Lue keskustelun säännöt.
Mua ärsyttää, kun ikääni kritisoidaan!
03.10.2011 |
Niinpä. Olen äiti, ja ikää mulla on 21 vuotta. Mua ärsyttää, suorastaan välillä raivostuttaa, kun ikääni ja kykyäni hoitaa lastani kritisoidaan. Pojallani siis nyt ikää 4kk. Kyllähän mä sen ymmärrän, että on monia nuoria äitejä, joilla ei ole asiat millään mittarilla kunnossa, mutta omalla kohdallani näin ei mielestäni ole. Ensinnäkin, olen seurustellut lapseni isän kanssa kolme ja puoli vuotta, ja yhdessä on asuttu kaksi. Häät ovat tulossa kesällä 2013. Sekä minulla, että miehelläni on vakituiset työt, ja aion kouluttautua alallani vielä lisää, jahka elämässä ensin on sille parempi hetki. Pärjäämme siis taloudellisesti hyvin. Voisimme ottaa talolainaakin jo, mutta vielä olemme kokeneet meille parhaaksi ratkaisuksi asua vuokralla, emme halua ottaa lainaa kuin vasta sitten kun tiedämme minkälaista asuntoa varmasti haluamme/tarvitsemme. Tukiverkotkin ovat hyvät. En kaipaa yöelämää, eikä sen sijaan myöskään mieheni.
Elämme siis normaalia lapsiperhearkea, silti monet kokevat asiakseen tulla kritisoimaan tapaani käsitellä lastani. Saan kuulla ilkeitä kommentteja siitä, kuinka lapseni täytyy olla vahinko, kuinka en ymmärrä mihin olen lähtenyt, ja kuinka on elämä mennyt pilalle, ja kuinka lapsestani tulee sossun kasvatti. Saan kuulla piikittelyä iästäni, ja epäilyjä parisuhteestani sekä taloudellisesta tilanteestani. Tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Ikäväkseni täytyy myös todeta, että pahimmat kritisoijat ovat vieläpä samassa elämäntilanteessa kanssani. esikoisensa saaneita naisia! Eräskin kysyi, että ai ovatko vanhempani korkeastikoulutettuja. Ikään kuin se ei olisi mahdollista. Tuli paha mieli. Neuvolassakin aina epäillään, että eihän poikani millään voi olla täysimetetty. Jaa miksi ei voi olla? Ja raskausaikana ei meinattu millään saada palvelua, kun halusimme ottaa lapsellemme vauvavakuutusta.
Sitäpä vain mietinkin, että miksi ihmeessä aina pitää kritisoida ja epäillä kykyäni olla äiti? En koe eroavani muista muuta kuin ikäni perusteella. Tiedän, että on olemassa myös hyvin paljon niitä nuoria äitejä, joilla asiat ovat päin honkia. Ehkäpä siitä tulee sitten ennakkoluuloja. Koen kuitenkin, että ehkäpä kannattaisi ensin keskustella kanssani ja tutustua minuun, ennen kuin tuomitsee.
Noin. Nyt olen purkanut pahaa mieltäni. :)
Kommentit (45)
oli, kun tapasin erään naisen joka oli saanut esikoisensa samoihin aikoihin kuin minä. Ikää hänellä vain oli 35 vuotta. Hän ei kritisoinut. Ehkäpä se sitten johtui siitä, että olemme molemmat vähän "outolintuja". Minä olen nuori, hän vanha. Erilaisia, mutta tietyllä tavalla hyvinkin samanlaisia. Hänkin on kuulemma saanut kritiikkiä iästään. Että miksi nyt enää hankkia lapsia? Olisi pitänyt kuulemma jättää kokonaan lapset tekemättä. Törkeää se tuokin on.
Toki, olen tavannut myös ikätovereita, joilla tosiaan ei ole homma hanskassa. On haluttu lapsi, muttei ole ymmärretty vaatimuksia ja muutoksia joita luonnollisesti lapsen saamisesta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nuo aiheettomat päivittelyt ja kritiikki kyllä harmittivat.. Luulisi kuuluvan ihan perustapoihin, ettei tuntemattomalle ihmiselle aleta paasaammaan keskellä katua siitä, että hän sai lapsensa "liian nuorena".
