Erotako vai voiko enää olla tulevaisuutta

En tiedä jaksanko enää. Alan olla henkisesti aivan loppu hoitamaan kaikki perheen asiat yksin. Viimeinen pisara oli tänä aamuna kun lapsi alkoi itkeä päänsärkyä. Huusi isää. Heräsin itkuun, mutta mies oli jo hereillä. Ajattelin mieheni menevän koska lapsi huusi häntä. Mitään ei tapahtunut ja menin lapsen luo. Sitten lähdin hakemaan särkylääkettä keittiöstä. Mitä tekee mies. Istuu keittiössä puhelin kädessä ja lukee ilmeisesti fb. Kysyin miksi ei voinut mennä lapsen luo tai tuonut lääkettä tms. Mies toteaa, että mitä hän olisi osannut tehdä. Ei hän tiedä mitä päänsärkyyn auttaa. WTF! Räjähdin totaalisesti. Kai sitä nyt voi lapsen luo mennä vaikkei tietäisi mikä auttaa. En oikeasti tajua!



Tuo aamuinen sai minut tajuaan ettei mies vain ole ns perheihminen. Touhuaa kyllä lasten kanssa kun ehtii(lue: touhuaa omia hommiaan ja ottaa lapset siihen mukaan). Mutta siihen se jääkin. Kaikesta huolehdin minä vaikka mies olisikin kotona. Vkonloppuisin lapsilla (jos en minä tee) on hiukset harjaamatta, hampaat pesemättä yms.



Olen ollut viimeiset puolivuotta vain kotona vauvan ja isompien lasten kanssa. Käynyt joskus pikaisesti ruokakaupassa yksin. Muutoin aina joku lapsista on mukana, ellei kaikki.

Vapaa-aikaa ei vain ole. Mies tekee pitkää päivää töissä ja reissuaa. Koskaan en enää suunnittele meneväni minnekään koska en pääse silloin kun haluaisin. Mies sitten joskus toteaa, nyt voit mennä. Ja silloinkin aika tuntuu olevan rajallinen koska hän lähtee takaisin töihin, hänellä on oma harrastus tai kello näyttää iltapuuhien lähestymistä.

Jos valitan oman ajan puutteesta saan vain pahan mielen itselleni. Toisinsanoen mies saa sanoillaan minut tuntemaan etten ole ansainnut omaa aikaa koska olen vain kotona ja hän tekee pitkää päivää eikä itsekään jouda viettämään omaa aikaa harrastuksissa. Miehellä on tällä hetkellä kolme harrastusta. Eli kolmella eri ajankohdalla on vkolla menossa jos vain töiltään ehtii. Minulla on yksi oman ajan meno (tulossa) samalle päivää kuin miehen kaksi menoa. Käytännössä mies lähtee, tulee kotiin kun minun menoni on virallisesti jo alkanut. Lähden itse ja juoksujalkaa palaan kotiin, että mies ehtii taas lähtemään omalle harrastukselleen joka alkaa ennen kuin minun menoni virallisesti loppuu. Ei oikein innosta lähteä kun tiedän mikä hoppu minulla on :( En jaksa!



Ensimmäisten lasten jälkeen luultavssti hieman masennuin koska olin vain kotona. Ei ollut mahd. lähteä omalle ajalle. Päätin etten halua samaa virhettä nyt. Puhuin miehelle myös asiasta. Ja vannotin ettei niin saa käydä. Mutta huomaan, että sama on toistumassa taas. Kaikki kiukku ja viha purkautuu, että tunnen haluavani erota. Mies ei tajua mitään mitä puhun. Mieheni ei osaa puhua asioista ja keskustelu on aika yksipuolista. En teidä mitä tehdä. Voiko enää tehdä mitään vai onko jo oikeasti aika erota.

Suhteemme on jo pidempään ollut mielestäni ns hoitamatonta. Koskaan ei enää vietetä aikaa kaksin tai arvosteta toisessa mitään mistä kerrottaisiin. Itse toivoisin, että olisi enemmän myös aikaa viettää aikaa lasten kanssa touhuillen, sellaista mukavaa mistä lapset tykkää.

Miehen työ syö perhettämme. Mutta sille ei voi mitään. Asiat tulisi saada kuntoon työn ohella.



Mitä voin tehdä tai kenen kanssa puhua :(