Lue keskustelun säännöt.
Mua ärsyttää, kun ikääni kritisoidaan!
03.10.2011 |
Niinpä. Olen äiti, ja ikää mulla on 21 vuotta. Mua ärsyttää, suorastaan välillä raivostuttaa, kun ikääni ja kykyäni hoitaa lastani kritisoidaan. Pojallani siis nyt ikää 4kk. Kyllähän mä sen ymmärrän, että on monia nuoria äitejä, joilla ei ole asiat millään mittarilla kunnossa, mutta omalla kohdallani näin ei mielestäni ole. Ensinnäkin, olen seurustellut lapseni isän kanssa kolme ja puoli vuotta, ja yhdessä on asuttu kaksi. Häät ovat tulossa kesällä 2013. Sekä minulla, että miehelläni on vakituiset työt, ja aion kouluttautua alallani vielä lisää, jahka elämässä ensin on sille parempi hetki. Pärjäämme siis taloudellisesti hyvin. Voisimme ottaa talolainaakin jo, mutta vielä olemme kokeneet meille parhaaksi ratkaisuksi asua vuokralla, emme halua ottaa lainaa kuin vasta sitten kun tiedämme minkälaista asuntoa varmasti haluamme/tarvitsemme. Tukiverkotkin ovat hyvät. En kaipaa yöelämää, eikä sen sijaan myöskään mieheni.
Elämme siis normaalia lapsiperhearkea, silti monet kokevat asiakseen tulla kritisoimaan tapaani käsitellä lastani. Saan kuulla ilkeitä kommentteja siitä, kuinka lapseni täytyy olla vahinko, kuinka en ymmärrä mihin olen lähtenyt, ja kuinka on elämä mennyt pilalle, ja kuinka lapsestani tulee sossun kasvatti. Saan kuulla piikittelyä iästäni, ja epäilyjä parisuhteestani sekä taloudellisesta tilanteestani. Tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Ikäväkseni täytyy myös todeta, että pahimmat kritisoijat ovat vieläpä samassa elämäntilanteessa kanssani. esikoisensa saaneita naisia! Eräskin kysyi, että ai ovatko vanhempani korkeastikoulutettuja. Ikään kuin se ei olisi mahdollista. Tuli paha mieli. Neuvolassakin aina epäillään, että eihän poikani millään voi olla täysimetetty. Jaa miksi ei voi olla? Ja raskausaikana ei meinattu millään saada palvelua, kun halusimme ottaa lapsellemme vauvavakuutusta.
Sitäpä vain mietinkin, että miksi ihmeessä aina pitää kritisoida ja epäillä kykyäni olla äiti? En koe eroavani muista muuta kuin ikäni perusteella. Tiedän, että on olemassa myös hyvin paljon niitä nuoria äitejä, joilla asiat ovat päin honkia. Ehkäpä siitä tulee sitten ennakkoluuloja. Koen kuitenkin, että ehkäpä kannattaisi ensin keskustella kanssani ja tutustua minuun, ennen kuin tuomitsee.
Noin. Nyt olen purkanut pahaa mieltäni. :)
Kommentit (45)
tullut kommentteja, joissa ihmetellään, kummastellaan erinäisiä asioita. POika syntyi isona, oli yli neljä kiloinen syntyessään, jo tuolloin vanhempi kätilö totesi, että "olisiko kannattanut jättää väliin pikaruuat, olisit päässyt helpommalla". silloin totesin jo takaisin, että en harrasta mäkkäreitä, enkä muita. Poika on nyt jatkanut kasvua, ja aina neuvolassa punnituksen yhteydessä täti ihmettelee, että ei voi kasvaa noin hyvin rintamaidolla. Olenkin sitä miettinyt, että miksi valehtelisin imetyksestä? Korvikevauvat on ihan yhtä hyviä. Ja ei poikani niin iso kuitenkaan ole. Vaunujen kanssa olin kerran asioimassa kaupunkini keskutassa, tuli eräs vanhempi rouva minulle sitä motkottamaan, kuinka minun pitäisi olla kotona hoitamassa lastani. Tämä tapahtui siis ruokakaupan jonossa, kun poikani päätti juuri tuolloin herätä. En siis juuri siltä seisomalta heti päässyt lastani ruokkimaan.
Joku epäili jos käyttäydyn, pukeudun, tai minussa on jotain muuta joka herättää huomiota, ja tai että otan kommentit liian kärkkäästi. Toki, saatan olla epävarma, mutta käytöksestäni tai pukeutumisestani se ei mielestäni voi johtua. En omaa "erikoista" pukeutumista. Enkä pukeudun "teinimäisesti". En puhu toisten päälle, ja mietin mitä sanon. Yritän aina käyttäytyä korrektisti. En siis ole huomion keskipiste, mutta en mielestäni myöskään "pikkuvanha".
Ja joku mietti lähipiiriäni. Luojan kiitos ihan lähimmät ihmiset eivät ole tällaisia. Äitini on saanut minut ollessaan 23, oli itse tuolloin opiskelemassa, ja on tosiaan nykyisin korkeastikoulutettu. Meidän suvussamme on ollut tapana hankkia lapset pääsääntöisesti nuorena, mutta silti tulen suvusta, jossa jo pitkään on ollut ylioppilaita, ja maistereita (puhun siis myös äitiäni edeltävistä sukupolvista). Äitini on ollut innoissaan lapsestani, oma mummoni ei ole koskaan sanonut mitään. Tilanne onkin se, että kun mennään oman suvun ulkopuolelle, alkaa ilkeät kommentit. Oli ikävää olla eräässä äiti-lapsi-ryhmässä, missä en koskaan saanut keskusteluvuoroa. Yritin, mutta aina joku muu päätti aloittaa puhumisen päälleni. Piristävä poikkeus tuolla tosiaan oli eräs 35-vuotias ensisynnyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootteko tosissanne sitä mieltä, että jos AP:ta mollataan, on vika aina ja vain ainoastaan hänessä? Typerää. Kyllä ihmiset voi olla ilkeitä ilman mitään syytäkään.
17-vuotiaana kohta on siis vuoden ikäinen. Mä rakastan olla äiti,ei en ole pikkuvanha. Mä oon vaan luotu tekemään tätä.
Itse en koskaan väheksyisi saati ääneen kritisoisi ketään nuorta äitiä vain iän perusteella. Olen itse tullut äidiksi vasta yli 30-vuotiaana mutta tuttavapiirissä on jopa alle 20-vuotiaana esikoisen saaneita todella omistautuneita ja fiksuja äitejä.
Olin 24 kun sain esikoiseni. Ja nyt 10 vuotta myöhemmin raskaana, on ollut tuossa välissäkin vauva.
Ihan normaalia että 21- vuotias saa lapsen. Ehkä sinä olet vähän lapsellinen äidiksi? Tai kenties sinusta ollaan huolissaan miten perheesi elätät?