Onko oikein pakottaa lapsi syömään lautanen tyhjäksi?

ruoka.



Kun en jaksa oikeasti uskoa, että joku ruoka on oikeasti pahaa siis niin pahaa ettei voi syödä.



Sitä paitsi lapsi oppii aika nopeasti käyttämään tätä on pahaa manipuloidakseen vanhempiaan.



Sitä paitsi elämässä nyt tulee vain vastaan asioita, joista ei pidä mutta ne on diilattava tavalla tahi toisella.

päättää, paljonko hän on ottanut ruokaa lautaselleen. Lasta ei voi pakottaa syömään yhtään mitään, mutta lapselle ei tarvitse myöskään tarjota vaihtoehtoista ruokaa, jos tarjottu ruoka ei hänelle kelpaa. (Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa lapsen kasvu on oikeasti hidastunut huonon syömisen vuoksi. Silloin voi olla tarpeen joustaa jälkimmäisestä periaatteesta.)

Mutta siitä ei tehdä mitään numeroa, se on vaan neutraali kiitos ja pois pöydästä. Pöytään ei saa palata, korvaavaa ruokaa ei tule, eikä mitään muutakaan ennenkuin on normaali seuraavan aterian aika. Seuraavaa ateriaa voi ehkä puoli tuntia aikaistaa jos se on ok koko perheen rytmille, mutta ei lapsen pyynnöstä, eikä lapselle kertoen. nälkä opettaa kyllä hyvin syömään kaikkea.

Lapsi on jo lapsuusiällään paino-ongelmainen, jos hänet pakotetaan jättämään kylläisyyden tunne huomiotta.

päättää, paljonko hän on ottanut ruokaa lautaselleen. Lasta ei voi pakottaa syömään yhtään mitään, mutta lapselle ei tarvitse myöskään tarjota vaihtoehtoista ruokaa, jos tarjottu ruoka ei hänelle kelpaa. (Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa lapsen kasvu on oikeasti hidastunut huonon syömisen vuoksi. Silloin voi olla tarpeen joustaa jälkimmäisestä periaatteesta.)

Mutta meillä on lapsen kans tehty diili, piirretään annoksen halki veitsellä viiva ja toinen puoli sitte syödään, saa valita kumman, isomman vai pienemmän (erikokoiset) ihan sen takia, että tottuu maistelemaan eri ruokia ja toiseksi polttoainetta tarvii liikkuva lapsi.



Leipää ei ruoalla ole oikeastaan koskaan, joten silläkään ei saa mahaa täyttää. Eikä tule muita ylimääräsiä välipaloja.

Toimintamallit riippuvat vähän lapsen iästä. Mitä isompi sen enemmän voi komentaa.

Itse olen pitänyt ohjenuorana, että yksi lusikalllinen on syötävä, jotta edes tietää miltä ruoka maistuu.

Ruoka voi maistua suussa niin pahalta, että lapsi oksentaa syömään pakotettuna..se ei ainakaan edesauta ruokaaan suhtautumista.

Aina silloin tällöin osuuu päivä, jolloin lapset syövät sen lusikallisen ja seuraava ateria onkin iltapala.

Lapset eivät opi eivätkä kykene manipuloimaan vanhempia jos pahan ruuan tilalle ei tarjota mitään muuta kuin pöydästä poistuminen.

Avaan hieman taustatilannetta.. Eli hoidossa tapahtunut tilanne on siis kysymyksessä.



Kastikkeessa oli ollut sieniä, annos oli hoitajan laittama. Lapsi oli maistanut vähän, oli sanottu, että kaikki pitää syödä. Lasta istutettiin pöydässä niin kauan kunnes alkoi itkeä. Ei syönyt kuitenkaan. Tilanne oli päättynyt siihen, että lapsen oli pitänyt pyytää anteeksi, koska ei pidä ruuasta ja kuulema jatkossa lautanen on syötävä aina tyhjäksi.



Jäin miettimään, että meniköhän nyt ihan oikein.. Toki tämä on lapsen kertomaa, mutta en suoralta kädeltä yleensä lasteni juttuja tyrmää.

T. lasten syömisongelmiin perehtynyt lastenlääkäri.



Lasta ei pakoteta syömään, ei koskaan eikä missään tilanteessa. Mutta jos lapsi ei syö normaalia ruokaansa, tietenkään ei anneta jälkkäriä eikä ylimääräisiä välipaljoa, mehuja, keksejä, mitään ylimääräistä vaan seuraavaksi on vuorossa seuraava normaalin aikataulun mukainen ateria.

että kyseessä on 6-vuotias lapsi.

Lasta ei voi pakottaa syömään yhtään mitään, mutta lapselle ei tarvitse myöskään tarjota vaihtoehtoista ruokaa, jos tarjottu ruoka ei hänelle kelpaa. (Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa lapsen kasvu on oikeasti hidastunut huonon syömisen vuoksi. Silloin voi olla tarpeen joustaa jälkimmäisestä periaatteesta.)

