Uskovaisia paikalla? Auttakaa...?
Sanotaan, että Jumala on pitkämielinen ja kärsivällinen kanssamme, että Hän antaa meille syntimme anteeksi, kun pyydämme anteeksi ja teemme parannuksen synneistämme.
Minulla on syntejä, joita olen katunut ja pyytänyt anteeksi ja yrittänyt tehdä niistä parannusta. Mutta sitten, sortunut taas takaisin synteihini. Sitten häpeän niitä niin paljon ja tuntuu että kun olen jo monet kerrat tunnustanut tehneeni väärin ja halunnut tehdä parannusta, ja sitten kuitenkin olen niin itsekäs ja kypsymätön ja mitä kaikkea vielä, että kiusausten tullessa en ole oikeastaan edes kunnolla yrittänyt vastustaa kiusausta, vaan olen ollut heikko ja "antanut mennä vaan".
Sitten olen niin häpeissäni ja pettynyt itseeni, että tuntuu että etäännyn Jumalasta ja uskostani koko ajan kauemmaksi, enkä enää edes "kehtaa" lähestyä Jumalaa, taas tämän saman vanhan syntini kanssa. En edes kehtaa pyytää anteeksi, vieläkö voi saada saman synnin anteeksi, montako kertaa??
Vai joko olen ihan menetetty tapaus?
Kommentit (13)
Jos joku meistä uskovista voi väittää olevansa synnitön, niin johan on kumma.
On hyvä pyytää syntejään anteeksi - Isä meidän rukous on mielestäni yksi parhaita rukouksia.
Löysin netistä tämän jonka allekirjoitan täysin:
"Kun Hänen sydämensä heltyy ja Hänet valtaa sääli. Syntien tunnustamisen ja anteeksisaamisen jälkeen Isä ei niitä enää muista.
Minkätähden? Jos Jeesuksen veri on ne puhdistanut, ei niitä enää ole. Jumalan ajatuksiin ne eivät enää astu. Ne on upotettu meren syvyyteen
ja rannalla on kyltti "Kalastaminen kielletty". "
Siinä vaiheessa kun ihminen ei enää koe syntiä - tai ei tahdo pyytää anteeksi - koen että on suuremman huolen paikka. Suurin synti on mielestäni juuri siinä ettei armo kelpaa...
Siunauksin!!
Siltä se ainakin minustakin tuntuu kun syntiä teen. Eroonhan synnistään pitää pyrkiä ja tunnustaa, anoa anteeksi. Kuten olet tehnyt. Onneksi elämässä on niin paljon muutakin mikä ei ole syntiä ja mihin elämä vie hetkittäin.. Jumalan edessä sitä jokainen meistä joutuu nöyrtyä, eli et ole ainoa.
et todellakaan ole menetetty tapaus!!
tuollaista se on meillä kaikilla muillakin uskovaisilla!
ethän sinä lakkaa rakastamasta lastasikaan (jos sinulla siis on lapsia) kun se mokaa vaikka tekisi mokansa miljoonatta kertaa!
siunausta sinulle!
uskonto on pirullinen juttu -noin monta ihmistä se on saanut ihan turhaan pois tolaltaan.
Yrittäkää edes tulla järkiinne.
uskonto on pirullinen juttu -noin monta ihmistä se on saanut ihan turhaan pois tolaltaan.
Yrittäkää edes tulla järkiinne.
lukenut otsikkoa,vaan oli pakko tulla pilkkaamaan?
Olen myös sitä mieltä että synnintuntosi on terve. Tulee niitä ajanjaksoja jolloin on erillään jumalasta jo siinä määrin ettei tiedä kehtaako tai osaako enää tulla takaisin. Mutta taivaassa järjestetään juhlat joka kerran kun palaat! Isä odottaa avosylin juuri Sinua!
Jeesuskin lähti etsimään vertauksessa sitä YHTÄ kadonnutta lammasta ja jätti 99 muuta odottamaan. Sinä olet tärkeä ja ainutkertainen Hänelle.
Mene vaikka rukoillen näin Jumalan eteen:
"Jeesus, sinä näet nämä viime aikojen tekemiset, kaiken sen synnin joka elämässäni on. Herra pyydän SINUN APUASI näiden asioiden kanssa. Herra sinä voit yliluonnollisesti irrottaa minut kahleesta joka sitoo minua. Sinä näet että haluan elää toisin. Auta! Isä opeta minulle sinun tiesi, ole läsnä arjessani, Jeesuksen nimessä. Aamen"
mutta kannattaisiko sinun hakea tähän asiaan psykologista apua? Monesti ihminen sortuu aina uudestaan tekemään syntejä, joiden kanssa ei ole oikein sinut, eli jotka on työstämättä.
Jos joku ajautuu esim. kerta toisensa jälkeen irtosuhteisiin, niin jotainhan niistä silloin hakee. Minusta tämän tyyppiset jutut kannattaa työstää ihan maallisin keinoin, koska se taas antaa eväitä välttää kyseistä asiaa jatkossa.
Hän ei ole kanssasi vain onnistumisten hetkellä, vaan myös epäonnistumisten hetkinä. Niin kuin laulussakin sanotaan, että "ethän koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois". Pysy ristin juurella! Siellä on synnit sovitettu ja sieltä tulee myös apu kiusauksissa. Mieleeni tuli, että olisiko sinulla joku kristitty ystävä, jonka kanssa voisit jutella kompuroinneistasi ja rukoilla yhdessä? Siitä voisi olla apua. Pidä katseesi Jeesuksessa entistä enemmän, käy seurakunnassa ja tutki sanaa evääksi matkalle. T. Toinen kompuroiva kristitty
Valaistukaa jo, te skitsofreenikot, jumalaa ei ole olemassa. Käyttäkää aikanne johonkin hyödyllisempään kuin tyhjänpäiväiseen toimittamiseen johon liittyy jumala.
uskonto on pirullinen juttu -noin monta ihmistä se on saanut ihan turhaan pois tolaltaan.
Yrittäkää edes tulla järkiinne.
lukenut otsikkoa,vaan oli pakko tulla pilkkaamaan?
parastanne kuule ajattelin.
Ei uskonnosta ole seurannut mitään hyvää.
uskonto on pirullinen juttu -noin monta ihmistä se on saanut ihan turhaan pois tolaltaan.
Yrittäkää edes tulla järkiinne.
lukenut otsikkoa,vaan oli pakko tulla pilkkaamaan?parastanne kuule ajattelin.
Ei uskonnosta ole seurannut mitään hyvää.
älä ajattele,vaan anna jokaisen itse päättää uskooko vai ei.
hän sovitti koko maailman Jumalan kanssa. Kyse ei ole yksittäisistä synneistä vaan syntisyydestä, lankeemuksesta. Sinä et ihmisenä kykenekään muuhun kuin syntisyyteen. Mutta kun Jumala katsoo sinua Jeesuksen sovitustyön läpi, hän ei näe syntejä vaan luomansa ihmisen, jota rakastaa mittaamattomasti. Sinä olet jo saanut anteeksi kaikki syntisi, tulevatkin. Jumala tietää heikkoutesi ja tietää senkin, että tulet lankeamaan. Ei se ole hänelle mikään yllätys.
Oikeastaan yksittäisten syntiriepujen tuominen Jumalalle on pintapuolista, synti on paljon syvemmällä, se on mahdoton asia kitkeä itsestään pois. Vain Jumala voi sen tehdä, että pääsee eroon siitä. Siltikin heikkous ja kiusaus on olemassa.
Jää nyt armollisen Jumalan syliin syntisenä mutta armahdettuna.