Hirvitys: aikuinen nainen kutsuu isäänsä isiksi!

samaa mieltä. SE on ihan lässyn-lässyn.

Olen 35v ja sanon edelleen isääni "iskäksi", koska sehän hän minulle on. Ei se ikä siihen vaikuta. Ihan niin kuin oma poikani tulee aina olemaan poikani, vaikka olisikin 35-vuotias.

vielä pahempaa on, kun mieheni kutsuu isäänsä isiksi!!

Meidän isä on ollut ISI aina. Ei sitä sanaa sinun korvillesi ole tarkoitettukaan.



Onko sinulla hieman likainen mielikuvitus?



t. 44 v + vanhemmat sisarukset Etelä-Pohjanmaalta

pedofiili-isi ja insestisuhde, check. Kyllä suhteessa omiin vanhempiinkin täytyy jotain aikuistumista tapahtua.

Olen 35v ja sanon edelleen isääni "iskäksi", koska sehän hän minulle on. Ei se ikä siihen vaikuta. Ihan niin kuin oma poikani tulee aina olemaan poikani, vaikka olisikin 35-vuotias.

Niin tarkoitin pelkästään tuota "isi" -sanaa. Iskä on ok, kuten aloituksesta näkyy :)

...vai onko sittenkin vähän säälittävä?

Olen 35v ja sanon edelleen isääni "iskäksi", koska sehän hän minulle on. Ei se ikä siihen vaikuta. Ihan niin kuin oma poikani tulee aina olemaan poikani, vaikka olisikin 35-vuotias.

Niin tarkoitin pelkästään tuota "isi" -sanaa. Iskä on ok, kuten aloituksesta näkyy :)

Kun kerran ap:lle iskä-sana on ok, niin täytyy varmaan ruveta käyttämään sitten sitä - kiitos vaan valistuksesta!

Siinä kaikki. Siis siitä tulee hirveä insesti-olo. Ei voi olla kamalampaa. Onko se isä tai iskä niin vaikea sanoa? Niillä ei ole vastaavaa kaikua, ainakaan minun korvissani.

Oletko kenties lomalla Niksulasta vai vasta jonossa sinne?

minustakin tuo isi on vähän enemmän pikkulapselle sopiva sana. Aikuiselle sopii paremiin iskä tai ukko. Teini-ikäisellä tyttärellä tuo isi jo kalskahtaa ikävältä. olen jo 50-vuotias, vaikuttaiskko se, kun ei olla tässä ikäluokassa totuuttu tuollaisiin hempeilysanoihin.

Ja saastainen mielikuvitus.



Itse kutsun isääni isäksi, mutta jos joku aikuinen kutsuu isäänsä isiksi en ajattele noin sairaalla tavalla asiasta kuin sinä!

minustakin tuo isi on vähän enemmän pikkulapselle sopiva sana. Aikuiselle sopii paremiin iskä tai ukko. Teini-ikäisellä tyttärellä tuo isi jo kalskahtaa ikävältä. olen jo 50-vuotias, vaikuttaiskko se, kun ei olla tässä ikäluokassa totuuttu tuollaisiin hempeilysanoihin.

Ei sitten edes 50-vuotiaana ole kerinnyt oppia sitä, että eri puolilla Suomen maata saatetaan_käyttää_erilaisia_kutsumanimiä?

Täällä Etelä-Pohjanmaalla ISI oli ihan yleinen ainakin 70-80-luvun lapsilla, uudella sukupolvella saattaa olla jo toiset nimet käytössä.

En minä koskaan voisi kutsua ISIÄNI iskäksi tai vielä vähemmän faijaksi.

Ja aivan sama, miltä se ulkopuolisen korvissa kuulostaa. Mun isi on isi loppuun asti.

t. 44v

Minusta taas isä-sana on se, jolla on joku kaiku. Ja se kaiku on etäinen, eli kuuluu viileisiin väleihin... vaikka tiedän, ettei näin ole, mutta se kuulostaa siltä.



Sanonhan miehestänikin isi, siis lapsille, enkä ajattele pervoja silloinkaan, kuten en tosiaan omankaan isäni kohdalla...

Meidän 5v kutsuu yhä.



Vai pelkät pedofiilit ovat isiä? Pitääkö minun huolestua poikani suhteesta isäänsä?



On surullista, miten aikuisten maailma on täynnä sääntöjä. Muistan ystäväni, joka alkoi 9-vuotiaana kutsua isäänsä isäksi (sitä ennen isi) ja mummiaan isoäidiksi, ettei kuulostaisi niin lapselliselta. Mitä tuo kertoo isä-suhteesta tai isovanhempi-suhteesta? Miksi amerikkalaisit teinit ovat ihan huoletta kids, mutta suomalaisia pitää kutsua korrektisti nuoreksi ja auta armias, jos sanot sana lapsi 13-vuotiaasta...