-2(?)
Kiva, että teillä on asiat noin mallillaan. Itse en olisi ollut valmis äidiksi iässäsi, ehkä kritiikki tuleekin ihmisten omista elämänkokemuksista.
Olin ihan kakara iässäsi vaikka avoliitossa asuin minäkin, opiskelin ja kävin töissä. Hankin itselleni akateemisen tutkinnon ja kävin asumassa myös ulkomailla. Sain lapseni 30-vuotiaana ja silloin tuntui, että en joudu luopumaan lapsen takia mistään.
Jos olisin saanut iässäsi lapsen olisin menettänyt ison osan nuoruuttani ja kaikkia kokemuksia bailaamisineen. :) Olen onnellinen, että niin ei käynyt.
Sinä olet varmaan erikoisen kypsä ihminen, ns. vanhana syntynyt ja tyydyt yksinkertaisempaan elämään, se ei kuulu muille.
busseja, ja varsinkin siellä kuulee kaikenlaista. Toinen on ruokakaupat. Ainakin omalla kohdallani. Mummot ovat aina valmiita kritisoimaan, mikä on mielestäni huvittavaa, ottaen huomioon, että nämäkin naiset ovat saaneet esikoisensa samoihin aikoihin kuin minä.
itsekin nuorena lapsen saanut mutta kyllä ne typerät kommentit on loppuneet jo kun ollaan näytetty että ihan tavallista ja mukavaa perhe-elämää vietämme vaikka nuoria ollaankin. Jotkut sitä vähän ihmettelee, mutta mitäpä tuosta.
Tärkeintä, että itse tiedät että teillä menee hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
busseja, ja varsinkin siellä kuulee kaikenlaista. Toinen on ruokakaupat. Ainakin omalla kohdallani. Mummot ovat aina valmiita kritisoimaan, mikä on mielestäni huvittavaa, ottaen huomioon, että nämäkin naiset ovat saaneet esikoisensa samoihin aikoihin kuin minä.
Koska olivat pakotettuja saamaan? Meidän mummo sanoi ainakin aikanaan että pitäisi nyt elää ja nauttia kun ajatkin sen sallivat :D
Ei ihmiset välttämättä halua pahaa ihmetellessään. Tökeröä se on tietenkin, mutta ei välttämättä pahantahtoista. Itse mietin myös sukulaistytön kiirettä tehdä lapsia. En sanonut mitään teitenkään, mutta ajatuksissani kävi vähän sääliksi. Ymmärrän että olisi kiva olla se vauva, ja hänkin sanoi että haluaa sitten vanhempana nauttia elämästä kun lapset on jo isoja. Varmaan totta, mutta itse en ikinä vaihtaisi sitä huoletonta ja vastuuvapaata 20-26-v aikaa, kun sai vain mennä tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Nyt kun on lähes 40, niin en edes jaksaisi niin paljon mennä ja valvoa öitä ja niin edelleen. Mutta ymmärrän oikeasti että ihmisä on erilaisia kuin minä ja kaikki tekee omat valinna. Toivon vain ettei tyttöä myöhemmin harmita.
Ap vaikuttaa huomattavasti kypsemmältä kuin minä aikanaan :D. Eli siinä on ensimmäinen ero.
sinulle kaikkea hyvää. en ymmärrä, miten asia kenellekään kuuluu, ja vielä jos noin ilkeästi kommentoidaan. itse olisin onnellinen, jos olisin saanut lapseni noin nuorena. silloin jaksaa paremmin, ja kun pikkulapsivaihe on ohi, olet vapaampi tekemään ja harrastamaan mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin sain esikoiseni tuon ikäisenä, mutta ei kuulunut kritisointia mistään. Päinvastoin. Ehkä käyttäydyt lapsellisesti, pukeudut turhan teinisti tai ehkä käsittelet vauvaasi haparoivan näköisesti?
