Lue keskustelun säännöt.
Laihduttavat kotiäidit! Vinkkejä kiitos. :)
03.10.2011 |
Olen siis vauvan ja kolmevuotiaan kotiäiti, ja yritän laihdutella raskauskiloja pois (vauva 5 kk). Minulla ei ole ongelmia ruokavalion kanssa, tiedän tasan tarkkaan miten laihdutetaan. Mut sen kanssa on ongelmia, että vaikka laihdutan maltillisesti, olen silti pinna kireällä koko ajan. Esimerkiksi siirtymävaiheet (kuten ulos meno ja ulkoa tulo) jossa isompi usein temppuilee ja vauva hermostuu, meinaa saada käämit palamaan, mikä ei ole minulle normaalia. Hermo menee myös muistakin pikkuasioista, joihin en normaalisti kiinnitä huomiota. Jotenkin tässä kotona ollessani elämä on muutenkin pientä, ja kun siihen lisää kalorien laskemisen, siitä tulee vieläkin pienempää, enkä meinaa kestää sitä.
Miten te muut siis pidätte itsenne henkisesti kärsivällisinä ja lempeinä lasten kanssa kun laihdutatte? Koska niin moni laihduttaa äitiysloman aikana, niin joku keinohan hermojen hallintaan täytyy olla...Olen alkanut miettiä, että meidän kaikkien elämä ois parempaa, jos lakkaisin laihduttamasta ja eläisin vain terveellisesti. Lapset on vaan kerran pieniä, ja harmittaa, etten nauti pienemmänkään hoitamisesta, kun kaikki ärsyttää. Toisaalta kilotkin haittaa ja harmittaa.
Kommentit (5)
Itse aloin kiinnittää huomioita syömisiini kun vauva oli 8kk ikäinen. En aloittanut laihdutuskuuria vaan söin normaalin aamiaisen, kevyen lounaan(keittoa/salaattia),välipalan, kunnon päivällisen + iltapalan. Kun pitää sännöllisen ateriarytmin niin verensokeri ei pääse heittelehtimään, eikä mielialatkaan vaihtele niin paljon. Sallin itselleni yhden herkkupäivän viikossa. Näillä keinoilla laihduin 1 kg/kk eikä tahti kiristänyt yhtään hermoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karppaus ja runsaasti rasvaa, kaloreita ei lasketa.
Itse aloitin homman todenteolla kun vauva oli 8kk.
Mun nykyinen ateriarytmi on seuraavanlainen: Aamulla mukillinen täysmaitoa ja kahvia.
Sitten kun on nälkä, syön kunnollisen tuhdin aterian. Ateria sisältää proteiinin (muna, liha, kala tai kana) ja ison annoksen vihanneksia joko raakana tai kypsennettynä. Rasvana voi tai oliiviöljy.
Sitten kun on taas nälkä, samanlainen satsi kuin edellä.
Tuon aamunesteytyksen lisäksi syön siis kerran tai kaksi päivässä silloin kun on nälkä. Mieliteot on historiaa, samoin verensokerin heittelyt.
Proteiinia menee päivässä n80g, rasvaa n150g, hiilareita alle 50g.
ei siis mitenkään liity siihen, paljonko kaloreita saan. Se ei ole fyysistä, vaan psyykkistä. Jotenkin laihduttaminen, maltillinenkin, tekee minusta itsekeskeisen ja maailma suurinpiirtein kaatuu jos pitää mennä kylään jossa tarjotaan pullaa jne. Alan siis kontrolloida kaikkea ympärilläni, ja petyn ja hermostun koska sehän ei realistisesti ajatellen koskaan voi edes onnistua.
Nämä on siis taustalla siihen, miksi olen niin pahalla päällä niin herkästi. Tiedän että tämä on ihan yleinen reaktio laihduttajilla, ja siksi ajattelin kysellä täältä neuvoja, miten muut pärjäävät nimenomaan henkisesti. Kuitenkin tiedän, että tämä kotona olo lasten kanssa voi olla myös ihan mahtavaa aikaa, jos vaan itse osaa relata.
ap.
Karppaus ja runsaasti rasvaa, kaloreita ei lasketa. Itse aloitin homman todenteolla kun vauva oli 8kk. Mun nykyinen ateriarytmi on seuraavanlainen: Aamulla mukillinen täysmaitoa ja kahvia. Sitten kun on nälkä, syön kunnollisen tuhdin aterian. Ateria sisältää proteiinin (muna, liha, kala tai kana) ja ison annoksen vihanneksia joko raakana tai kypsennettynä. Rasvana voi tai oliiviöljy. Sitten kun on taas nälkä, samanlainen satsi kuin edellä. Tuon aamunesteytyksen lisäksi syön siis kerran tai kaksi päivässä silloin kun on nälkä. Mieliteot on historiaa, samoin verensokerin heittelyt. Proteiinia menee päivässä n80g, rasvaa n150g, hiilareita alle 50g.
Ja pinnakin kasvoi huomattavasti. Ei enää kiukuttanut´, kun oli hyvä olla. Ja kaikki raskauskilot(7kg) ja imetysmieliteot lähti reilussa kuukaudessa + ylimääräisenä vielä -4kg vähän pidemmällä aikavälillä (eli yhteensä 11kg vajaassa puolessa vuodessa.)
Jos maltillisesti laihdutat, ei sen pitäisi olennaisesti sinua rassata.
Sinulla on kumminkin aika haastava kombo tuossa: uhmaikäinen ja pieni vauva. Jo se yksistään voi saada äidin taantumaan itsekin uhmaikäisen tasolle ;-)
Olennaista on minusta se, että jos sitä syömistä on aiemmin käyttänyt lohdukkeena ja ajanviettona, tilalle pitää laihduttaessa keksiä jotain muuta itsensä palkitsemiseen ja rentoutumiseen kelpaavaa!
Eli miten nyt rentouduta ja hemmottelet itseäsi? Toivottavasti jotenkin...
Itse aloin juosta uudelleen noihin aikoihin. Mies hoiti lapsia sen aikaa. Adrenaliini antaa mainion olon ja tekee laihduttamisestakin tehokkaampaa. Win-win siis!