Lue keskustelun säännöt.
Muita akateemisia joita ei kiinnosta uralla eteneminen?
03.10.2011 |
Olen vajaa nelikymppinen akateeminen KTM isohkosta kaupungista. Lapsia kaksi (6v ja 4v) ja tässä tuntuu että pikku hiljaa sitä vasta rupeaa ymmärtämään mitä uraltaan haluaa. Ja mitä haluan on = ei uraa tai ainakaan sellaista uraa kuin akateemisilla yleensä on.
Teen ihan ok koulutusta vastaavia markkinointitehtäviä ja palkka on 3500e paikkeilla. Se on minulle ihan riittävästi. Vastuuta ei ole oikeastaan muusta kuin omasta työstä, työilmapiiri on rento ja periaatteessa etenemismahdollisuuksia on paljon. Mutta kun ei kiinnosta pätkääkään. En halua esimiesvastuita tai sitä että työt tulevat lomalle pakosti mukaan kuten näen että heillä tapahtuu, jotka ovat uratasoa tai muutamaa korkeammalla kuin minä. Sen sijaan huomaan että ympäristö tuntuu vaativan akateemiselta KTM:lta sitä, että pitäisi olla hinkua uusiin ja uljaisiin, vastuullisiin tehtäviin. "Vieläkö sä teet niitä ja niitä juttuja???"
Me pärjäämme nykypalkoillamme ihan mukavasti miehen kanssa. Työt jäävät yleensä poikkeuksia lukuunottamatta töihin. Ylitöitä tai matkatöitä ei pahemmin ole. Pidän työstäni, joka on vaihtelevaa. Työ"uraa" olisi kuitenkin jäljellä vielä 25 vuotta ja enemmänkin. Mitä ajatellaan vaikkapa 10v kulutua KTM:stä joka on jämähtänyt ja joka ei edes halua edetä?
Saako akateeminen työntekijä olla tyytyväinen suorittavan asiantuntijatason työhön? Oletko sinä? Tunnetko myös ympäristön painetta etenemiseen? Ehkäpä minusta olisi pitänyt tulla tradenomi (?) mutta niihin aikoihin kun opiskelin ei heitä vielä ollut.
Kommentit (9)
Työnantajaa voisin kyllä jossain vaiheessa vaihtaa mutta silloinkin kyse olisi varmaankin horisontaalisesta siirrosta. Samanlaisiin tehtäviin mutta toiseen yritykseen. En vaan kaipaa muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vaan niin tyhmä että lähdin niihin esimiestason tehtäviin ja kärsin lähes joka päivä. Voi kun saisi olla yhä pelkkä asiantuntija.
mutta ympäristön painostuksesta "jouduin" etenemään. Voi että kaipaan vanhoja työtehtäviäni. Rakastin sitä, että aamulla lysähdin työpisteelleni kahvin kanssa. Työpäivän aikana aikaa jäi mm. työkavereiden kanssaajan viettämiselle ja netissä surffailulle. Työ oli kuitenkin riittävän haasteellista ja koin olevani tarpellinen. Nyt olen esimiestehtävissä. Uuden tehtävän myötä myin sieluni työnantajalleni. Töihin meno ei enää tunnu lainkaan niin kivalta kuin ennen.
Ihan kun mun näppikseltä kirjoitettu :).
Olen myös nelikymppinen KTM, tosin laskentatoimen puolelta ja teen asiantuntijatason hommia kahdeksatta vuotta. Palkka 3400. Joustava työaika, saan järjestää työni kuten haluan (keskimäärin ½ etänä)eikä turhia paineita. Lapset on hieman toisella kymmenellä. En halua esimieheksi tai "pomoksi" mutta ympäristö on paljolti sitä mieltä että olen jämähtänyt ala-arvoisiin hanttihommiin ja esittelevät milloin mitäkin talousjohtajan pestiä jota heidän mielestään minun tulisi hakea. Mutta kun ei kiinnosta. Opiskelen työn ohessa kyllä oikeustiedettä ja aion valmistuakin muutaman vuoden päästä - mutta lakimieshommia en aio hakea. Haluan vaan kehittää itseäni ja oppia uutta :).
Ilmeisesti olen sitten outo lintu ... ko ?
tohtoriksi asti. Ja kieltämättä kaduttaa. Tavallaan. Olen ylikoulutettua kaikkiin niihin töihin, joita haluaisin tehdä. Tutkijana en viihdy, väikkärin väsääminen oli ihan riittävästi. Ei mulla ole suuria etenemishaaveita uralla. Palkka ei ole koskaan kovin hyvä, vaikka tekisin mitä. Humanisti olen :) Nyt opetan freenä ja tää on tavallaan ihan ok, kun lapset on pieniä, enkä tee täyttä työaikaa. Jatkan varmaan näitä hommia nyt muutamia vuosia ja ehkä jostain putkahtaa se unelmaduuni joskus.
Mutta eipä kukaan mun valintoja ihmettele. Ei taida olla meidän piireissä niin tapana. Varsinkaan nyt, kun kaikki vaan downshiftaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimiestehtävissä ja niin väsynyt siihen kuin olla ja voi. Budjettivastuut, alaisten käninät ja kämmäilyjen paikkailu, työsposteihin vastailu iltaisin, viikonloppuisin, lomilla... Työmatkojen aikana sai jatkuvasti soitella perään ja panikoida, hoituuko hommat.
Sitten hain toista duunia, samaa mitä olin aiemmin tehnyt ja olen nyt tyytyväinen. Tietysti riippuu varmaan työorganisaatiosta, mutta itse olen kokenut, että eteneminen uralla tarkoittaa hyvin usein sitä, että on "aina" töissä. Pienten lasten äitejä ei nykyisessä eikä edellisessä työpaikassani ole esimiestehtävissä kuin yksi, ja hänenkin lapset ovat jo kouluiässä + hänelle ura on numero 1.
Eli mäkin sanon ei kiitos.
myös yksi KTM. Olen ollut vuosia töissä yhdessä Big 4:ssa ja etenemishaluja pyöreät nolla! Arvatkaa vaan ymmärtävätkö ihmiset? No eivät!
Ratkaisin sen niin, että perustin oman yrityksen. Nyt teen kotoa käsin töitä ja nautin joka hetkestä. Lapsetkin saavat tulla "pullantuoksuiseen" kotiin koulusta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suorittanut tohtorin tutkinnon ja mulla on kysyntää. Saisin helposti pomo pestin mutta hermot ei kestä. Hyvä kun kestää nykyiset aisantuntijahommat. Rauhottavia tai edes muita masis tms. lääkkeitä en halua käyttää. Eipä ne varmaan edes auttaisi.
hädin tuskin pääsee enään siwan kassalle myymään, tiesittekö että PM-katainen ei pääsisi opintojensa perusteella edes kioskin myyjäksi ilman suhteita.