saan varmaan paskaa niskaani mutta pakko purkaa pahaa oloa :(
Minulla on 4 lasta joista 2 on kehitysvammaisia.kaikki lapsemme ovat erittäin rakkaita mutta nämä ihanat erityisemme työllistävät meitä vanhempia jatkuvasti.
kumpikin erityislapsistamme käy erityiskoulua .Esikoinen 11v ja kolmas 8v.
11v ikäisellä on psykoosilääkitys hallitsemattomiin raivokohtauksiin ja lääkkeestä huolimatta saattaa käydä päälle purren,potkien ja lyöden. 8v ikäisellä on myös alkanut samanlaiset raivokohtaukset mutta hänellä ei vielä lääkitystä ole koska omalääkäri jäi eläkkeelle ja uutta lääkäriä ei ole määrätty. ja terveyskeskus ei ota kantaa kun vetoavat siihen että koska ovat kehitysvammaisia niin kuuluvat erikois sairaanhoidon piiriin :( Lisäksi molemmat tuhrivat esim ulosteillaan ja ovat täysin valvottavia j hoidettavia.
toinen lapsemme 9v ja neljäs lapsi 3v ovat normaaleja.
Terveet lapsemme varsinkin nuorempi silminnähden kärsii ja pelkää siskojensa raivareita :(
Minulla on terveyden kanssa ongelmia ja olen niin väsynyt että ajatuskin töihinmenosta itkettää.Minulla on jatkuvia kipuja joille ei ole löytynyt selitystä,muistihäiriöitä,tunnottomuutta ,unensaantivaikeuksia ja sydämen kanssa on ongelmia joka todennäköisesti johtuu väsymyksestä .
erityislapsilla on lääkärikäyntejä ja palavereja siellä sun täällä ja sitten pitäisi omatkin lääkärikäynnit johonkin väliin mahduttaa :(
olen työkkärissä työttömänä työnhakijana mutta miten ihmeessä pystyisin työpaikan pitämään koska tiedän jo nyt että romahtaisin henkisesti alle kahden viikon jos joutuisin työpäivän jälkeen vielä keskittymään perheeseen.
joo tiedän että niin ne muutkin käy töissä ja hoitaa perheen :( mutta kun ei pysty niin ei pysty.enkä todellakaan ole mikään työtä vieroksuva lusmu vaan oikeasti haluaisin töihin mutta tiedän että en ihan oikeasti siihen tällä hetkellä kykene.En vaan tässä elämäntilanteessa jaksa tehdä muuta kuin hoitaa perheen ja thats it.
on minulla toki mieskin mutta hänellä on reissutyö ja ei paljon kotona ole ja tukiverkkojakaan ei juuri ole.
onko kellään tietoa voiko työkkäriä varten saada jotain lääkäritodistusta työkyvystä?
jostain kuulin että työkkärissä voi olla myös puolikuntoisena työnhakijana.
nyt saa kivittää
Kommentit (60)
sosiaalityöntekijän kanssa olen käynt juttelemassa eli toisin sanoen tein itse perheestämme lastensuojeluilmoituksen.totesivat vain että koska erityisillämme on jo tuliperhe jossa käyvät kerran kuussa ja ei olla mikään ongelmaperhe niin heillä ei ole resursseja auttaa-
rahallisesti tullaan kyllä toimeen.saadaan myös vammaistuet ja omaishoidonttukea mutta se henkinen jaksaminen on se mikä on ongelma.
Mulla kun ei juurikaan aikuisia kontakteja tällä hetkellä elämässä ole :(
lisäksi sekin ahdistaa että muutaman kerran viikossa anoppi jaksaa soittaa ja muistuttaa millainen työtä vieroksuva teeskentelijä ja inisijä minä olen :(
Ehkä tää joskus helpottaa.
Sinä tarvitset ap nyt itse masennuslääkityksen ja hoitosuhteen. Sinun pitäisi päästä terapiaan työstämään asioitasi, että selviäisit. Mene terveyskeskukseen ja kerro masennuksestasi, ja vaadi saada apua. Ei sinun tarvitse yksin selvitä!
Voimia sinulle paljon! Toivottavasti asiat helpottuvat!
Itselläni tuli myös mieleen tilapäishoitopaikat. vkl lomat ovt tietenkin myös hyviä, mutta minusta tämänhetkinen tilanteenne kuulostaa sille, että olisi hyvä että 11 ja 8 vuotiaat lapsenne saisivat viikon loman esim.kerran/kk. Jolloin myös muu perheenne saisi "levätä", eikä pikku-sisaruksen tarvitsisi pelätä siskojensa raivokohtauksia.
Mielestäni, sinun siis kannataa tiedustella asiaa kuntanne sos.työntekijältä.
muutaman kerran viikossa anoppi jaksaa soittaa... ...