Kiva jos asiat ovat hyvin, mutta ne eivät ehkä näytä siltä jonkun ulkoisen asian takia. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos olet hyvä äiti niin mitäs väliä sillä on mitä joku tuntematon taho sanoo? Vai onko niin että osui ja upposi?
Sinä olet varmaan erikoisen kypsä ihminen, ns. vanhana syntynyt ja tyydyt yksinkertaisempaan elämään, se ei kuulu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin sain esikoiseni tuon ikäisenä, mutta ei kuulunut kritisointia mistään.
Ehkäpä se johtui siitä, että asuimme pienehköillä paikkakunnilla. Tai siitä, että olin ja olen edelleen ikäistäni nuoremman näköinen. Lapsen käsittelystä se tuskin johtui, tai sitten en vain osannut seistä riittävän aikuismaisesti vaunujen kanssa. Kyllähän tuollainen aiheetonkin kritiikki satuttaa, etenkin jos itse on nuori ja tuntee paineita muiden arvostelusta (ainakin minä tunsin, vaikka hyvä äiti olenkin).
-2
Minä sain lapsen 19-vuotiaana, ja me pärjättiin alusta asti lapsemme kanssa tosi hyvin. Asiamme ei ole edes noin hienosti hoidettu kun sinulla, ap, koska minulla ei vielä ole ammattia (aion jatkaa opintoja lukiopohjalta, kun lapsi on noin 2v). Olin sinua siis kaksi vuotta nuorempi saadessani lapsen, eikä meidän suhteellakaan ollut pitkää historiaa ennen raskaaksi tuloani. Kaikesta huolimatta olemme aivan erinomaiset vanhemmat, emmekä ole saaneet ikinä mitään negatiivista huomiota osaksemme! Kuvailemasi piikittelyt tai arvostelut tuntuvat ihan vierailta. Joskus huomaan joidenkin vanhempien äitien katseen viipyvän meissä (minussa lapsen kanssa) mutta luullakseni he vain miettivät ja arvioivat, kuinka vanha mahdan olla. Kukaan ei kuitenkaan mitään pahaa ole koskaan tullut sanomaan. Kukaan ei myöskään ole ihmetellyt täysimetystäkään.
Tuli mieleen, että ehkä itse olet hiukan herkkä tulkitsemaan positiivisenkin huomion ihmettelyksi ja kummasteluksi ikäsi vuoksi? Tai sitten asumme vain ihan erilaisilla paikkakunnilla, ja tielleni ei ole vain sattunut ennakkoluuloisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas muuten harvinaisen typerä kommentti. Sinä olet varmaan erikoisen kypsä ihminen, ns. vanhana syntynyt ja tyydyt yksinkertaisempaan elämään, se ei kuulu muille.
Pidän tuollaista elämää yksinkertaisena, jossa perustetaan perhe heti ammattitutkinnon suorittamisen jälkeen (päätellen, jos ap on vakituisissa töissä eikä opiskele ja on 21 v äiti).
Mutta yhtä arvokas elämä se silti on, oma taustani on vain paljon värikkäämpi. Tuskin ap loukkaantuu kommentista, jos ei itseään ole jäänyt harmittamaan akateemisen koulutuksen puute tai ulkomailla asuminen tms.
Minun elämäni on onneksi vain semi-yksinkertaista, koska vasta opiskelen akateemista tutkintoa ja samalla kasvatan lapsiani.
Jännä tuo ajatusmalli, että elämä on ohi, kun saadaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai siis ei-akateemisten elämä on yksinkertaista. :DMinun elämäni on onneksi vain semi-yksinkertaista, koska vasta opiskelen akateemista tutkintoa ja samalla kasvatan lapsiani. Jännä tuo ajatusmalli, että elämä on ohi, kun saadaan lapsia.
Minä en kadu ulkomailla asuttuja vuosia ja tutkintoa, jonka suorittaminen oli myös hieno ajanjakso elämässäni. Mutta katuisin kovasti, ellen olisi niitä tehnyt kun niistä koko varhaisteini-iän haaveilin.