Suomessa lapsuus loppuu lyhyeen ja se näkyy myös ihmissuhteissa. Oma isäni on epäsuomalaisittain yhä myös isi, mutta minulla olikin ja on edelleen vanhemmat läsnä arjessa. Eikä minua silti ole paapottu. Ovatpahan vain olleet tukena ja turvana, jos jotain sellaista olisin tarvinnut. Vaikka lähdin heti yo-kirjoitusten jälkeen vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan, ei tuntunut siltä, että minut tuupattiin ulos kodista. Ei tarvinnut alkaa muutella kutsumanimiä, mummit ovat olleet mummeja, papat pappoja ja isit isejä.



Ihmiset, jotka kokevat aikusina tuo termit lässyttävinä, pedofiilimaisina ja vastenmielisinä, voisivat ihan oikeasti miettiä lapsuuttaan ja suhdettaan läheisiinsä. Miksi nuo mielleyhtymät? Pitikö aikuistua varhain? Huolehdittiinko sinusta murrosiässä vai itsekö hoidit itse itsesi? Minkälainen on isä-suhteesi?



Monet murrosikäiset vaihtavat sen isin isäksi. Minäkin vaihdoin silloin. Mutta kun kasvoin aikuiseksi, ei minun tarvinnut enää kapinoida isääni vastaan.

Tuon naisen tapa, joka varmaan kuuluu hänen lapsuudenperheensä perinteisiin ja on heille aivan luonteva, antaa sinulle mahdollisuuden tuntea tunteita ja saada kaikenmoisia väristyksiä. Kun ei sinulla ilmeisesti elämää ole, mutta kuin ehkä jotain kovin normitettua, keskivertoa ja sovinnaista.

Miten muuten iskä on "aikuisempi" ilmaisu kuin isi? :D

Minä taas kutsun isääni isiksi edelleen ja säälin kaikkia jotka sanovat "isä" koska heillä on etäiset ja viileät välit isäänsä.

miten ihmeessä tuosta, että en halua kutsua isääni isiksi, voi päätellä jotain isäsuhteeni tilasta, saati siitä, onko minulla "elämää" vai ei? Isäsuhteeni on loistava ja arvostava, isäni on iäkäs, sodankäynyt herrasmies. Ja ihan elämäkin minulla on. Jotkut sanat vain ärsyttävät, kuten nyt tämä. Voi ihmisparat, kaikenlaista pitää keksiä loukatakseen. Mutta ette siinä onnistuneet. :) En ole ikinä kutsunut isääni isiksi, eli en ole lopettanut sitä jossain iässä. Ja tuo kertomani nainen on ainoa, joka kutsuu (ja on koskaa kutsunut)isäänsä isiksi kaveripiirissäni. Ehkä se on sitten jotenkin murresidonnainen sana.

Hyvää päivänjatkoa kaikille turhasta provosoituneille! Olisko teidän hankittava se ns. elämä? :))



T. AP

Mutta huonolla menestyksellä, joten hyvä kun poistut takavasemmalle.

onko ap:lla nyt ihan varmasti kaikki muumit laaksossa?



mä olen 20v nainen ja kutusn isääni isiksi AINA. Ainakin hänen kuullen.

Teninä tuli pohdittuu et oonko lapsellinen ku silleen sanon, mut totesin lopulta että isi se silti mulle on.



Joskus jos isi ei ole oaikalla vaan olen esmes vain kavereiden kanssa saatan sanoa iskä tai isä. Isä tosin kuulostaa omiin korviin todella... kankealta ja tylsätä. persoonattomalta.



EN kuollaksenikaan ymmärrä miten joku voi yhdistaa SANAN ja insestin toisiinsa? o.O Harvinaisen likainen mielikuvitus aplla.

avauksessasi mm. sanoja hirvitys, kamala, insesti. Se antoi sinusta varsin kiihtyneen ja provosoituneen vaikutelman.

Hyvää päivänjatkoa sinullekin.

miten ihmeessä tuosta, että en halua kutsua isääni isiksi, voi päätellä jotain isäsuhteeni tilasta, saati siitä, onko minulla "elämää" vai ei? Isäsuhteeni on loistava ja arvostava, isäni on iäkäs, sodankäynyt herrasmies. Ja ihan elämäkin minulla on. Jotkut sanat vain ärsyttävät, kuten nyt tämä. Voi ihmisparat, kaikenlaista pitää keksiä loukatakseen. Mutta ette siinä onnistuneet. :) En ole ikinä kutsunut isääni isiksi, eli en ole lopettanut sitä jossain iässä. Ja tuo kertomani nainen on ainoa, joka kutsuu (ja on koskaa kutsunut)isäänsä isiksi kaveripiirissäni. Ehkä se on sitten jotenkin murresidonnainen sana.

Hyvää päivänjatkoa kaikille turhasta provosoituneille! Olisko teidän hankittava se ns. elämä? :))

T. AP