Teinkö hullusti - asumisjärjestelyistä
Muutin kahden kouluikäisen lapseni kanssa (tyttö ja poika) kolmioon. Annoin lapsille omat huoneet, sillä arvelin asian olevan ajankohtainen kuitenkin muutaman vuoden sisällä. Itse asun ja nukun olohuoneessa. Mahdottoman kätevän vuodesohvan ansiosta olkkari näyttää olkkarilta, paitsi öisin.
Lapset asuvat vuoroviikoin minulla, vuoroviikoin isällään. Nämä ei-lapsiviikot nukun tyttären huoneessa. Nyt olen alkanut miettiä, miksi luovuin omasta huoneesta. Olisinko voinut asuttaa lapset tuohon isompaan huoneeseen kaksin ja ottaa itselleni oman huoneen? Oikeastaan vasta muiden ihmisten ihmettely sai minut miettimään tätä järjestelyä.
Enkä minä vieläkään oikein ole varma, menetinkö jotain vaiko en ;) Sen kyllä tiedän, että saavutettua etua, en lapsilta ole ottamassa pois, eli jatkuu näin tämä asumisjärjestely. Odotan mielenkiinnolla teini-ikää, saanko porttikiellon tyttären huoneeseen ei-lapsiviikoillekin.
Eikä tässä nyt ollut päätä eikä häntää, tässä kirjoituksessa siis. Pistinpähän vain kirjoittaen ulos sen, mitä mielessä pyörittelen.
Kommentit (19)
niin et tehnyt mitään hullusti. :) Ymmärrän kyllä muiden ihmettelyn, mutta toisaalta en laittaisi lapsia samaan huoneeseenkaan toistensa kanssa, koska molemmat varmasti kaipaavat omaa rauhaa. Tee kuitenkin selväksi tytöllesi (tai pojallesi), että aiot asua loppuun asti hänen huoneessaan, kun lapset eivät ole sinun luonasi.
Sitäkinhän minä mietin, että eihän ole varma, että asumme tässä enää viiden vuoden päästä. Jos vaikka rikastuis (pitänee lotota).
MInusta tämä oli itsestään selvä ratkaisu, sillä arvelin lasteni tarvitsevan omaa tilaa kipeämmin kuin minä. Mutta jatkuvan ihmettelyn jälkimainingeissa olen tietenkin alkanut miettiä, onko tässä jotain outoa toimintaa silti.
Tietty jos joskus - toivottavasti en - haksahdan mieheen joka alkaa täällä oleskelemaan enemmänkin, pitää miettiä asiat uusiksi. Mutta siihenkin lie niiiiin pitkä aika, että sen ehtii sitten miettiä. Ja onhan etäsuhteet keksitty. Eikös vain ;)
Meillä kyllä jo ekaluokkalaisella käy omia kavereita, ja silloin on kiva kun voi mennä omaan huoneeseen ja laittaa oven kiinni. Jos veli notkuisi samassa huoneessa, olisi jatkuvaa riitaa tai stten kavereita ei tuotaisi enää kotiin.
Minusta tuo on perhesovun kannalta hyvä, kun sisaruksilla on mahdollisuus olla rauhassa.
vaikka en olisi tilanteesta mielissäni. Ehkä jos lapset olisivat vielä päiväkoti-iässä, niin olisin laittanut heidät samaan huoneeseen, mutta alakoulun viimeisillä luokilla jo eri huoneisiin.
Eikö toista huoneista voisi jakaa jollain sermillä tai isolla kaapilla siten, että sinne syntyisi paikka kahdelle ihmiselle?
tyttö oli vaan paljon, paljon nuorempi, eikä aluksi nukkunutkaan yksin omassa huoneessaan. Poikani oli 5, kun erottiin ja hänellä oli jo ollut pari vuotta oma huone, olisi ollut hassua ottaa se häneltä pois.
Mä olen sisustanut kotini tosi kivaksi, viihdyn kotona. Teen paljon käsitöitä ja sisustan 0-budjetilla.
Mulla on sänky kiinni seinässä ja lisäksi ympärillä on sellaista lankaverhoa. Se on tässä parin vuoden aikana hyvin muovautunut ympäristöön. Olohuone on aika kookas, eli nurkkaus ei ole mistään pois.
vaikka en olisi tilanteesta mielissäni. Ehkä jos lapset olisivat vielä päiväkoti-iässä, niin olisin laittanut heidät samaan huoneeseen, mutta alakoulun viimeisillä luokilla jo eri huoneisiin.
Eikö toista huoneista voisi jakaa jollain sermillä tai isolla kaapilla siten, että sinne syntyisi paikka kahdelle ihmiselle?
Ettei jakaminen ole mahdollista. Huoneet siis sen verran pieniä :)
Ei tämä ainakaan nyt mahdottomalta asumismuodolta tunnu. Mietin vain sitten sitä varsinaista teini-ikää, kun televisio on siellä missä äiti rötvää. Ja keittiö myös äidin rötväyspaikan vieressä :D Sitten voi tulla jo sanomista. Mutta sepä on sen ajan murhe - sitten.
