Pitkään imettävät äidit ovat liian kiinni lapsissaan ja

Avioliittomme ja itse olisin kärsinyt enemmän jos pullomaitoa olisi juotettu ja olisin joutunut yöllä jotain maitoa heräämään lämmittelemään.



Vauva nukkui vieressä ja sai tissin suuhunsa.

jos ei liitto kestä puolen vuoden täysimetystä ja sen jälkeen vaikka puoli vuotta lisää, niin sitten se ei tule kestämään muutakaan.... I

Hänkin kun on kiinni lapsissaan...



Vaikka nyt provo oletkin :-)

että minä imetän on tärkeämpää kohta kuin minusta. On ihan reilusti sanonut alusta asti, että "on hyvä että sinulla maito riittää ja haluat imettää". Itse suhtauduin alussa imettämiseen hieman pakokauhulla.



Hassua mutta ehkäpä miehen ylpeys ja suhtautuminen imettämiseen on ollut minulle se tärkein tuki. Ja meidän suhteeseen tämä muutaman tunnin välein tissillä oleva vauva ei kyllä ole vaikuttanut. Hellyyttä ja läheisyyttä on samaan tapaan kuin ennen vauvaakin. Ja seksiäkin monta kertaa viikossa.



Ikävää jos ap:n mies on nuin juntti. ;)

...vaikka tämä ap on luultavasti yrittänyt tahallaan provoilla, niin kyllä on ihmisiä jotka oikeasti uskovat näin ja ovat 'hyvillään' että itse ovat 'ymmärtäneet' lopettaa imetyksen ajoissa.



Jotkut vain eivät ole kykeneviä näkemään että toisten kokemus asiasta voi olla aivan erilainen. Varmasti moni äiti on kokenut imetyksen niin että se sitoo lapseen, ja varmasti moni mies on ollut mustasukkainen imetyksestä (kykenemättä asettamaan lapsen tarpeita omien lapsekkaiden mustasukkaisuuden tunteiden edelle). Mutta moni EI ole kokenut asiasta mitään ongelmaa.



Meillä mies tukee imetystä 110 %:sti koska pitää sitä tärkeänä niin lapsen fyysisen kuin psyykkisen terveyden takia. On vain pahoillaan ettei voi itse imettää koska kieltämättä imettävällä äidillä on etulyöntiasema lapsen hoivaamisessa kun on sitä taikajuomaa. Ja tämän edun kääntöpuoli on sitten, että äiti on helposti enemmän lapsessa kiinni. Niinkuin meillä tänään: kolmen tunnin eron aikana lapsi ehti saada totaalisen itkuraivarikohtauksen koska häntä väsytti, eikä ollut rintaa rauhoittamassa.



Mutta pidän miestäni ihan sankarina, kun ilman taikajuomaakin pärjäsi, jaksoi kanniskella vauvaa ja lopulta sai tämän nukahtamaan vaunuihin hytkytellen. Paljon suurempi uroteko hänen kuin minun suorittamana!

Meillä oli 5,5 kk täysimetyksellä, ostittaisella 11,5 kk. Loppuaikoina imetin 2 kertaa päivässä.



Hyvin kesti liitto, ja ihan ilman kriisejä (lapsi on nyt 10 v, ja miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 15 v).

Ja on ihan yhtä "hörhö" kuin minäkin, muutenkin.



Asian vierestä, mutta tuli muistellessa mieleen: puolituttu unikoulutti vauvaansa. Mies oli kuunnellut kertomusta, kuinka vauva huusi yöllä jne unikoulun aikana. Pohti mulle asiaa sitten ja kyseli, että "miksei se anna sille tissi?". Itselläni oli pokassa pitämistä, kun väänsin miehelle rautalangasta, että kas unikoulun tarkoituksena on ikään kuin olla antamatta sitä tissiä yöllä :-D. (Meillä ei ole tuotakaan tehty, lasten isä olisi varmaankin saanut slaagin, jos olisi yömaito riistetty kullanmuruiltaan liian aikaisin :-D :-D....)

Joskus tuntuu, että ne, joilta jokin asia ei onnistu, paikkaavat mielipahaansa haukkumalta niitä joilla oli parempi onni.

Imetys ja muutama muukin lastenhoitoon liittyvä asia ovat monille niin kipeitä asioita, että niitä pitää kääntää päälaelleen ja oikein keksimällä keksiä miten saisi haukuttua toisin valinneet ja siten hyvän mielen itselle. Ja tapahtuuhan tätä kaikilla elämän osa-alueilla. Siitä on se vanha sanontakin "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" btw!

Sääliksi käyvät ihmiset, jotka eivät pääse muuten jaloilleen kuin lyttäämällä toisia. Suosittelen terapiaa jos elämä ottaa niin koville!

viestin 14 kirjoittajalle - mieskin voi imettää.



Jos kiinnostaa niin etsikää tietoa vaikka sanoilla male lactation. Juju on se että kun lasta alkaa viemään pienestä asti miehen rinnoille ja antaa ottaa imuotetta niin muutamassa viikossa miehen rinnat alkavat myös kehittää maitoa ihan hormonitoiminnan muutoksen vuoksi. Ei sillä että moni uskaltaisi kokeilla mutta raksautta lukuunottamatta on tosiaan mahdollista että symbioosin vauvan kanssa jakaisivat molemmat vanhemmat ja hoitokin helpottuisi.

