Lue keskustelun säännöt.
Vauva jo 5kk ja isovanhemmat ei ole koskaan edes nähneet!!!
02.10.2011 |
Noniin siinähän se on jo otsikossa kiteytettynä. Eli miehen vanhemmat ovat läsnä joo, mutta mun vanhemmat eivät ole edes viimeisintä lastenlastaan edes nähneet ja vauva on syntynyt jo huhtikuussa...
No nämä isovanhemmat eivät asun ihan nurkilla vaan ihan toisella puolella suomea ja ovat eronneet, mutta silti.
itse olen heihin vaihtelevasti puhelinyhteydessä, mutta tosiaan eivät ole vauvelia nähneet, eivät siis olleet edes ristiäisissä... toisella ei kuulemma ollut rahaa ja toinen ei päässyt töidensä takia.
Miten tähän teidän mielestä tulisi suhtautua?
Itse olen vain todella surullinen että ei jaksa enää kiinnostaa kun lapsenlapsia on ilmeisesti jo tarpeeksi... huoh.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..jos tenavia tehtaillaan vähän väliä uusi putkahtaa iloksi jollekin...?
..jos tenavia tehtaillaan vähän väliä uusi putkahtaa iloksi jollekin...?
Tai siis niinhän sitä vois kuvitella.
kuin, että saisin tavata ja hoitaa lapsen lastani ja ostella hänelle kaikkea kivaa.
Kaipaan häntä valtavasti.
Meiltä on sinne matkaa vaikka kuinka pitkästi, mutta mikään matka ei ole liian pitkä lapsenlapseni luo.
Vanhemmat eivät vaan anna minun tavata häntä, enkä saa hänestä edes valokuvaa.
Harmittaa tilanne todella paljon.
Tiedän, että olen ollut tyhmä ja käyttäytynyt tyhmästi, mutta toivoisin jo saavani anteeksi. Antakaa minulle jo mahdollisuus!
Mitä jos se syy onkin teissä itsessänne, eikä niissä isovanhemmissa? Kannattaisi hieman miettiä, miksi ne välit ovat menneet tuollaiseksi ja onko itse siihen osaltaan syypää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin, että saisin tavata ja hoitaa lapsen lastani ja ostella hänelle kaikkea kivaa.
Kaipaan häntä valtavasti.
Meiltä on sinne matkaa vaikka kuinka pitkästi, mutta mikään matka ei ole liian pitkä lapsenlapseni luo.
Vanhemmat eivät vaan anna minun tavata häntä, enkä saa hänestä edes valokuvaa.
Harmittaa tilanne todella paljon.
Tiedän, että olen ollut tyhmä ja käyttäytynyt tyhmästi, mutta toivoisin jo saavani anteeksi. Antakaa minulle jo mahdollisuus!
Ihan käsittämätöntä myös noin päin, paitsi silloin jos isovanhemman pelätään olevan vaaraksi lapselle.
sano suoraan noille vanhemmillenne, että niitten käytös on ihan perseestä teidän mielestä! Mitä menetettävääkään teillä ois??? Saattas helpottaa teidän mieltä, ei tartteis vuosikausia märehtiä ja märehtiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne muuten, mutta olen itse raahannut lapseni muutaman kuukauden ikäisinä toiselle puolen Suomea isovanhempien nähtäväksi.
Surullisinta tässä on se, että äitini käy pari kertaa vuodessa työmatkalla kaupungissa, missä asumme. Eipä vaan käy silloin koskaan meillä. Olen jo pitkään miettinyt, että kuinka kauan jaksan. Toistaiseksi olen halunnut pitää vähän väkisinkin isovanhempia lasteni elämässä, mutta aika surullinen tästä olen.
Meilläkin vähän samantyyppinen tilanne, nimittäin isovanhemmat tulevat kyllä paikkakunnallemme kun sisaruksillani on kissanristiäisiä, kun pyöreitä vuosia tai no häät (tietty vähän eri asia kun lapsen syntymä tai ristiäiset) mut kuitenni...
en voi sille mitään että olen loukkaantunut asiasta.