Yhteisillä rahoilla varmaan löytyis isompi ok-talo tms
Yhteisillä rahoilla varmaan löytyis isompi ok-talo tms
Haha, ei mitään haluja löytää uutta miestä tähän kohtaan. Jos joskus tulee, niin on tullakseen. Mutta nyt on erittäin hyvä näin.
Niin ja, lapsillani on jo isä.
Yhteisillä rahoilla varmaan löytyis isompi ok-talo tms
Haha, ei mitään haluja löytää uutta miestä tähän kohtaan. Jos joskus tulee, niin on tullakseen. Mutta nyt on erittäin hyvä näin.
Niin ja, lapsillani on jo isä.
Ihan mielenkiinnosta, käykö kodissanne vieraita miehiä viikoilla kun lapset isänsä luona?
Yhteisillä rahoilla varmaan löytyis isompi ok-talo tms
Haha, ei mitään haluja löytää uutta miestä tähän kohtaan. Jos joskus tulee, niin on tullakseen. Mutta nyt on erittäin hyvä näin.
Niin ja, lapsillani on jo isä.
Ihan mielenkiinnosta, käykö kodissanne vieraita miehiä viikoilla kun lapset isänsä luona?
Hih, hauska kysymys. Varsinkin kun on monikossa. Vieraita miehiä... :D
Ystäviä toki voi käydä niin miehiä kuin naisiakin. Mutta he käyvät kun joutavat, eli toisinaan kun lapset ovat täällä, toisinaan kun lapset ovat isällään.
kun tuskin tarvit päivisin huonetta ja tyttösi tuskin öisin haluaa rauhaa. vie se sohvas sinne. tämä ehdotus.
olen minäkin tehnyt. Mulla tosin vain 1 alakoululainen, joka sai oman huoneen. Itse nukun olkkarissa. Minusta lapsi tarvii huonetta enemmän kuin aikuinen.
ja päiväkoti-ikäinen lapsi ainoassa makkarissa.
Ja sille, joka kyseli vieraista miehistä: ei kaikilla yh-äideillä käy koskaan ketään miespuolisia yövieraita, ei meilläkään.
Meidän perhe asuu myös kolmiossa, jonka makuuhuoneet ovat lapsien käytössä. Olkkari toimii sekä olkkarina että vanhempien makuuhuoneena.
Meille se ei ole ongelma, mutta tuntuu lähes jokaista vierasta haittaavan (en tiedä miksi).
Siis nyt asun oikeastaan liian isossa asunnossa, kaikilla omat huoneet. Kukaan ei omastaan suostu luopumaan ja ymmärrän hyvin.
Toisaalta tää on lasten ainao koti, ovat vain joka toinen viikonlopu, jos sitäkään, isällä. Ja käyn töissä ja mulla on just ja just varaa asua tässä, tingin nyt muista asioista.
Mutta kieltämättä mietityttää, pienemmän asunnon hinnalla vapautuisi aika paljon rahaa muuhun. Että olenko kusipää-äiti, joka vaati oman huoneen eikä "tyydy" olkkariin ja nyt lapset jää taloudellisesti jotain paitsi? Ja eihän noi murkut ikuisuuksia asu mun kanssa, kestäisinkö muutaman vuoden vuodesohva-elämää?
Ollaan vaan kaikki sellaisia, että arvostamme yksityisyyttä, ollaan paljon kyllä olkkarissa yhdessä, mutta ihanaa päästä omaan rauhaan tarvittaessa. Vaikka mies-asiat ei asumisjärjestelyjä määritäkään, niin mielelläni pidän option "meidän" huoneeseenkin, ehkä joskus?
Eli, jokainen asuu, miten tykkää :-) Sua ap ihmetellään teidän ratkaisusta, mun valintaa kauhistellaan myös, ääneen ihmettelevät, miten mulla yh:lla on varaa näin isoon asuntoon...
Vaikka mies-asiat ei asumisjärjestelyjä määritäkään, niin mielelläni pidän option "meidän" huoneeseenkin, ehkä joskus?
Eli, jokainen asuu, miten tykkää :-) Sua ap ihmetellään teidän ratkaisusta, mun valintaa kauhistellaan myös, ääneen ihmettelevät, miten mulla yh:lla on varaa näin isoon asuntoon...
Näinhän se menee. No, minä olen sitä mieltä, että kun tämä tässä nyt tällä hetkellä sujuu näinkin ihan ok, niin jatketaan näin. Katsotaan sitten teini-iässä järjestelyjä uusiksi. Ja jos joku mies astuis kuvioihin, niin tod.näk. se merkitsisi muuttoa, joten sitä en oikeastaan ollenkaan mieti.
Hihittelit vain provoilijoille. Olisipa täällä enempi kaltaisiasi. Hyvää sunnuntai-iltaa sinulle ja perheellesi.
Hihittelit vain provoilijoille. Olisipa täällä enempi kaltaisiasi. Hyvää sunnuntai-iltaa sinulle ja perheellesi.
Ja omat huoneet ovat mielestäni asialliset joka tapauksessa teini-iässä, kun kavereita (tyttö- ja poikasellaisia) alkaa olla jne. En haluaisi että teini-ikäiset tyttö ja poika jakavat huoneen.