kotiäityskö työ?

Vaikka käytiinkin puistoissa, kerhoissa ym. silti tunsin itseni yksinäiseksi. Aikuisten seuraa oli ikävä. Töissä käynti antaa minulle voimia, koska saa jutella aikuisten juttuja ja "pääsee" välillä pois kotoa. Nyt teen 30h/viikkoa ja se sopii minulle hyvin. Kotona oleminen oli toisaalta helpompaa; ei aikatauluja, ei kiirettä mihinkään. Kotityöt ehti hoitaa hyvin. En kuitenkaan henkisesti jaksaisi olla kotona täyspäiväisesti.

kunhan muistaa että "työ" voi tarkoittaa monta asiaa, eikä siitä aina pidä odottaa rahallista korvausta tai ulkopuolisten arvostusta. On mullakin kova työ varpaankynsien lakkaamisessa, kun selkä vihottelee, mutta en silti ihmettele miksi siitä ei makseta mulle.



Kotiäiti tekee tärkeää työtä ja osaa toivon mukaan olla iloinen siitä, että hänellä tuo mahdollisuus on. Osaltaan me palkkatyössä käyvät sen häelle maksamme, koska jos meidän verorahoilla ei kustannettaisi terveydenhoitoa, kouluja yms. hänellä ei ehkä olisi siihen varaa.

että hän maksaa käytännössä vain pienen murto-osan siitä lastensa hoidosta.



Eli jos on kaksi lasta hoidossa, äiti maksaa 500, veronmaksajat 1500. Aika monella työäidillä menee käytännössä melkein se oma nettopalkka ihan omiin etuuksiin - varsinkin jos laskee vielä sen, että hänkin on aikoinaan saanut mm. äitiyspäivärahaa ja saa lapsilleen ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon ja koko ajan mm. lapsilisää.



Että hirveästi en työäitinä paukuttelisi henkseleitä ennen kuin nettotienestit on useampia tuhansia. Vasta sitten voi ajatella maksavansa yhtään mitään muuta kuin ihan perheen omia henk. koht. palveluja.

mutta pitää myös ottaa huomon että työssäkäyvä pitää osaltaan talouden rattaita pyörimässä ja sitä kautta kasvattaa kansatuotetta enemmän kuin verojensa verran. Jos koitäidillä tosiaan tarkoitetaan yli 3-vuotiaiden kanssa kotona olevaa, ko henkilö on yhteiskunnalle aika lailla plus miinus -nolla, ellei tee jotain muutakin (esim. vapaaehtoistyötä) kuin oman perheen hoitoa.

mun mielestä työtä on. Työ voi olla kevyttä tai raskasta, mukavaa tai tylsää.

Mietin sitä, että onko se ammatti.

mutta kotiäiti mahdollistaa sen työssäkäyvän puolison maksimaalisen työpanoksen, koska tämä voi silloin keskittyä omaan työntekoonsa täysillä.



t. 24

Ei sillä, että pitäisin kotona omia lapsiaan hoitavaa laiskana, mutta en kyllä sitä työksi laske. Minusta on ylipäätään vähän kummallista jos omien lasten hoitaminen nähdään rankkana työtä ja sitten toisaalta tuomitaan ne vanhemmat, jotka pitävät lapsensa hoidossa omina loma-aikoinaan (mikä minusta näin sivunmennen sanoen on väärin). Minusta kun ne lapset ja kotityöt kuuluvat normaaliin elämään perheellisellä ihmisellä. Jos on kotona kotiäitinä tai hoitovapaalla, joka näistä usein on muuten se raskaampi ajanjakso, koska hoitovapaalaisella on ainakin yksi alle 3 v lapsi kotona, joka sitä hoitamista tarvitsee huomattavasti enemmän kuin isommat lapset, saati koululaiset, niin vuorokaudessa on vain useampi tunti aikaa tehdä niitä kotihommia ja viettää aikaa lastensa kanssa kuin työssä käyvillä vanhemmilla. Muutenhan asia pitäisi nähdä niin, että työssä käyvät vanhemmat painavat kahta duunia.

että työssäkäyvät painavat kahta duunia: ensin 8 h työpaikalla ja sitten ilta kotona: lastenhoitoa, ruuanlaittoa, pyykinpesua, leikkien siivoamista, joskus pitää imuroidakin ja pestä vessat. Mutta varsinaista lastenhoitotyötä on työssäkäyvällä tietenkin vähemmän.

Monet määrittävät työn siis sen perusteella, miten haastavaa se on. Jos on helppo lapsi niin on rentoa kotona oloa, jos vaativa niin työtä.



Onko myös työtä, jos lapseton nainen on kotona. Elää miehen rahoilla ja pitää huolta kodista ja edustaa.