T. edellinen lastenlääkäri.

Kyllä lapsi sitten syö seuraavalla aterialla jos on nälkäinen, jos ei ole samaa ruokaa tarjolla. Ruokailusta ei pidä antaa lapselle asetta valtataisteluun. Ruokailuun ei saa liittyä pakottamista ja vallankäyttöä sen enempää vanhemman kuin lapsen osalta.

Alle kouluikäisenä päätin, etten koskaan pakota omia lapsiani syömään lautasta tyhjäksi

jutun päivähoidossa myös.



Mutta ihan näin niin kuin järjelläkin ajatellen, mitä hyötyä voisi edes teoriassa olla siitä, että ihmistä istutetaan lautasen edessä niin kauan että lautanen on tyhjä...? Jos "syömättömyydessä" on kyse siitä ettei pidä ko. ruoasta, alkaako siitä tykätä tuolla tyylillä? Jos kyse on siitä että maha on jo täynnä eikä enää jaksaisi, mitä hyötyä on kenellekään siitä että (terveellä ihmisellä) mahaa sullotaan täyteen ohi kylläisyyden tunteen? Jos kyse on tottelemattomuudesta tai manipuloinnista, millä tavalla aikuisten arvovalta vahvistuu jos lasta ei päästetä pois pöydästä, tai millä tavalla muutenkaan lapsi manipuloisi ketään, mikäli hänet päästettäisiin pois pöydästä numeroa tekemättä ja ruokaa tarjottaisiin seuraavalla ruokailukerralla normaalisti? Ja vielä loppukaneettina, ei aikuisetkaan aina syö lautasta tyhjäksi. Usein olisi kohteliasta ottaa vain sen verran minkä varmasti jaksaa, ja olisi säästäväistä myös syödä sitten kaikki jne., mutta ei se ole mikään elämän tärkein asia hallita.

Meillä on, ilmeisesti virheellisesti muiden mielestä, pidetty aina tärkeänä, että lapsi syö yhdessä muun perheen kanssa kunnon aterian, ts. lautanen ainakin lähes tyhjäksi. Useimmiten lapsi vinkuu jo varsin varhaisessa vaiheessa syömistä erilaisista asioista, mm. sipulista ruuassa, tomaatista, ym. sellaisesta mistä ei omasta mielestään TYKKÄÄ, ja yrittää sen varjolla olla syömättä, mutta me olemme "pakottaneet" syömään kunnolla. Ei välttämättä koko lautasta tyhjäksi, mutta suurimman osan. Mitä traumoja tästä nyt syntyy lapselle?

olen yrittänyt saada meidän päiväkodista kitkettyä kaiken pakottamisen pois ruokailutilanteista. Tähän asti on pitänyt maistaa kaikkea mutta jos sekin tuntuu ylivoimaiselta niin en näe siinä mitään järkeä että pakotetaan. KERTAAKAAN ei ole käynyt niin, että joku lapsi olisi alkanut pitää esim. sieniruuista jos hänet on monta kertaa pakotettu maistamaan. Ei se toimi niin. Jos saa suostuteluta hyvällä niin se on eri juttu mutta pakko ei toimi. Eiköhän meillä aikuisilla ole melkein kaikilla joku ruoka jota on lapsena ollut pakko syödä ja josta on sitten tullut loppuelämäksi inhokkiruoka..? Ja lautanen tyhjäksi??? Huh huh. En ymmärrä. Syömisen pitäisi olla iloinen juttu ja koittaa käyttää vain myönteisiä keinoja. Inhottavinta mitä mä tiedän on että lapsella on lautasella jotakin ja kun lapsii nirsoilee ja kysyy mitä ruoka sisältää niin vastaus on: "Se on ruokaa, syö se." Söisittekö itse jotakin ällöttävää sekasotkua josta ette tietäisi yhtään mitä se sisältää?

Avaan hieman taustatilannetta.. Eli hoidossa tapahtunut tilanne on siis kysymyksessä.

Kastikkeessa oli ollut sieniä, annos oli hoitajan laittama. Lapsi oli maistanut vähän, oli sanottu, että kaikki pitää syödä. Lasta istutettiin pöydässä niin kauan kunnes alkoi itkeä. Ei syönyt kuitenkaan. Tilanne oli päättynyt siihen, että lapsen oli pitänyt pyytää anteeksi, koska ei pidä ruuasta ja kuulema jatkossa lautanen on syötävä aina tyhjäksi.

Jäin miettimään, että meniköhän nyt ihan oikein.. Toki tämä on lapsen kertomaa, mutta en suoralta kädeltä yleensä lasteni juttuja tyrmää.