ANOPIT ON VAAN ANOPPEJA, NIITTEN HÖPINÖITÄ EI KANNATA OTTAA KUULEVIIN KORVIIN!! =D
että jokaisen on hoidettava itse vammaiset lapsensa.
Otat yhteyttä uudelleen ja uudelleen paikkakuntasi erityishuoltopiirin neuvolaan ja vaadit ja uudelleen vaadit lapsillesi intervallihoitoipaikkaa. Viikko kuukaudessa hoitoon paikalliseen laitokseen (tai eihän näitä enää laitoksiksi kutsuta vaan palvelukoteja, mutta samat periaatteet).
Kunnat ei mielellään kirjoita maksusitoumuksia. Nauran aina sille väitteelle, että kehitysvammaiset pannaan laitokseen. Heh heh, kun niitä ei enää saa laitokseemn kun kunnalla tulee halvemmaksi hoidattaa ne kotona.
Mutta vaatimalla ja vaatimalla ja tilaamalla aina uuden kuntoutusajan paikkakuntasi erityisneuvolaan se onnistuu. Tuo väkivaltaisuus on sellainen kriteeri, että saat lapset intervallihoitoon. Menee ns. kuntoutuspaikan nimellä. Mutta sama se, millä nimellä se menee.
että jokaisen on hoidettava itse vammaiset lapsensa.
Otat yhteyttä uudelleen ja uudelleen paikkakuntasi erityishuoltopiirin neuvolaan ja vaadit ja uudelleen vaadit lapsillesi intervallihoitoipaikkaa. Viikko kuukaudessa hoitoon paikalliseen laitokseen (tai eihän näitä enää laitoksiksi kutsuta vaan palvelukoteja, mutta samat periaatteet).
Jos oma terveys on vaarassa ja myös muiden perheenjäsenten hyvinvointi kärsii, niin miksi ei voisi harkita jonkinlaista ainakin osaaikaista hoitopaikkaa.
Kunnat ei mielellään kirjoita maksusitoumuksia. Nauran aina sille väitteelle, että kehitysvammaiset pannaan laitokseen. Heh heh, kun niitä ei enää saa laitokseemn kun kunnalla tulee halvemmaksi hoidattaa ne kotona.Mutta vaatimalla ja vaatimalla ja tilaamalla aina uuden kuntoutusajan paikkakuntasi erityisneuvolaan se onnistuu. Tuo väkivaltaisuus on sellainen kriteeri, että saat lapset intervallihoitoon. Menee ns. kuntoutuspaikan nimellä. Mutta sama se, millä nimellä se menee.
kuntoutustukea ym voi hakea lääkärinlausunnolla Kelasta. En usko, että monikaan sinua ainakaan kokopäivätyöhön palkkaisi tuon perhetilanteen takia, joten voit ehkä olla työkkärin listoillakin rauhassa. Mutta jokainen aivot omistava ihminen ymmärtää, että voimasi ovat äärirajoilla.
Minullekin tuli mieleen, että vaikeassa tilanteessa olevien perheiden on tehtävä aivan kohtuuttomasti töitä, että saavat apua. Joskus tuntuu, että tietoa tukitoimista suorastaan pantataan.
Ap hyvä, sinä tarvitset itsekin huolenpitoa että jaksat. Toivottavasti sitä saat!
voisiko mies hakea parempaa duunia, jotta ei olisi niin paljon reissussa, jotenkin kuulostaa pahalle, että jättää kaiken sun harteilla, kun itse pääsee helpolla.
Voisit etsiä sen duunin, mutta tee lyhennettyä työaikaa, jaksaisit ehkä siten paremmin?
mutta mene lääkärille, siis erikoislääkärille ja pyydä pidempiaikainen (6kk-1v) sairasloma. sanot vain lääkärille että et yksinkertaisesti jaksa töihin mennä...
taas luulen että ap.lle työ tekis hyvää..pääsisi kotiympyröistä hetkeksi irti..mutta ongelma on nuo erityislapset,ei heitä voi kotiin keskenään jättää jos vanhemmat töissä=(Olisiko tuossa tilanteessa mahdollista jäädä omaishoitajaksi..ja miehen kanssa kunnon keskustelu.Lapset ovat teidän yhteisiä ja mies täytyy saada ymmärtämään että sinä et jaksa yksin=(
että miksi pitää hankkia se kolmas lapsi, kun on jo yksi erityislapsi ja yksi tavallinen.
Ja sitä en tajua enää ollenkaan, että miksi on väännetty vielä se neljäs! Kahden erityislapsen ja yhden tavallisen jatkoksi!
Ehkäisy on keksitty ja järjenkäyttö on sallittua.
Lastensuojelun pitäisi nyt kyllä puuttua.
Helpottaisiko, jos tavislapsillakin olisi tukiperhe, jonka kanssa viettää esim. viikonloppu kerran kuussa? Siis eri aikaan kuin erityislapset ovat omalla tukiperheellään.