Mielestäni työ määrittyy sen mukaan, että sitä tehdään toimeentulon takia. Työhön saattaa liittyä kaikenlaista itsensä kehittämistä ja nautintoa, mutta sisältää tuon toimentulon.

huono argumentti, lapsenteko ei ole pakollista, oma valinta. Aina löytyy kuitenkin niitä ääliöitä ketkä lapsia tekevät ja valittavat kun on raskasta. Vai onko ihmisien määrä kääntynyt laskuu??? (> 6 miljardia ja määrä kasvaa ja nyt jo puolet liikaa)

mutta jos suomalaiset ei itse hanki lapsia, meidän pitää saada tänne väkeä sitten muualta - ja se integrointi on äkkiä paljon, paljon kalliimpaa kuin äideistä koituvat kulut.



20

Lastenhoitoa ja kodinhoitoa, työtä se on. Palkkatöissä käyminen on lomaa. Kun työpaikan oven laittaa kiinni, voi unohtaa työpaikan asiat. Hermot lepää töissä, kotona ne vaan palaa.

Mutta mun mielestä töissä olo on paljon helpompaa, kuin päivät olla lasten kans. Mieskin joutui tämän myöntämään kesällä "lomaillessaan" kotona lasten kans. Molemmat ollaan niiiiin paljon mielummin töissä, kuin kotona lasten kans. Ja mulla nyt siihen ei ole vaihtoehtoja, kun menin vielä yhden tekemään (vaikka ei ollutkana mikään pakko raskautua, mut shit happens)



Ja asiaa toki voi miettiä siltä kantiltakin, että kaikki se organisointi, asioiden hoitaminen, kasvattaminen ja kasvatuksen miettiminen, virikkeiden järjestäminen, ravinnosta huolehtiminen jne. on kyllä paljon haastavampaa, kuin monet työt. Ja varmasti tämän tasoisesta palkkatyöstä, se palkkakin olis kyllä ihan eriluokkaa, kuin perus duunarilla.



Että niin tai näin, töissä käynti on helpompaa.

No minusta minun oma äitiyslomailuni nyt juuri ei todellakaan ole mitään työhön verrattavaa. No onhan tässä tietysti ruuanlaittoa ja siivousta ja kotihommaa, joista en varsinaisesti pidä, mutta ei ne hommat mihinkään katoa vaikka olisin töissäkin.

Vapaa-aikaa on minulla päivän mittaan aika paljon, vaikka toki esikoista pitää kuskata sinne tänne ja kouluun ja niin edespäin. Vapaa-aikaa _lapsista_ ei ole, mutta ei se minua haittaa.



Mutta ymmärrän kyllä, jos joku ottaa kotiäidin roolin vakavasti ja esim. pitää jonkinlaista eskaria lapselleen kotona, hoitaa hyötypuutarhaa siinä sivussa, valmistaa itse omat juustonsa, neuloo ja kutoo perheen tarpeisiin ja sellaista. Jos siihen pistää vielä vaikka itkuisen vauvan, niin eiköhän tuo ainakin kuormittavaa ole.

ovat kaksi eri asiaa. Ansiotyötä kotiäitiys ei ole, ainakin nuorimmaisen täytettyä kolme ansiot ovat pelkkä lapsilisä, jonka kaikki joka tapauksessa saavat. Jos ajatellaan työtä tekemisenä, puuhaamisena, enemmän tai vähemmän raskaina hommina, niin sitähän kotiäitiys on. Eri perheissä on eri määrä lapsia, eri ikäisiä, erilaisia vaativuudeltaan, joten eroja kuormittavuudessa löytyy. Mutta onhan niitä ansiotyössäkin: jotkut työt kai yhä edelleen ovat sitä paperien pyörittelyä, kun taas joku kirurgi ei voi kesken leikkauksen pyrähtää av:lle rupattelemaan. Niin kauan kuin ihmisarvo määräytyy toisaalta rahan ja toisaalta rankkuuden ja kiireisyyden mukaan, kotiäitejä vedetään kölin ali. Mutta kenestä se sitten jotain kertoo, arvostelijasta vai äidistä? Yksi raivopäisyyttä aiheuttava tekijä varmaan on, että Suomessa monien on niin käsittämättömän vaikea tajuta, että jotkut ovat oikeasti, käytännössä, perhekeskeisiä, eli perheen työnjako voi toimia vaikka siten, että mies on ansiotyössä ja nainen hoitaa lapset. Perheenjäsenet eivät ole vain yksilöitä vaan kantavat kortensa yhteiseen kekoon ja tämän voi tehdä monella tapaa, myös lapsia hoitamalla. Tähän on aina jollain nokan koputtamista ja manataan kaiken menevän pieleen, vaikka muissa maissa tällainen systeemi voi olla ihan tavallinen. Suomessa naisiin on ohjelmoitu, että kotona on pakko tulla hulluksi.