Tällä varmistetaan, että lapsi ei ainakaam ikinä enää syö sieniä edes aikuisena. Ihan viime vuosisadalta ja itse en veisi lastani tuollaiselle hoitajalle. Lapsi voi maistaa ruokaa ja sitten kiitos. Lasten annosten koko riippuu tietenkin lasten iästä, mutta kaikkea ei tarvitse syödä. Eiköhän lasta opeteta kuuntelmaan omaa nälän tunnetta eikä ruualla turhaan leikitä. Ellei maistu kyllä se seuraavalla kerralla maistuu. Kaikki ei vain pidä kaikista ruuista.

Pikku lellivauvakisuliinit, ei niiden tartte syödä ruokaa kun se on pahaa.

Itse tosin siihen syyllistyin isompien lasten kanssa ja nyt kadun sitä. Meillä kyllä tarjoiltiin pääsääntöisesti sellaisia ruokia, joiden tiedettiin lapsille maistuvan. Mutta en tajua nyt jälkikäteen, miksi piti syödä lautanen tyhjäksi. Ei heidän tosin tarvinnut syödä itselle todella epämieluisia ruoka-aineita esim. toisella kinkku, toisella juusto.



Kuopuksen ei ole tarvinnut syödä lautasta tyhjäksi, vaikka siihen on tietysti kannustettu. On kyllä myös kysytty paljonko haluaa. Meillä tehdään edelleen pääosin sellaisia ruokia, jotka kelpaavat kaikille.



Lapsena seurasin kauhulla yhtä kaveria, jonka oli pakko syödä lautanen tyhjäksi, kaikki välipala leivät yms. Väitän, että mulla on nykyään terveempi suhtautuminen ruokaan, vaikka sain olla syömättä pitkiäkin aikoja.

Mutta minulla kyllä sattuu olemaan sen verran herkkä tapaus että jos painostaa niin syö kyllä mutta voi olla että joutuu sitten oksennukset siivoilemaan.

Muutama ruoka joita yksinkertaisesti inhoaa. Jos niit tiettyjä laitetaan niin pikkulusikallinen pitää maistaa ja sitten voi syödä leivän aterian sijasta.

Kysyn vaan että syöttekö itse mitä vaan ruokaa??? Minä en henkilökohtaisesti tiedä yhtään aikuista joka pystyy olemaan 100% kaikkiruokainen. Makuaisti muuttuu iän myötä ja yleensä ruokavalio laajenee itsestää.

Minut pakotettiin lapsena syömään ja nyt minulla on anoreksia. Kun sai päättää syömisistään, en syönyt enää mitään.

Mieheni sisko on todella kilpailuhenkinen kaikesta, ja luonnollisesti lasten kasvatus on osa kilpailua. Hänen lastensa on OLTAVA parempia kaikessa kuin meidän lapset.

Oltiin siellä tänään lasten synttäreillä ja tarjolla oli ne tavalliset tarjottavat. Kakkua otettaessa myös meidän lapset ottivat palaset kun tarjottiin. Pienempi lapsistamme (vajaa 5.v), sitten sanoi kakkua hieman syötyään että ei pidä pohjasta. Tästäkö heti miehen sisko pääsi isoon ääneen paasaamaan kuinka meidän lapset on NIIN nirsoja, moneen kertaan toisti pojallemme, että "ei siinä kakussa mitään vikaa ole, sinä olet vain niin nirso", siis HOHHOIJAA, onko siis todellakin lapsi sitten todellakin NIRSO jos ei pitänyt täytekakusta?? En sitten kommentoinut mitään, mutta ajattelin itsekseni, että miehen siskon kannattaisi ehkä itse miettiä mitä lapsia kannattaa pakottaa syömään. Heidän oma tytär on alkanut lihoa huolestuttavasti. Pitää varmaan aina syödä lautanen tyhjäksi.

Minua on lapsuudessa istutettu pöydässä sekä kotona että koulussa syödäkseni lautasen tyhjäksi. Olin aivan liian laiha, ja ymmärrän nyt aikuisena kaikkien huolen, mutta kun ruoka silloin vain "kasvoi suussa" ja ei kerta kaikkiaan mennyt alas enempää. Minä EN nyt itse vanhempana pakota lastani syömään ruokaa mistä he eivät pidä, kyllä ne sitten ajan kanssa oppivat syömään ihan kaikkea, ja useimmiten uteliaasti ja avoimesti maistelevat eri ruokia. Aikoinaan itsestään iän kartuttua alkoi ruoka lopulta maistua, pakottamalla ei tullut mitään tuloksia. Nyt olen normaalipainoinen, ja omaan mielestäni aika terveelliset ruokatottumukset, miehen sisko taas pomppii äärimmäisyydestä toiseen, ja ilmeisesti siirtää samaa perinnettä lapsilleenkin. Onnea vaan valitsemalleen tielle.

Älkää pakottako lapsianne syömään!