Nyt sitten päätin kesäkuussa että en soita vanhemmilleni ja katsotaan koska he ovat yhteydessä minuun, no toistaiseksi ei kumpikaan ole soittanut ja siskoni kanssa puhuvat tämän tästä...
on kyllä kurjaa olla sisarusparven syrjitty tapaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä nähnyt kaikki lapsemme mutta kahden viimeisen ristiäisissä ei ole ollut vain esikoisen. Synttäreille ei tule tai käy muutenkaan. Välimatka n 80km eli ei paha. Käymme satunnaisesti siellä, mutta emme aina jaksa nähdä vaivaa vain pakosta.
Miestä juippii äitinsä
AINA on ollut joku tekosyy miksei voi tulla. Kuitenkin kaikkien näiden vuosien aikana on käynyt kissanristiäiset jos toisetkin täällä.
Lisäksi muistavat siskoni lapsia heidän synttäreinään lahjoilla mutta meidän lapsille ei edes puhelinsoittoa suoda...
Argh, olen nyt kuitenkin päätökseni tehnyt että heihin en ole yhteydessä ennen kuin he tänne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi harmillista sinulle.
Minun siskollani meni vuosia, että tapasi nuoremman lapseni ja tavannut/nähnyt hänet vain 2-3 kertaa koko 8 vuoden aikana.
Mutta tämä on mielestäni ihan eri sarjassa kuin lasten äidin omat vanhemmat.
Elämä on välillä kummallista.
Ei minun eikä siskoni lapsia, ja lapsia on yhteensä kuusi ikähaitarilla 1kk-13v. Ei häntä kiinnosta, mutta emme sen puoleen juuri haikailekaan häntä lastemme elämään. Se nainen pilasi jo meidän lapsuutemme, lapsemme hän saa ihan mielellään jättää rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ovat ilmeisesti olleet liian nuoria meidät saadessaan ja haluavat nyt olla vähän kuin omissa oloissaan. Toisaalta kuitenkaan tuo ei ihan ole noinkaan kun kuitenkin yhteyksissä ollaan muihin sisaruksiini ja heidän lapsiinsa :(
No toisaalta olen aina, jo lapsena, tntenut olevani hyljeksitty tässä perheessä joten ihan sama. Lasteni vuoksi kuitenkin harmittaa, mutta onneksi heillä on toiset isovanhemmat jotka ovat heistä edes vähän kiinnostuneita.
Mun vanhemmat ovat ilmeisesti olleet liian nuoria meidät saadessaan ja haluavat nyt olla vähän kuin omissa oloissaan. Toisaalta kuitenkaan tuo ei ihan ole noinkaan kun kuitenkin yhteyksissä ollaan muihin sisaruksiini ja heidän lapsiinsa :(
No toisaalta olen aina, jo lapsena, tntenut olevani hyljeksitty tässä perheessä joten ihan sama. Lasteni vuoksi kuitenkin harmittaa, mutta onneksi heillä on toiset isovanhemmat jotka ovat heistä edes vähän kiinnostuneita.
Ja tee itseäsi tykö. Anna lapsillesi tilaisuus tutustua isovanhempiinsa. Jos vanhempasi eivät tule vastaan, yritä sinä. Tai voithan pitää vapaasti tuon martyyrin roolin.
Mun vanhemmat ovat ilmeisesti olleet liian nuoria meidät saadessaan ja haluavat nyt olla vähän kuin omissa oloissaan. Toisaalta kuitenkaan tuo ei ihan ole noinkaan kun kuitenkin yhteyksissä ollaan muihin sisaruksiini ja heidän lapsiinsa :(
No toisaalta olen aina, jo lapsena, tntenut olevani hyljeksitty tässä perheessä joten ihan sama. Lasteni vuoksi kuitenkin harmittaa, mutta onneksi heillä on toiset isovanhemmat jotka ovat heistä edes vähän kiinnostuneita.
