Pariskunnat: käyttekö lähes aina yhdessä vaateostoksilla?
Minä jos menen yksin jotain ostamaan, niin aina tulee urputusta kotona että mitä kauheaa olen mennyt hankkimaan. Monesti pelottaa lähteä kampaajallekaan, kun urputusta tulee siitäkin.
T: Vaimo
Kommentit (22)
pukua tms. hankitaan. Jos ei halua, en tuppaudu. Hän ei ikuna jaksaisi lähteä minun vaate tms. ostoksille, enkä haluaisi siis mukana raahatakaan. Ei minua kauheasti kiinnosta mitä hän tyylistäni tykkää. Tuntuu tosin kelpaavan ;/
sen kerran, kun olen jotain itse ostanut se jää käyttämättä, kun se on niin kaamee, että ei voi käyttää...miehen mielestä...
Ekalla kerralla ostettiin miehelle puku ja toisella kerralla lapsille haalarit.
Minä jos menen yksin jotain ostamaan, niin aina tulee urputusta kotona että mitä kauheaa olen mennyt hankkimaan. Monesti pelottaa lähteä kampaajallekaan, kun urputusta tulee siitäkin.
T: Vaimo
Siis ostatko miehelles vaatteita yksin? Vai urputtaako miehesi sun vaatteista?
Mä nettishoppaan kuteeni, mies käy yksin ostoskeskuksissa. Hänellä on niin tarkka maku, että vain hän yksin päättää omat vaatteensa, mulla ei ole siihen mitään sanavaltaa
nykyisin ei, kun on useampi lapsi, niin toinen jää kotiin lasten kanssa.
minä ostan omat ja lasten vaatteet joko yksin tai lasten kanssa.
On ihan kivaa kun toinen on kaverina ja makutuomarina. Mies osaa lisäksi ehdottaa sellaisia vaatteita joita itse en olisi katsonut, mutta jotka onkin tosi kivoja päällä. Sillä on hyvä maku ja persoonallinen silmä valita vaatteita.
Kampaajallakin me käydään yhdessä, kun on molemmilla aina kerran kuussa käynti. Se on helppo muistaa ja varata aina sama aika.
Mitä sun mies sulle urputtaa? Eikö se tykkää sun ostamista vaatteista vai? Me ostellaan ihan oman maunkin mukaan eikä sitä toinen kritisoi. Ei me kaikesta olla ihan samaa mieltä eikä tarvitsekaan.
Siis en todellakaan voisi ostaa miehelleni mitään, edes kalsareita. Vääränlaisia olisivat hänen mielestään kuitenkin. Tarkoitin, että hän urputtaa minun itselleni ostamista vaatteista.
Olis kiva tietää että onko muilla tällaista. Tulee nykyään pikkasen epävarma olo jos jotain sattuu ostamaan...
Kyllä meillä aikuiset ostavat omat vaatteensa ihan itse ja ilman toisen hyväksyntää.
Mutta jos ostan jotain isompaa, vaikka kalliin takin tai usealle lapselle yhtäaikaa talvivaatteet niin jutellaan kyllä siitä etukäteen yhdessä.
Yhteiset rahat, omat palkat ja omat tilit.
Tosin tuo "neuvotteluraja" menee ehkä jossain 200 e paikkeilla, riippuen vähän kuukaudesta. Olemme molemmat hyvin selvillä siitä missä kuussa tulee esim. paljon isoja laskuja. Säästötileihin ei hankintojen puitteissa kosketa ellei hankita jotain isompaa kuten huonekaluja.
Käydään aina erikseen, kumpikaan ei jaksa kiinnostua toisen vaatteista. Mieheni ei ota kantaa vaateostoksiini, ainoastaan kenkien määrästä valittaa, koska en ole siisti ihminen. Joskus ostan hänelle kalsareita, muussa hänellä on niin kallis maku, etten ota riskejä. Saisinpa samanlaisen vaatebudjetin, niin olisi itselläkin vähän enemmän vaateita.
niistä vaatteista tai kampauksesta vai siitä rahasta joka niihin menee?
Mä jotenkin ymmärsin tän automaattisesti rahakysymykseksi :)
Miestä ei sais kauppoihin kirveelläkään. Minä ostan ihan itse omat vaatteeni ja miehelle ostelen myös ja kovasti tuo on tykännyt. Yhdestä ainoasta "vaatteesta" mies valittaa, mulla on yhet aivan törkeen hienot neonpinkit korkkarit, niin ne on kuulemma liian horot, mutta käytän niitä silti. ;) Mä en kyllä kattelis sellasta miestä joka urputtaa mun vaatteista. Huh.
Kyllä meillä kunnioitetaan toisen vaatemakua. Eikä minusta kyllä olisi kivakaan roikkua miestenvaatekaupoilla ja toisinpäin.
En katsoisi tuollaista hetkeäkään. Jos itse pidät ostamistasi vaatteista ja viihdyt ne päällä, niin mitä ihmettä miehelläsi on siitä valittamista! Taitaa olla joku muu juttu taustalla kun haluaa kohdella sua tuolla tavalla. Kanna vaatteesi ylpeydellä, äläkä välitä miehesi puheista.
Vaikka kyllä voisin mielelläni lähteä miehelleni makutuomariksi, hänellä kun ei ole juuri tyylitajua. Jos lähtee itse vaateostoksille, menee johonkin Tarjoustaloon ja ostaa halvinta mitä löytyy suunnilleen sovittamatta.
Onneksi on viime aikoina tajunnut mennä ihan oikeisiin vaatekauppoihin ja pyytää myyjältä vinkkiä jostain hyvistä asukokonaisuuksista ja ostanut sitten ne. Näin on tullut ihan onnistuneita ostoksia :)
Käydään ostoksilla nyt kun on lapsia. Mies osaa ostaa itsenäisesti ja niin minäkin. Olen tyytyväinen että hänellä on tyylitajua. Kotona ollaan kyllä ihan collegepöksyissä... Itse olen huono ottamaan kritiikkiä vastaan vaatevalinnoistani, eli suutun jos mies sanoo että joku vaate on liian kirjava tms, vaikka olisin kysynyt mitä mieltä hän on...!
Mua säälittää ne miehet jotka kyllästyneen näköisenä notkuu jossain naistenvaateosastolla sovituskopin ulkopuolella. Käyttäkää nyt aivojanne hyvät naiset ja antakaa miestenne tehdä jotain muuta sillä aikaa. Vähän lyhyempää hihnaa.
Lapselle ostetaan yhdessä/tai minä. Miehen vaatteet, ostelee itsekseen/välillä yhdessä/itse joskus ostan jotain.
Mies ei halua mun mukaani ostoksille mutta haluaa minut mukaansa silloin harvoin kun hänelle ostetaan jotain sellaista mikä on pakko sovittaa.
Urputusta en kuuntele yhtään.