Nuo jutut olivatkin minun unelmiani, joita ilman en olisi näin onnellinen. Pitäisin omaa elämääni tylsänä ja puutteellisena, ellen olisi elänyt kuten haaveilin. Kaikki eivät todellakaan haaveile samoista asioista kuin minä tai edes pidä matkustelusta. :) Turha siitä on hermostua.
Lasten jälkeen elämä ei ole ohi, silloin alkaa uusi elämä. Mutta en lähtisi lapsen kanssa elämään boheemi- ja bailuelämää Barcelonaan.. Jokin muuttuu olennaisesti lasten myötä, sen varmaan tietää kaikki lapselliset.
sydämelliset onnitteluni tämän johdosta :D
että joku voisi oikeasti laukoa toiselle, että "lapsesi täytyy olla vahinko, et ymmärrä mihin olet lähtenyt, ja elämäsi on mennyt pilalle, ja lapsestasi tulee sossun kasvatti."
Veikkaan, että joko ap:n tuttavapiiri/sukulaiset ovat psyykkisesti häiriintyneitä tai hän ylitulkitsee rankasti.
Käsittämätöntä tekstiä. JOS nyt kuitenkin olisi niin, että joku tuollaisia OIKEASTI laukoisi, niin siihen on ainoa oikea reaktio karjaista aika tiukasti: "MITÄ - kuinka sinä kehtaat sanoa kenellekään tuollaisia ilkeyksiä? Häivy, äläkä tule minun puheilleni enää ikinä!"
Minua vain hiukan ärsytti käyttämäsi sanavalinta "yksinkertainen" ap:n elämästä.
Vai että ihan boheemi-ja bailuelämää Barcelonassa sydämelliset onnitteluni tämän johdosta :D
Tyypillinen suomalainen vastaus. Onko sinusta todella niin ihmeellistä vai oletko kateellinen? Taidat vähän olla. :) Olen ollut myös au pairina Pariisissa ja ollut opiskelijavaihdossa Australiassa. Lapsenakin vietin muutaman vuoden ulkomailla. Terveisiä tutuille.
En provosoitunut siitä, että sinä olet ollut boheemi Barcelonassa bailaaja. Minua vain hiukan ärsytti käyttämäsi sanavalinta "yksinkertainen" ap:n elämästä.
Mikä olisi ollut parempi sanavalinta. Minä ainakin myönnän, että elämäni on ollut yksinkertaisempi kuin joidenkin muiden. Olen mukavuudenhaluinen ja viihdyn tutussa ja turvallisessa. Olen elänyt hyvinkin paljon yksinkertaisemmin kuin jotkut tuttuni, jotka ovat esim lähteneet ulkomaille...
Yksinkertainen ei ole synonyymi tyhmälle, vaan tarkoittaa vaikkapa myös ongelmatonta ja huoletonta. Vaikka kaverini elämä Lontoossa kuulosta ihanalta, niin kyllä sen paikan arkirealismin nähtyäni olin tosi tyytyväinen päästessäni Suomeen, jossa kaikki asiat suurinpiirtein kuitenkin toimii. Ja nyt puhutaan vain vaikkapa bussivuoroista ja viemäröinnistä =)
Olin samassa tilanteessa, kuin sinä. Sain siis esikoiseni 21-vuotiaana. Voi sitä (tuntemattomien) mummujen päivittelyä iästäni ja kyvyistäni! Pari kertaa tosin ikäni kuultuaan totesivat, että "kyllä minäkin 20-vuotiaana esikoiseni sain"..
Vieläkin (esikoiseni on nyt 8) saan kuulla kommentteja nuoresta iästäni, mutta nyt ehkä välillä jopa ihailevaan sävyyn. Lapseni ystävien vanhemmat kun miltei kaikki ovat yli 10 vuotta minua vanhempia. Saan siis heiltä kehuja jaksamisestani. :)