Ja tee itseäsi tykö. Anna lapsillesi tilaisuus tutustua isovanhempiinsa. Jos vanhempasi eivät tule vastaan, yritä sinä. Tai voithan pitää vapaasti tuon martyyrin roolin.
Äitini luo ei voida mennä kun yksiöön ei oikein mahdu. Isäni luo ei voida mennä kun hänen uusi naisensa ei meitä siedä. Meillä ei ole rahaa eikä haluja lähteä toiselle puolelle suomea hotellihuoneeseen istumaan...
MInua yököttää nämä epäreilut vanhemmat, jotka jatkavat sitä epäreiluutta isovanhempina. Totuus on, että he ovat epäonnistuneita vanhempia. He aiheuttavat eripuraa, katkeruutta ja kateutta sisarusten välille, vaikka sisarukset ovat juuri voimavara, jos vanhemmat ovat epäonnistuneet tehtävässään. Surullista.
Minusta sinun on turha tosiaan tuhlata energiaa heihin tai heidän tunteidensa ajatteluun. Älä ole missään yhteydessä, jos heitä kerran ei sinun elämäsi ja sinun lapsesi kiinnosta. Jos/kun joskus soittavat, niin sano suoraan, mistä kiikastaa ihan esimerkeillä mutta pysy tyynenä. Sanot vain suoraan, että kun sinua ja sinun lapsiasi syrjitään ja kohdellaan epäreilusti (pari kolme esimerkkiä näistä), et koe olevasi enää velvollinen pitämään heihin yhteyttä. Kehota heitä korjaamaan tilanne omin päin, jos heitä kiinnostaa mutta että sinä et enää jatka yksipuolista yhteydenpitoa.
Minusta on aina tärkeää, että sukulaisille kerrotaan, miksi heihin ei pidetä yhteyttä selkeästi, jotta ei jää mitään epämääräisiä tulkintoja. Saman voi toki kertoa sisaruksillekin. Rehellinen minusta tuntuu -puhe on aina parempi kuin kierrellen ja kaarrellen ja vihjaillen.
seuraavan kerran ihmettelee että miksi me ei siellä enää käydä :(
Ennen kuin isäni löysi tuon uuden naisystävänsä, me käytiin kylässä noin 4 kertaa vuodessa, nyt ei olla käyty neljään vuoteen, tai no minä olen pari kertaa yrittänyt (poikani kanssa) mutta ollaan tultu ns. "maitojunalla" takaisin kun ei siellä ole voinut olla.
Mua oikeasti harmittaa tää tilanne, koska tiedän että isäni varmasti haluaisi olla lasteni kanssa tekemisissä mutta hän ei tajua koko kokonaisuutta ja jotenkin koen etten voi häntä pakottaa tilanteeseen missä hänen on valittava joko minut ja lapseni tai "tyttöystävänsä" mutta kai mun on vaan pakko kertoa mistä on kysymys.
Äitini taas on varmasti ihan tyytyväinen kun hän saa olla "rauhassa" eikä kukaan lapsista häntä häiritse puhelinsoittoa kummemmin...
Näkivät kuopuksen vastasyntyneenä ja seuraavan kerran tässä taannoin kolme vuotiaana. Toinen mummo taas on nähnyt lapsemme ehkä kaksi tai kolme kertaa 8 vuoden aikana..ja asuvat kuulkaa kaikki ihan samassa kaupungissa kanssamme. Ei vaan kiinnosta isovanhemmuus.
Minun isäni ja isän vaimo (kolmas vaimo... vanhempani erosivat kun olin vielä aivan lapsi) olivat innokkaita isovanhempia kun sain esikoiseni. Se oli mukavaa, varsinkin kun olin lapseni ainoa vanhempi, eli lapsella ei ollut lainkaan isänpuolen isovanhempiakaan.
