaa ja hoivaisi sinua. Ei tiedä. Tai sitten pelästyisi ja ei enää olisi kanssasi. Varmaa kuitenkin on, että vielä löydät jonkun, joka sinua rakastaa masennuksestasi huolimatta.



Minun äitini on vuosia sairastanut masennusta ja se on todella superrankkaa läheisille myös. Hänelle, mutta myöskin meille. Jos miehellä on rankkaa kokemusta masentuneen läheisenä, niin hän ei ehkä jaksa jatkaa kanssasi.

Enin osa taitaa olla sitä mieltä, että pitäisi kertoa, vähän yllättäen. Ehkä sitä sit pitäis vaan rohkaista mielensä ja kertoa. Onhan se totta toikin, että ei se niin paljon kirpaise, kun heti kertoo. Kun ei ole vielä mitään isompia toiveita ehtinyt kehitellä toisen suhteen. ap

Mun kokemus yhdestä miehestä oli ettei se ymmärtänyt yhtään.... Se nyt ei muutenkaan ymmärtänyt mistään erilaisuuksista.



Nykyiselle miehelleni kerroin vasta siinä vaiheessa kun olin selvittänyt yleisissä keskuteluissa hänen kokemuksiaan masennuksesta ja sitä sairastavista ihmisistä. Eli siinä vaiheessa kun katsoin, että hänen elämänkokemuksensa riittää ymmärtämään omankin masennukseni kerroin. Sittemmin en enää syökään masennulääkkeittä ja olemme onnellisesti naimisissa tämän miehen kanssa.



Mun neuvoni on, että selvitä ensin muutoin miehen mielipide masennukseen yleisellä tasolla ja mieti sitten haluatko kertoa tai onko teillä mielestäni edes yhteistä tulevaisuutta.

kerroin masennuksesta ja muista ongelmista kun alettiin puhua että onko juttumme vakavampaakin, eli alettaisiinko seurustella.



mies ensin vähän säikähti, ei ollut ennen monistakaan niistä asioista kuullut, kerroin, juteltiin paljon ja mieheni sanoi että ei halua olla asioiden esteenä. välillä on vaikeaa ollut, mutta onneksi yhdessä ollaan



mies joka ei sua hyväksy kaltaisenasi ei sinua ansaitse.



ole rehellinen, kerroin piakkoin

onkin sekä herpes että masennus? T:Ohis

Mäkin kertoisin aika alkuvaiheessa. Ja mulla on kokemusta asiasta.



Joskus mies on jättänyt mut sairastamani fyysisen sairauden takia, mutta sekin oli parempi silloin kuin pitkän yhdessäolon jälkeen. Masennuksestakin olen kertonut alkuvaiheessa. Nykyinen - ja toivottavasti pysyvä - mieheni tiesi masennuslääkkeistäni ja taustastani etukäteen eikä hätkähtänyt liikoja.:)