Mikä on mielestäsi ihaninta vauvassa?

rakastuin omaan mussukkaan heti syliin saatuani, tai oikeastaan jo masussa.. Poika nyt 5½kk ja joka päivä useaan kertaan löydän itseni ihastelemasta häntä ja miettimästä miten onnellinen voin olla kun minulla on noin ihana ja täydellinen pieni.. Alkutaipaleella minua säikyteltiin sydänvialla, mutta onneksi se oli väärä hälytys ja pieni on niin täydellinen kun vain voi..Hymyilikin ensi kertaa jo parin päivän ikäisenä ja nyt useamman kuukauden jo nauranut ääneen, kun kaikki pienet asiat on niin ihania..meidän poika nauraa kamalasti varsinkin meidän koiralle ja sen hölmöilyille.. äitinä oleminen on NIIIIIN ihanaa..

Parasta..no en osaa yhtä asiaa vetää yli muiden, mutta kyllä se päivä alkaa niin ihanasti kun saa herätä siihen että pieni silittelee meitä ja höpöttää ja naureskelee vieressä..

Kaivoin aloitukseni esiin, kiitos jutuista ja lisää saa kirjoitella!

Juuri vauva heräsi ulkoa vaunuista ja on niinnihanan pirteämja touhukas, silmät loistaa eikä hymyä tarvitse houkutella. On niin hellyttävää kun hän leikkii käsilläni, tutkii ja puristaa sormiani tiukasti... Ja ehkä ihan lutuisin on silloin imetän häntä, ja sitten kun ei ole enää niin nälkä, niin pitää aina kääntyä hymyilemään mulle, sitten taas pari imua ja hymy! Tekis mieli rutistaa toista kovasti, kun hän on niin ihana!

on se, että ne kasvavat isommiksi.



Kun lapsi lopultakin osaa syödä normaalia ruokaa, hoitaa vessa-asiat kuin ihminen ja kertoa, mikä milloinkin mättää, elämä helpottuu hurjasti ja lapsistakin nauttii ihan eri tavalla.



T. kolmen äiti

Kaikkein onnellisin olen ollut sillon, kun lapset nukkuu ja päivä on ohi. Kun lapsi osaa puhua, käydä vessassa ja toimia niin kuin ihminen. Se on kaikkein parasta aikaa.

eikö kukaan muu jaksa kirjoitella ihanista paaperoistaan?

kun ovat 1v ja 2v. Mutta ihania ovat. :) Tyttö oli vauvana semmoinen puhuja, että glalglalldlalalbaa kuului vain. Keksi myös omat liikkumistapansa, mennä viipotti pyllyllään. Oli ja on yhä tuntekirjoltaan äärilaitaa, surut on suuret, ilot on ihmeelliset.



Poika on tasaisempi tapaus, ollut helpompi hoitaa. Hän on suurisilmäinen kiharatukka, vähän siskoaan vakavampi, mutta jotenkin kujeileva.



Miten lapsiaan voikaan niin kovasti rakastaa. Se on aivan käsittämätöntä, sitä ei voi ymmärtää etukäteen.

ja kauhee ikävä omaa kolmikuista, joka nukkuu pihalla vaunuissa. on se vaan niin järjrttömän ihana se rakkaudesta pakahtumisen tunne, mitä ei oikeesti voi kokea, jos ei ole lapsia. mulla nyt jo kolme elämän ihmettä.



parasta..hmm..kun nostaa unisen vauvan syliin olalle ja nuuhkasee sitä lämmintä niskaa..

ihania hetkiä tämän ikäisellä on kun vauva keksii jotain uutta, tänään oppi laittamaan kädet yhteen ja sormet ristiin. ihmeellistä :D

Ensinnäkin: Onnittelut!

Omat lapseni ovat jo murrosiässä (ja ovat ihania edelleen), mutta vauvoissa on vaan jotain, joka aina saa heltymään. Välillä tekisi mieli pyytää jonkun tuiki tuntemattoman vauvaa syliin, mutta en sitä tietystikään tee. Se on se tuoksu, pienet varpaat ja sormet, hallitsemattomat liikkeet, tuhina, ihan kaikki.