Lue keskustelun säännöt.
7-vuotiaan kaverisuhteet
05.10.2011 |
Meillä on 7-vuotias tyttö. Hän on ainoa lapsi, joten seurasta on toisinaan pulaa.
Hänellä on erityisen läheinen ystävä, joka on vuotta vanhempi. Tytöt leikkivät paljon yhdessä jo päiväkotiaikoihin.
Kuitenkin tällä tytöllä on muitakin ystäviä ja sisaruksiakin. On tietysti selvää, että aina ei meidän tytön seura jaksa kiinnostaa. Tästä olemme omallemme puhuneetkin ja kehoittaneet häntä tutustumaan myös omiin luokkalaisiinsa, jotta muitakin kaverisuhteita syntyisi.
Idea ei vain tahdo mennä meidän tytön jakeluun :(
Mitä teistä pitäisi tehdä?
1. Antaa tämän kaverin torjua tyttömme useamman kerran (viime aikaiset 1-2 isompaa torjumista ja siitä seurannutta "riitaa" eivät ole näemmä riittäneet).
Mutta voiko tästä tytön vanhemmat loukkaantua? Pistämme tavallaan tällöin heidän lapsensa ikävään asemaan.
2. Kieltää omaa tyttöämme ottamasta yhteyttä tähän kaveriin.
Mutta miten valvomme asiaa koulussa? Entä voidaankohan tämäkin kokea loukkaavaksi?
3. Annamme ajan kulua. Kyllä uusiakin ystävyyssuhteita syntyy.
4. Jotain muuta. Mitä?
Tyttömme harrastaa lisäksi jalkapalloa ja kuviskerhoa, mutta niistäkään ei kaverisuhteita ole syntynyt.
Kommentit (9)
Täytyy kokeilla kyläilykutsuja.
Miten olette hoitaneet asian? Minulla ei ole tietoa vanhemmista, yhteystiedoista puhumattakaan.
Sanonut lapselle, että "Pyydä Minna joku kerta meille leikkimään. Voit vaikka antaa Minnalle kännykkänumerosi, niin voidaan sopia Minnan vanhempien kanssa."?
Päästäisitkö lasta leikkimään "vieraaseen" kotiin? Tuntuisi hassulta tuppautua 7-vuotiaan mukaankaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkat vain sitä puhumista, niin kyllä se joskus tajuaa.
Omanikin ymmärsi asian muutaman vuoden puhumisen jälkeen ja ekalla luokalla ymmärtää, että kavereita pitää olla useampia, kuin yksi.
hän on se, jonka kanssa halutaan leikkiä enemmän. Mielestäni se vain on liikaa, kun toinen tyttö leikkisi tyttöni kanssa yhtä paljon kuin ennen. Eihän tyttäreni ehtisi olemaan tarpeeksi luokkakavereidensa kanssa!
Meille riittää, että vanhat kaverukset tapaavat kerran tai kaksi viikossa ja joskus enemmän ja joskus tapaaminen voi jäädäkin. Kuinka usein sinun mielestäsi tyttöjen pitäisi voida tavata, jotta ei olisi kyse torjutuksi tulemisesta?
Oikeasti on todella ärsyttävää, kun toinen vetoaa koko ajan omaan tylsään oloonsa. Oma tyttönikin haluaa joskus levät perheen parissa eikä niin, että aina olisi kavereita! Yksilapsisessa perheessäkin voitaisiin tehdä samoin ja esim harrastaa perheenä. Eikä sekään tuntuisi riittävän, että on tavattu, vaan ihan samana päivänäkin ollaan kysymässä uudestaan leikkeihin mm viikonloppuisin näin, kun on ollut niin kivaakin...
Enhän siis lainkaan kritisoinut sitä, ettäkö tyttöni kaveri haluaisi leikkiä muidenkin kanssa. Tottakai! Sehän on päivänselvää.
Ongelmani olikin, että miten saisin OMAN lapseni ymmärtämään asian ja luomaan muitakin kaverisuhteita.
Niin ikävää ja raskasta kuin se onkin, aikuiset eivät voi huolehtia lapsen kaverisuhteista lopun ikää. Jotain pitää elämässä oppia kantapään kautta.
Toki voitte kannustaa tyttöä ystävystymään luokkalaistensa kanssa, esimerkiksi ehdottamalla tytölle näiden kutsumista käymään, mutta pakottaa ei voi. Erottaminen nykyisestä kaverista olisi julmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toki annatte leikkiä sen kamun kanssa
Eihän sitä tietysti loppuikää voi paapoa. Usein aika tekeekin tehtävänsä, mutta jäin jännittämään, että voidaanko se tulkita välinpitämättömyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ikävää ja raskasta kuin se onkin, aikuiset eivät voi huolehtia lapsen kaverisuhteista lopun ikää. Jotain pitää elämässä oppia kantapään kautta.
Toki voitte kannustaa tyttöä ystävystymään luokkalaistensa kanssa, esimerkiksi ehdottamalla tytölle näiden kutsumista käymään, mutta pakottaa ei voi. Erottaminen nykyisestä kaverista olisi julmaa.
Itsekin olen "murehtinut" ekaluokkalaiseni kaverisuhteita, mutta sittemmin yrittänyt olla puuttumatta asioihin. Hänhän juuri nyt on iässä jossa opettelee sosiaalisten suhteiden luomista itsenäisesti. Aina se ei suju niinkuin aikuisen mielestä olisi järkevintä.
olen kyllä ohjaillut molempia kaverisuteissa. miten lapsi oppii , jos kukaan ei opeta?
eli olen asiallisesti ja rauhallisesti keskustellut lapsieni kanssa asioista kuin asioista
eli ap keskustele tyttäresi kanssa kavereiden tärkeydestä, ja mitpä sitten kun on vain yksi kaveri ja hän vaikka muutta toiselle paikkakunnalle, kuka silloin leikkii?
eli on tärkeää tullkaikkien kanssa toimeen koulussa, etenkin oman luokkalaisten kanssa .
hienoa toki on jos on muualtakin kavereita, mutta ainoa kaveri ei saa olla muualta luokalta...
eli itse tilanteessasi yrittäisin keskutelua, ja pyytäisin jonkun luokkalaisen kaverin tytäreni kanssa kotiin leikkimään, eli tiedustelisin tyttäreltä kuka tyttö luokalla on mukava, kenet haöluaisi kutsua
sit jotain kivaa perus puuhaa kotona, ja katsoo sujuuko leikit.
seuraavaksi kutsuisin toisen tytön, ehkäpä kolmannenkin..
eli lapsi saisi rauhassa tutustua tyttöihin, ja samaalla näkisi miten leikit sujuu
koulussa vaikeaa ns rynnätä kavereita välkällä kyselemään, koska monilla on jo ne ns bestikset jo tarhaaajoilta, etenkin tytöt tuntuvat pariutuvan tosi aikaisin...
sama harrastuksissa, kutsuisin sieltä tyttöjä meille leikkimään.
näin olen tehnyt esikoisen aikana, ja nyt nuoremman kanssa
jo alkoi kavereita löytymään.
monta mukavaa tyttökaveria on tällä hetkellä, kun ei alkuun ollut ketään, kun koulu alkoi .
eli äidit olkaa näin pienien lasten kanssa aktiivisia, ja yrittäkää järjestää myös itse kavereita lapsillenne, koska kaikki eivät osaa ihan itse
tytöt etenkin harvoin koulussa ottavat ns kolmatta leikkimään, eli lapsen on yksin vaikea päästä mukaan