Toisaalta mikä on vastenmielisempää kuin huonosta itsetunnosta kärsivä kotiäiti, joka puistossa voihkii ja valittaa kovaan ääneen, kuinka on niin vaikeaa, lapsi on niin uuvuttava! Ja lapsi kuuntelee vieressä kuinka hän on vain taakka :(

mutta neljä vuotta kotiäitinä oli elämäni raskainta aikaa. Olihan se palkitsevaakin, mutta nyt kun olen kivoissa töissä, joissa saan toteuttaa kykyjäni, olen myös kotona iloisempi ja nautin enemmän lasten seurasta ja voin sanoa, että elämän kokonaispaketti on nyt helpompi ja väehmmän työläs kuin kotiäitivuosina. Olenko julma? Pitäisikö kaikkien naisten haluta olla koko ajan kotona lasten kanssa? Onko silloin huono äiti, jos haluaa ja kykenee tekemään myös muuta kuin olemaan oman perheen parissa?

kun ovat mieluummin töissä kuin omien lastensa kanssa kotona! Miten joku kehtaa myöntää, että on paljon onnellisempi työssä? Miksi on niin välinpitämättömiä ihmisiä, että tekevät lapset ja pistävät yhteiskunnan hoidettavaksi heti kun vain on mahdollista? Koska töissä on kivempaa? Onko se lapsi teille vain joku trendikäs asuste? Yhteiskunta ja teidän työpaikkanne pärjäävät kyllä, vaikka olisittekin kotona, kunnes lapsi on 3 vuotta! Joku muu tekee sillä välin työnne ja maksaa veronne. Silloin hänelle ei tarvitse maksaa työttömyystukia, eikä teidän lastenne hoidosta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset pienenevät. Toki sitten voisi vähentyä työpaikat lastenhoidon alalla, mutta kokonaisuudessaan tuo pienen lapsen kotihoito tulee yhteiskunnalle edulliseksi. Ja miksi joku haluaa leikkiä marttyyriä oman lapsensa kustannuksella?

Kyllä ehdin olla kotona yli vuotta ja alle 3 vuotiasta en hoitoon laittanut, enkä laita tulevaisuudessakaan. Siksipä tiedänkin mistä puhun ja kuinka haastavaa se on kotona lasten kanssa olla. Eihän tässä kait ollutkaan mistään äitiyslomasta kyse, johan vauvan kans pärjää kotona kuka vain, ei sitä tarvi kasvattaa sen kummemmin, kunhan perustarpeet tyydyttää.

kun ovat mieluummin töissä kuin omien lastensa kanssa kotona! Miten joku kehtaa myöntää, että on paljon onnellisempi työssä? Miksi on niin välinpitämättömiä ihmisiä, että tekevät lapset ja pistävät yhteiskunnan hoidettavaksi heti kun vain on mahdollista? Koska töissä on kivempaa? Onko se lapsi teille vain joku trendikäs asuste? Yhteiskunta ja teidän työpaikkanne pärjäävät kyllä, vaikka olisittekin kotona, kunnes lapsi on 3 vuotta! Joku muu tekee sillä välin työnne ja maksaa veronne. Silloin hänelle ei tarvitse maksaa työttömyystukia, eikä teidän lastenne hoidosta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset pienenevät. Toki sitten voisi vähentyä työpaikat lastenhoidon alalla, mutta kokonaisuudessaan tuo pienen lapsen kotihoito tulee yhteiskunnalle edulliseksi. Ja miksi joku haluaa leikkiä marttyyriä oman lapsensa kustannuksella?

Kyllä ehdin olla kotona yli vuotta ja alle 3 vuotiasta en hoitoon laittanut, enkä laita tulevaisuudessakaan. Siksipä tiedänkin mistä puhun ja kuinka haastavaa se on kotona lasten kanssa olla. Eihän tässä kait ollutkaan mistään äitiyslomasta kyse, johan vauvan kans pärjää kotona kuka vain, ei sitä tarvi kasvattaa sen kummemmin, kunhan perustarpeet tyydyttää.

Juu; yhden lapsen hoitopaikka maksaa työntekijöiden palkat, ruuat, askartelutavarat, hygienia kauttaaltaan (vessatilat, wc- paperin, saippuat), lattioihin pesuaineet ja -välineet, petivaatteiden pesut.

Tilat maksaa, sähkö, jätteet.

Plus kaikki hallinnolliset asiat, mitä kaikkea ne maksaa että toiminta käy?



Ei tietenkään 500 euroa riitä lapsien hoitoon, eikä koulussa opiskelukaan ole ilmaista!

Pitää muistaa että elämän pitää olla kohtuullista.



Olen minäkin maksanut veroja kun lapset on tarhaan laitettu ja käyn työssä.



Tässä maassa tahdotaan hoitaa asioita näin: jos ei kelpaa niin mene hallitukseen ja ehdota sielä että jokainen maksaa 100% lapsen hoidattamisesta tarhassa.

Asia josta puhut on niin täyttä paskaa, ettei siihen tässä maassa, tällä ajattelumallilla tehdä muutosta.

Tässä maassa on tapana auttaa mummoa mäessä.

rikas mies ni ei tartte olla kateellinen kotiäideille!!!!!!!!!!!!!