Miksi mun fiksusta lapsesta on tullut "porukan pelle"
varsinkin kun ovat koolla meillä tai olen yhdessä koko kaveriporukan kanssa jossain?
Meidän entinen fiksu poika onkin se joka koko ajan sekoilee, esiintyy, on tottelematta...
Mulla alkaa oikeasti jo mennä hermo :(
Rajoitanko siis kaveritapaamisia silloin kun itse olen näkemässä, siis meillä tai lakkaan kuskaamasta poikia esim. Heselle vai miten ihmeessä osaan suhtautua tuohon oman lapsen käytökseen oikein?!
Ei ole kavereillekaan kivaa kun minä joudun koko ajan olemaan päällepäsmärinä.
Ja juu, 10-vuotiaasta kyse eli kai tämä jotain esiteinitaistelua on tämäkin. Mutta mä vaan en jaksa enää. Onpa kiva olla se ilkeä äiti joka kieltää kaiken kivan (esimerkiksi juoksemisen portaissa kun muut kulkevat nätisti)...
Tähän hätään en halua edes ajatella miten lapset käyttäytyvät keskenään kun ei ole aikuista paikalla.
Kommentit (10)
jos sä sanot jo nyt, ettet jaksa enää, kun teini-ikä on vasta ihan aluillaan. Sillä ei mulla tuohon mitään sen kummempaa syytä tule mieleen kuin että fiksu poikasi kokeilee jo nyt rajojaan. Sun hommasi on vain jaksaa se.
Mä kerroin kerran, että jos ei järki palaa, niin tiiäkkö (lapsi tietää että kehtaan mitä vaan :D) lapseni, että hoidan asian niin nolosti sun kannalta kaikkien kavereiden nähden, ettet kehtaa kuukauteen nähdä kavereitas ja koko luokka puhuu sun kokemuksesta :D
Hetken mietti ja kattoi mua oudosti ja sen jälkeen ollu helpompaa :) Tajus, että mä oikeasti saatan tehdä julkisen nolauksen, jos ei puhe mee jakoon.
t. julma-äiti juoninen
Mä kerroin kerran, että jos ei järki palaa, niin tiiäkkö (lapsi tietää että kehtaan mitä vaan :D) lapseni, että hoidan asian niin nolosti sun kannalta kaikkien kavereiden nähden, ettet kehtaa kuukauteen nähdä kavereitas ja koko luokka puhuu sun kokemuksesta :D Hetken mietti ja kattoi mua oudosti ja sen jälkeen ollu helpompaa :) Tajus, että mä oikeasti saatan tehdä julkisen nolauksen, jos ei puhe mee jakoon. t. julma-äiti juoninen
miten olisit nolannut?
Mä kerroin kerran, että jos ei järki palaa, niin tiiäkkö (lapsi tietää että kehtaan mitä vaan :D) lapseni, että hoidan asian niin nolosti sun kannalta kaikkien kavereiden nähden, ettet kehtaa kuukauteen nähdä kavereitas ja koko luokka puhuu sun kokemuksesta :D
Hetken mietti ja kattoi mua oudosti ja sen jälkeen ollu helpompaa :) Tajus, että mä oikeasti saatan tehdä julkisen nolauksen, jos ei puhe mee jakoon.
t. julma-äiti juoninen
kavereita on ollut läsnä että tuo ei auta meillä... Mietin myös tuota ekaa vastaajaa että ymmärrän kyllä että tämä on nyt rajojen kokelua mutta tämä nimenomainen pellenä oleminen tässä on ongelmana, koska en hyväksy sitä.
Eli kiellänkö kaverivierailut ja hesekäynnit sun muut ettei MUN tarvi tavata noita kavereita joiden takia poika heittäytyy ihan hölmöläisten kuninkaaksi vai purenko nyt hammasta ja ajattelen ettei sitten kokeilsi rajojaan jollain muulla tavalla (vaikka varmasti kokeilee jatkossakin...)?
En ihan oikeasti haluaisi olla se nalkuttava äiti, varsinkin kavereiden läsnäollessa.
Jos ollaan pojan kanssa kaksistaan jossain vaikka kaupungilla, ei mitään ongelmaa käytöksessä. ap
Poika vain on nuorempi eli ekaluokkalainen. Vaikka miten puhutaan etukäteen siitä, miten ei saa tehdä - kaikki unohtuu tositilanteessa :(.
Vedä rajat kavereiden nähden, jos juoksee rapuissa, komenna takaisin ja pane kävelemään uudelleen.
Jos puhtoo tosi rumasti sulle, pane pyytämään anteeksi vaikka kavereiden nähden.
Eli aukottomasti rajat pätee kaikkialla eikä kavereiden varjolla ois olla pelle.
t: julmiina juoninen
varsinkin kun ovat koolla meillä tai olen yhdessä koko kaveriporukan kanssa jossain?
Meidän entinen fiksu poika onkin se joka koko ajan sekoilee, esiintyy, on tottelematta...
Mulla alkaa oikeasti jo mennä hermo :(
Rajoitanko siis kaveritapaamisia silloin kun itse olen näkemässä, siis meillä tai lakkaan kuskaamasta poikia esim. Heselle vai miten ihmeessä osaan suhtautua tuohon oman lapsen käytökseen oikein?!
Ei ole kavereillekaan kivaa kun minä joudun koko ajan olemaan päällepäsmärinä.
Ja juu, 10-vuotiaasta kyse eli kai tämä jotain esiteinitaistelua on tämäkin. Mutta mä vaan en jaksa enää. Onpa kiva olla se ilkeä äiti joka kieltää kaiken kivan (esimerkiksi juoksemisen portaissa kun muut kulkevat nätisti)...
Tähän hätään en halua edes ajatella miten lapset käyttäytyvät keskenään kun ei ole aikuista paikalla.
Miks ihmeessä sun pitäis kieltää poikaa juoksemasta portaissa? ihan sama miten muut niissä menee.
Tulee mieleen ihmiset jotka koko ajan esim. koiralle sanovat ei, ovat lenkillä ja luoja paratkoon koira sattuu vilkasemaan vähän omistajan määräämältä reitiltä sivuun ja heti kuuluu armoton "EI!" puhumattakaan mistään uuden haistelemisesta... Saattais vaikka kokea tai oppia jotain uutta, mieli virkistyä, elämästä nauttia... Apua!
lue tämä juttu ap:
http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koululainen/326/kun_lasta_kiusataan
Tuossa on kappale "pellekin voi olla kiusattu"
joka osasi ottaa muut huomioon ja käyttää järkeään ja oli siis sillä tavalla fiksuin että osasi ajatella syitä ja seurauksia yms. Nyt ihan päinvastoin :( ap