Sitten muuttivat toiselle paikkakunnalle. Tapaamiset vähenivät, mutta kutsuivat meitä kuitenkin käymään esimerkiksi pääsiäislomilla, tai kävivät itse pari kertaa vuodessa tervehtimässä samalla kun kävivät muilla asioilla Helsingissä.
Sitten eräänä kesänä, esikoiseni ollessa noin 9-vuotias, lapsi oli siellä kesälomallaan viikon. Olin kysynyt haluaisivatko he ottaa lapsen sinne, itse olin töissä koko kesän ja toivoin että lapsella olisi jotain vaihtelua kesässä (äitini hoiti häntä työpäivieni aikana).
Jälkikäteen sain kirjeen isäni puolisolta: lapseni oli käyttäytynyt todella huonosti, ei osannut sanoa kiitos, halusi vain katsella telkkaria, ei tervehtinyt sukulaisia joita olivat menneet tapaamaan. Ja ennenkaikkea suurin synti: en ollut itse ollut kiitollinen tästä viikon hoidosta! Isäni puoliso oli nyt päättänyt ettei enää halua olla kanssani missään tekemisissä ja vuodatti samalla jotain vanhoja loukkaantumisia ilmoille.
Olin aivan ihmeissäni. Lapseni oli tuohon aikaan ujo, muttei mitenkään ilkeä tai töykeä. Olen ehkä itse huono kiittämään, mutta en ollut tiennyt että se on niin suuri synti - ja olin kuvitellut, että he ovat lapsen kanssa mielellään, ei heidän olisi ollut mikään pakko lasta ottaa.
Kirjoitin takaisin ja yritin sovitella, mutta ilmeisesti onnistuin vain loukkaamaan entistä pahemmin (kun kirjoitin siitä miten erilaiset luonteet meillä tämän isän vaimon kanssa on ja ehkä se vaikuttaa tässäkin "sotkussa").
No, ymmärrän että aikuisen ihmisen ei ole pakko pitää toisesta, ja on hyväksyttävää että hän ei halua olla kanssani tekemisissä.... mutta voitteko kuvitella: nainen laittoi saman tien välit poikki myös lapseeni! Aiemmin lapsella oli ollut tämä kiva mummi ja ukki, ja yhtäkkiä ei enää mitään yhteydenottoja (ukki lähetti minun tililleni rahaa jotta ostan joulu- ja syntymäpäivälahjat mutta ei edes korttia kirjoittanut itse!), ei kutsuja kylään.
En tähän päivään mennessä (on kulunut vuosia) voi ymmärtää miten he saattoivat hylätä lapsen, jolla ei todellakaan ole liikaa sukulaisia. Eihän lapsi ole sukua tuolle naiselle, mutta hän itse oli valinnut ryhtyä "mummiksi". Jos lapsi olisi hankala luonnekin, niin SILTI kypsä aikuinen yrittäisi rakastaa lasta, ehkä jopa sitä kovemmin mitä vaikeampaa se olisi.
Isäni kanssa olen yrittänyt pitää jonkinlaisia välejä yllä ja hän on tavannut lapsenlastaan pari kertaa näiden vuosien aikana. Kerran lapsi myös vieraili mumminkin luona veljeni perheen mukana ja mummi oli kuulemma ihan mukava... mutta siitä ei kuitenkaan seurannut yhtään yhteydenottoa lapseen mummin puolelta jatkossa, eikä kutsuja toista kertaa käymään.
Olen nykyään uudessa suhteessa ja minulla on toinen lapsi puolisoni kanssa. Oli työasiaa samalle paikkakunnalle jossa isäni ja puolisonsa asuvat ja kävin näyttämässä lasta isälle. Isä ei ole käynyt meillä kylässä eikä olisi tavannut tätä lasta lainkaan ellen olisi käynyt siellä.
No... tämä asia painaa, sori kun vuodatin.