Ihan liian rankalta, minusta sun ei pitäis joutua hoitamaan kahta erityislasta lähes yksin. Miehesi pitäisi nyt pikimmiten alkaa hakea sitä lähityötä, ei tuossa ole muuten mitään järkeä! Erityislapsista ei ole kokemusta, mutta jotain helpostusta pitäis tuohon tilanteeseen saada.
Ei varmaan ole pelkoa että saat töitä, mutta jos olet masentunut, niin sitten saat sairauspäivärahaa tms.
Onhan tuo rankkaa teidän normaalilapsillennekin, jos pitää aina olla varuillaan erityislasten takia, tuskin se yksi vkl kuukaudessa tuo ssurta helpostusta, vaikka hyvä sekin tietysti.
Iso virtuaalihalaus sinulle. Pidä itsestäsi huolta.
Mutta oletteko selvittäneet isomman lapsen sijoittamista vähäksi aikaa laitokseen? Vaikka kouluvuoden loppuun. Sinä saisit kerätä voimia ja perheenne arki helpottuis. Pienempikin tarvii tukea ja raivokohtaus esimerkkiä näyttävä isosisko ei varmasti helpota pienemmän kehitystä.
Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta sairaasta, vammaisesta tai ikääntyvästä läheisestään. Omaishoitaja voi hoitaa läheistään täyspäiväisesti, tai käydä hoidon ohessa töissä. Omaishoitajuus voi alkaa läheisen muistisairauden myötä arvaamatta ja yllättäen, jolloin omaishoitaja tarvitsee tukea jaksamiseensa sekä tietoa saatavilla olevista apu- ja tukimuodoista.
Kunta myöntää harkinnanvaraisesti omaishoidon tukea, kun hoivan ja avun tarve on lisääntynyt vaativaksi ja sitovaksi, ja omaisen antama hoito on hoidettavan edun mukaista. Tukea voi hakea oman kunnan sosiaalitoimesta.
Omaishoitajuudesta laaditaan omaishoitajan ja kunnan välille sopimus, jonka liitteenä on hoito- ja palvelusuunnitelma. Omaishoidon tukeen kuuluu hoitopalkkio (väh. 336,41e/kk v.2009), jota maksetaan hoidon raskauden ja kunnan harkinnan mukaan. Hoitopalkkio on verotettavaa tuloa, ja sen määrä tarkistetaan vuosittain. Lisäksi omaishoidon tuki muodostuu omaishoitajalle myönnettävistä vapaapäivistä (väh. 3vrk/kk, jos hoito yhtäjaksoista ja sitovaa) ja hoidettavalle annettavista palveluista (esim. ateria- ja kuljetuspalvelu).
Tosiaan, itsekin huomasin, että silloin kun kaikista eniten apua tarvitsee, sitä ei ole julkiselta puolelta ollenkaan helppo saada. Jos et terveyskeskuksen tms. kautta saa itsellesi apua, hakeuduthan yksityiselle (psykiatrille tms.). Tottakai se maksaa, mutta voin todellakin suositella. Jos olet pääkaupunkiseudulta, stadissa on esim. Felicitas-klinikka, jossa olen itse käynyt ja sitä kautta sain apua eteenpäin. Tärkeää olisi nyt se, että voisit itse paremmin!! Ja ehdottomasti miehen apua tarvitaan nyt enemmän perheen arjen pyörittämiseen. Ja tietenkin myös sitä yhteiskunnan tarjoamaa (vaikkei helposti saatavaa) apua vammaisten lasten hoitoon.
Jos anoppisi on noin kylmä ihminen (ei voi olla kaikki himassa), ei sinulla ole mitään syytä ole hänen kanssaan tekemisissä. Suorat sanat tai luuri kiinni. Itse haistattaisin...
Voimia sinulle ja perheellesi. Nyt sitkeästi vaan sitä apua hakemaan :) Kuka tahansa olisi sinun tilanteessasi ihan palasina.
taas siitä miten putosin ymmärtämään muiden ongelmia. Itsellä on yksi helppo ihana pieni poika ja elämä on onnellista ja rauhaisaa. Todella usein unohtuu, että se voisi olla tuollaista.
Uskomatonta ap, että edes joten kuten jaksat, olet aika sankari! VOIMIA sinulle ja kumpa voisin auttaa!!!!!!!!!!!! Jotenkin konkreettisesti.
Hänet on selkeästi hankittu vain siksi, että ap voi jatkaa siellä kotinurkissa pyörimistä.
mene keskutelemaan sosiaalityöntekijän kanssa kokonaistilanteesta
Eikö reissutyöstä saa palkkaakin sen verran, että sinä voisit olla kotona, saattehan myös lapsilisät ja vammaistuet?