Löytyykö vanhempia jotka tahtovat lapselleen nimenomaan yleisen ja suositun nimen?

ja kaikkien nimet ovat syntymävuoden top1:iä. Lapset synt. loppuvuodesta, joten tarkkaan on kytätty muiden vauvojen saamia nimiä =)

on tosi yleiset nimet. Jos ei sen vuoden top kympissä niin seuraavan. Eivät olleet silti mitenkään tutkineet tai tarkoittaneet tekevänsä niin, mutta ne kivan kuuloiset nimet vain sattuivat olemaan muidenkin mielestä kivoja.

että se on mielestäni kaunis ja se on esiintynyt jomman kumman vanhemman suvussa. Siitä syystä kaikki nimet nyt vaan sattuu olemaan sieltä top10:n tuntumasta, mutta se ei ole mulle mikään ongelma.

mutta niistä aiempien kyllä

Vai miten selittyy muuten se, että koko ajan tulee vain lisää Ainoja, Onneja ja Helmiä, vaikka nimet ovat jo aivan yliyleisiä nytkin?



Vai onko todella joku, joka ei millään tasolla tarkista nimen yleisyyttä ennen kuin antaa sen lapselleen?

...on pilvin pimein vanhempia joille ei oikeasti ole paljon väliä vaikka nimi olisikin hyvin yleinen.



Eikä sillä nykyään niin kauheasti väliä olekaan, koska nykyään nimien kirjo (määrä) on jo niin suuri, että kaikkein yleisimpiäkään nimiä ei ole ikäryhmässä aivan tolkutöntä määrää (ei enää sitä "joka luokalla kolme saria ja viisi mikaa" -ilmiötä).

mielestään liian usein kertomaan, kuinka esikoispoikamme nimi kirjoitetaan... halusi, vaati tytöllemme nimen, jonka kirjoittamisessa ei voi olla mitään epäselvää esim. kirjoitetaanko yhdellä vai kahdella m:llä, ja olis listakärjessä - Emma!

on kaksi lasta top 10 listalta (varmaan on joinakin vuonna olleet ekojakin) Ja kolmas on top 100 joukossa. Jotenkin mulle se top 100 on tärkeä kriteeri. Sieltä pitää löytyä

t. Aikoinaan nimeään hävennyt

onko nimi jossain top 10 vai ei. Meillä on poika syntynyt alkuvuodesta, niin eipä edes tiennyt että tulee suosittu nimi sinä vuonna.



Meillä on nimet valittu sellaisista, jotka on tuntuneet omaa suuhun sopivilta. Tosin sellaisella kriteerillä, että nimi on helppo ymmärtää ja kirjoittaa, eli aika perusnimet.



Ite oon sitä sukupolvea, joka luokalla oli just ne kolme ninaa ja saria. Itelläni on edelleenkin sen verran harvinainen nimi, että se ei ole vieläkään esim. almanakan nimipäivälistalla. Varsinkin kouluaikana se oli sellainen riesa, että oli väärin kirjoitettu tai lausuttu joka jumlan paikassa (on kyllä edelleenkin usein) ja kaikki lapset aina kyseli että ai mikä sun nimi oikeen on tai että ihme nimi sulla. Vaikka ei se nyt NIIIN ihmeellinen ole, siihen aikaan vaan ei ollu muotia antaa erikoisia nimiä tai poiketa valtavirrasta. Siihen päälle mulla oli vielä erikoinen ja harvinainen sukunimikin, niin avot!



No enivei, en halunnut että lapseni joutuu samalla tavalla jatkuvasti tavaamaan nimeään, joten mitään nicoja tai tonyja tai caisoja ei meidän perheessä ole, mistään tundrasta tai kenzasta puhumattakaan.