Saati sitten se stressi ja hampaiden kiristely kun on tavoiteltava sitä maailman paras äiti-titteliä vaikka sitten oman mielenterveytensä kustannuksella!

tuntuu olevan vaikea käsittää että imetyksen ei tarvitse olla hampaiden kiristystä! Musta ainakin on huomattavasti helpompaa lykätä lapselle tissi suuhun kun lämmitellä jotain pulloa, jonka joutuu vielä tiskaamaankin...puhumattakaan siitä että se maito täytyy kaupasta ostaakin! Luulisi että ihmiset olisi kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten kun imetys kerran on NIIN ongelmallista! Mä kehtaan väittää että suurin osa (eli ei siis kaikki!) imetyksen ongelmista on äidin korvien välissä! T:imetysterroristi

Mutta käytänössä miehen rinnoista voipi olla ihan pikkaisen hankala saada kunnollista imuotetta :-). Mahtaa tuntua tosi mukavalta imetys miehestä, nännejään kun ei niin vaan saa kunnolla imaistua vauva kitalakeen asti (= ei tule imemisrefleksiä kunnolla). Tai ainakaan normaalipainoisen miehen nänneistä ei moiseen ole.



Miksi miehen pitäisi imettää?

avioliitto kärsii siitä ja ero tai ainakin paha kriisi on avioliitossa väistämätön. Eikö se vaikuta lapseen negatiivisemmin kuin puuttuva äidinmaito? Vai onko ihan sama onko lapsi avioerolapsi ja/tai isä huitelee teillä tietymättömillä, kunhan on imetetty.

Saati sitten se stressi ja hampaiden kiristely kun on tavoiteltava sitä maailman paras äiti-titteliä vaikka sitten oman mielenterveytensä kustannuksella!

enkä minkään itsetunnottoman kastemadon. Miehelleni ei ollut ongelma, että minusta tuli äiti, kun saimme lapsen. Samalla kun vietimme aikaa esim. elokuvia katsellen, imetin samalla vauvaa.



Seksielämämme ei kärsinyt, sillä imetysten välissä lapsi nukkui tyytyväisenä ja silloin saimme kahdenkeskeistä aikaa. Mieheni ei missään vaiheessa kiskonut minua mustasukkaisena vauvan luota. Mikäli hän olisi niin tehnyt, vika olisi ollut miehessä eikä imetyksessä.



Miehestäni oli hienoa, että jaksoin imettää ja hän tuki minua kaikin tavoin. Imetys kesti meillä 1,5 vuotta ja liittomme voi vieläkin oikein hyvin. Mies on ylpeä minusta äitinä ja vaimona. Minä arvostan häntä aikuisena miehenä.



Imetys oli yksi ihanimpia kokemiani asioita.

Minä olen imettänyt kaikki lapseni ihan tyytyväisenä ilman hampaidenkiristelyä. Pitäisikö jättää maailman luonnollisin ja tavattoman kaunis äidin ja lapsen välinen asia tekemättä, jotta ei vaikuttaisi täydellisyyden tavoittelijalta?



Joskus tuntuu, että ne, joilta jokin asia ei onnistu, paikkaavat mielipahaansa haukkumalta niitä joilla oli parempi onni.

Who:kin suosittelee imettämään 2 vuotta. Itse imetin melkein kahteen vuoteen siksi, että se oli helppo tapa saada lapsi viidessä minuutissa unten maille. Ja siis kaksi kertaa päivässä vain. Sitä en itsekään jaksaisi jos lapsi olisi koko ajan kinumassa tissille tai käyttäisi sitä jonain pahan mielen tuttina.

avioliitto kärsii siitä ja ero tai ainakin paha kriisi on avioliitossa väistämätön. Eikö se vaikuta lapseen negatiivisemmin kuin puuttuva äidinmaito? Vai onko ihan sama onko lapsi avioerolapsi ja/tai isä huitelee teillä tietymättömillä, kunhan on imetetty.

kärsii, hajoaa tai joutuu kriisiin imetyksen takia, niin silloin on kyllä moni muu asia pahasti pielessä. Enhän minä ollut lapsissani kiinni, kuin imetysten ajan. Alkuvaiheessa se on tietenkin määrällisesti paljon, mutta jollain reilu vuoden ikäisellä imetyksiin meni yhteensä n. 1h vuorokaudesta. Ei siinä ajassa ehdi mikään liitto natista.

Tai jospa minä vain olen onnekas, kun olen löytänyt miehen, joka on kyennyt asettamaan asiat oikeaan perspektiiviin.

imetin ja mikäli lapsella ei olisi ollut äidinmaidon kautta reagoivaa allergiaa en olisi lopettanut vielä tuohonkaan. Miehelle lapsen imetys ei ollut pois aikaa häneltä. Mieheni mielestä lapsen imettäminen on kaikkein helpoin ja luonnollisin keino ruokkia lapsi. Meillä imetys ei todellakaan ollut mikään "este" parisuhteelle.

mut määrittele 'pitkään' ja 'liian'.