Onko tämä runo ihan sopiva tokaluokkalaisen kotiläksyksi?

Runosta on olemassa myös julkaistu suomennos, joka löytyy teoksesta Arthur Rimbaud: Kootut teokset. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2012.

Runoilija oli ensinnäkin mies, enkä muutenkaan olisi kauhean vakuuttunut siitä, että kovinkaan moni näistä lapsista vielä aikuisina muistelisi juuri tätä runoa...

ja tutustuttaa lapset siihen.



Runoihin ei ole yhtä oikeaa tulkintaa vaan tulkintoja on niin monta kuin on lukijaakin.

Jokainen tulkitsee runoja omasta kokemusmaailmastaan käsin, siksi lapsi tulkitsee runon aivan eri tavalla kuin aikuinen.

Runo on täysin sovelias pienille alakoululaisille, he tulkitsevat sen ikätasonsa mukaisesti.

Ja opettajan ei todellakaan tule selittää lapsille yhtä oikeaa tulkintaa, koska sellaista ei ole. Paras tapa sammuttaa orastava kiinnostus runoihin on kertoa, että tulkitsit väärin.

erikoista. Oliko Baudelairea myös.

eipä taida tokaluokkalainen tuosta mitään ymmärtää

Tähän asti on ollut jotain lumiukkojuttuja ynnä muita, mutta tällä kerralla ilmeisesti opetetaan jotain syvempääkin elämästä.



Toivottavasti opettaja on varautunut selittämään, miksi naisen kanssa ollaan niin onnellisia ;-)



ap

Herättää varmasti lämpimiä mielikuvia. Ja lapsen maailmassa se runon nainen voi olla vaikka äiti tai mummo. Aikuinen tulkitsee taiteen (musiikin, runon, taulun) oman elämänkokemuksensa ja -näkemyksensä perusteella, lapsi omista lähtökohdistaan. Hyvä että lapsille annetaan oikeaa taiderunoutta eikä aina niitä lapsille tehtyjä lumiukkolällätyksiä.

Eivätpä ne lapset varmaan huomaa edes ihmetellä tuota "naisen kanssa" kohtaa... Ja ihan kiva jo tässä vaiheessa tutustua oikeaan maailmankirjallisuuteen.



ap

on ikää kohta 40 eikä mitään hinkua lukea tuollaista.

Ei kiinnostaneet taiderunot lapsena eivätkä nyt.

on ikää kohta 40 eikä mitään hinkua lukea tuollaista.

Ei kiinnostaneet taiderunot lapsena eivätkä nyt.

Sen verran kuitenkin, että otsikko johti sinut lukemaan kuinka runoa on AV:lla tulkittu.

Ja itse runoon, onkohan opettajalla tuore ihastus?

joka tutustuttaa lapset myös runouteen.

myös mainittu?)

ja tässä koko runo:



Par les soirs bleus d'été, j'irai dans les sentiers,

Picoté par les blés, fouler l'herbe menue :

Rêveur, j'en sentirai la fraîcheur à mes pieds.

Je laisserai le vent baigner ma tête nue.

Je ne parlerai pas, je ne penserai rien :

Mais l'amour infini me montera dans l'âme,

Et j'irai loin, bien loin, comme un bohémien,

Par la Nature, -- heureux comme avec une femme.

"Par la Nature" (joka suomeksi on tylsistetty muotoon "luontoon"...) saa minut ajattelemaan, että luontoäiti tuottaa runoilijalle samanlaisen onnentunteen, jonka voi kokea naisen kanssa - hyvin fyysisen sellaisen, mihin koko runon alkuosa on ajatuksia virittänyt...



ap

Lapsen maailma on erilainen. Me aikuiset näemme tässä ehkä jo romanttisen rakkauden kaihoa, jopa erotiikkaa. Lapsi kokee runon taas toisin. Mutta pitäisikö lapsen tulkitsemien runojen olla lasten kirjoittamia... se on taas toinen juttu.

Mutta pitäisikö lapsen tulkitsemien runojen olla lasten kirjoittamia... se on taas toinen juttu.

Lapset rakastavat aikuisten hyvin kirjoittamia satuja, runoja ja kirjoja. Aikuisten sanoittamat iltalaulut on heille rakkaita. He löytävät niistä sen oman näkökulmansa. Tottakai lapset voivat tulkita lastenkin runoja, mutta hyvät aikuisten kirjoittamat runot ja kirjallisuus ovat lapsille vähintään yhtä hyviä.

Suomessa opetellaan ihan liian vähän ulkoa yhtään mitään. Verrattuna esim. anglosaksiseen tai vaikka ranskalaiseen koulumaailmaan. Ulkoaoppiminen on yksi vanhimmista tavoista oppia.



Onhan lapsille henkistä pääomaa osalta myöhemminkin siteerata jotain muuta kuin muumilauluja.

Jos meidän lapselle olisi tokalla ollut noin kunnianhimoista äikänopetusta.

mihin jäi se onnen tunne... sen jonkun naisen kanssa, mikä piti olla. Ja sitten heräävätkin uinuvaan lesbouteensa. Onneksi heille.