Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä tietää milloin on aika antaa periksi?

Vierailija
30.09.2011 |

Olen aivan sekaisin tunteistani parisuhteessani. Mistä tietää milloin suhteella on tulevaisuutta ja milloin sitä vain haluaa kuvitella niin? Suurin ongelmani on kumppanini ajankäyttö, josta olen huomautellut hänelle, mutta useimmin raivostun vain suoraan ja tämä mököttäminen vaikeuttaa osaltaan asioiden muuttumista. Olen itse hiukan heikommilla tällä hetkellä, uudessa kaupungissa ei ole vielä ystäviä ja poikakaverini on saanut koulusta ystäviä. Hän siis käy opiskelijabileissä ja minä olen itsekseen kotona. Hän myös pitää tietokonepeleistä kovasti, jotka vievät aikaa varsinkin öisin. Kuinka paljon toiselta voi vaatia huomiota itselleen? Meillä on hauskaa toistemme kanssa silloin kun teeme jotain yhdessä, mutta ongelma on juuri sen ajan vähyys. Sitten pilaan sen vähäisenkin ajan mököttämällä hänelle. Hänen tunteitaan minua kohtaan en epäile (ainakaan tietoisesti). Olemme seurustelleet reilut kolme vuotta ja heinäkuussa muutimme yhteen. Poikaystäväni asuu ensimmäistä kertaa poissa kotoa, mikä voi osaltaan vaikeuttaa arjen sujumista. Olemme kaksikymppisiä.



Suurin huolenaiheeni onkin se, kuinka saa selvää omista ajatuksistaan? Uskotteko että ihmisten kanssa oppii elämään, ja siihen tarvitaan vain töitä? En halua jättää hyvin rakasta ihmistä, jos suhteen saisikin toimimaan. Ei tässä taida olla mitään järkeä, mutta kiitos, jos joku viitsii auttaa hapuilevaa nuorta.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
30.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi tuhlaaat elämääsi tuollaiseen paskaan. Tuon ikäisenä on kyseenalaista kannattaako edes täydellisessä suhteessa tuhlata nuoruuttaan. Oletko uskovaisesta perheestä?

Vierailija
2/7 |
30.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

lol

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
30.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole uskovainen, enkä usko jumalaan. Onko kantasi se että minun pitäisi "nauttia" nuoruudestani naiskentelemalla kaikkia baarissa vai keskittyä opiskeluun ja uraan ym. Kun aloin 16-vuotiaana seurustelemaan, en ajatellut että nyt aloitetaan vakava suhde.

Vierailija
4/7 |
30.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainahan on mahdollista, että ihminen muuttuu, mutta jos "jo" tässä vaiheessa on ajan käytön kanssa ongelmia ja erimielisyyttä, niin ei se siitä tule paranemaan. Kannattaa siis miettiä ihan tosissaan mitä haluaa.

Vierailija
5/7 |
30.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

neutraalista kommentistasi. Eikö ole mahdollista, että juurikin näin alkuvaiheessa voi saada toivomukset suunnilleen tasapuolisiksi.



Onko täydellisiä suhteita oikeasti olemassa? Minä en sellaisia ole nähnyt kuin elokuvissa.

Vierailija
6/7 |
30.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta erittäin hyviä kyllä on, tasapainoisia, joissa molemmat tarpeen vaatiessa joustaa, jotta molemmat saa sitä, mikä on heille erittäin tärkeää.



Hyvää suhdetta on vaikea rakentaa ilman aikaa, joten jos sitä yhteistä aikaa ei ole tai sitä ei käytetä rakentavasti, suhteen on lähes mahdotonta kehittyä syvemmäksi. Se, joka ei enempää kaipaakaan voi olla tyytyväinen, mutta jos kaipaa jotain enemmän, se tulee aina hiertämään enemmän ja enemmän.



Ja olet oikeassa, suhteen alkuvaiheessa toiveita käydään läpi ja sovitellaan ja muokataan sitä suhdetta sellaiseksi kuin halutaan. Mutta musta kolmessa vuodessa ollaan jo sen vaiheen ohi menty aikaa sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
30.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin viime vuoden vaihdossa, joten emme nähneet kuin kolmesti 9 kk aikana, sitä ennen asuimme erillään, joten yhteinen aika ei ollut samalla tavoin ongelma. Nyt ehkä toivonkin että se on yhteisasumisen ensikipuilua.



Ehkä vain toivon turhia.