Vauvan tekeminen suunnitelmallisesti, onnistuuko?
Kuinka hyvin olette onnistuneet vauvan teon ajoituksessa?
Suunnittelin vauvaa syksylle, mutta tuli keskenmeno, se vauva olis syntynyt syyskuussa. Ja oikeastaan työelämäkään ei vielä antaisi myöden perheenperustamiselle.
Keskenmenon jälkeen olisin ollut valmis yrittämään heti tammi-helmikuussa, mutta siihen asiaan tuli sitten minusta johtumattomia esteitä, joten vauva-asiat sai taas unohtua.
Nyt sitten yritys pantiin jäihin tälle keväälle, sillä 2012 loppukesä/syksy olisi vauvalle kuitenkin parempi aika syntyä.
Pitäis vaan malttaa odottaa ensi syksyyn, ennen kuin taas annetyaan vauvalle mahdollisuus. Eli lokakuussa-marraskuussa toivotetaan taas vauva tervetulleeksi meille :)
Kommentit (46)
kummallakin kerralla.
Etukäteen sitä ei kuitenkaan voi tietää miten käy.
Mä en voi mitään, mutta musta tän täytyy olla provo. Voiko kukaan kolmekymppinen olla noin lapsellinen? Mullekin työt on tärkeitä, mutta ei mitää lapsen rinnalla. Toki voit jättää pienen vauvan isänsäkin hoteisiin, mutta jotenkin tässä nyt kuultaa se, ettet tajua ollenkaan minkälainen prosessi raskaus, synnytys ja vauvan kanssa eläminen on. Raskauden aikana voi tapahtua mitä vain: voit vaikka aloittaa oksentamalla neljä kuukautta putkeen (eikä silloin todellakaan tehdä mitään töitä!). Ja se hullu hormonien määrä, joka vauvan myötä hyökkää päähäsi, ei välttämättä annakaan sinun palata töihin heti.
Jos tää on hei ylipäätään totta, lapsen saaminen tulee olemaan aikamoinen shokki. Varaudu siihen, jos nyt sitten tuon vehtaamisen jälkeen mitään vauvaa edes saat. Sori.
Mä en voi mitään, mutta musta tän täytyy olla provo. Voiko kukaan kolmekymppinen olla noin lapsellinen? Mullekin työt on tärkeitä, mutta ei mitää lapsen rinnalla. Toki voit jättää pienen vauvan isänsäkin hoteisiin, mutta jotenkin tässä nyt kuultaa se, ettet tajua ollenkaan minkälainen prosessi raskaus, synnytys ja vauvan kanssa eläminen on. Raskauden aikana voi tapahtua mitä vain: voit vaikka aloittaa oksentamalla neljä kuukautta putkeen (eikä silloin todellakaan tehdä mitään töitä!). Ja se hullu hormonien määrä, joka vauvan myötä hyökkää päähäsi, ei välttämättä annakaan sinun palata töihin heti.
Jos tää on hei ylipäätään totta, lapsen saaminen tulee olemaan aikamoinen shokki. Varaudu siihen, jos nyt sitten tuon vehtaamisen jälkeen mitään vauvaa edes saat. Sori.
Näin just. Vähän nöyryyttä peliin.
Kolme lasta sain kun vaan ajattelin et oispa kiva olla raskaana. Mutta kun kolmekymppiä lähestyi niin neljättä tehtiin kaks ja puoli vuotta ennen ku tärppäs. Saas nähdä, vieläkö viidennen saa ja jos noiin kauanko menee et onnistuu. Synnytyksestä asti ilman ehkäisyä siis, neljäs on pian vuoden.
Tahtoo sanoa, että kaikki ei aina mene niinkuin ajatteli. Miten niiden projektien käy jos
-saat komplikaatioita ja palautuminen kestää
-vauva huutaa koliikissa ekat 3kk
-vauva huutaa ekan vuoden ja nukkuu vartin pätkissä (allergia tai muu syy)
-hormonit mammauttaa sut ja tahdotkin vain nuuhkia vauvaa... :D
Jos tyo on sinulle noin tarkee joka ajaa lapsen "teon" ohi niin jata se lapsen hankkiminen kokonaan. Sitten kun olet saannut lapsen niin uraihmisena olet kuitenkin pitkaa paivaa toissa ja olet pulassa kun lapsi sairastaa vahan valia ja toissa pitaisi olla kun on tarkeita projekteja....
En ymmarra yhtaan etta uranaiset/miehet tekevat lapsia ja sitten ne ovat suurimman osan ajastaan toissa, pois lasten luota. Toita kerkeat tekemaan taatusti myohemminkin...hanki lapsi ja nauti sen seurasta kun se on viela pieni ja tyot kylla odottaa sua.