Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä ihminen vaaraksi itselle tai muille? Ote Jussi Parviaisen blogista.
30.09.2011 |
Jussi Parviainen
torstai 29. syyskuuta 2011NYT LOPPUU TUO SAATANAN SEKSILLÄ SÄHLÄÄMINEN (tämä oli yritys suojella rakkautta)
Julkaisen uudestaan alunperin torstaina 22. syyskuuta 2011 kirjoitetun blogin, joka oli yritys Saanan itsensä ja rakkauden suojelemiseksi. Tässä kuvassa varsinainen akti, oli sensuroitu. Otin kyseisen blogin pois. Kokemani petoksen jälkeen julkaisen tunnelmani näin.Tämän päivän blogissa ilmenee sitten lopputulos kaiken jälkeen: Huoraamisen ja tappamisen käsikirjoitus (29.9.2011).
Lähettänyt -jp klo 12.00
HUORAAMISEN JA TAPPAMISEN KÄSIKIRJOITUS. Eli Kuolema elävien kirjoissa. Useasti petetyn muistiinpanoja yksinäisen elämän lopun varalle.
Olen kokenut sen.
Vaimoni meni sänkyyn toisen miehen kanssa.
Vastoin uskollisuuslupauksia, joita hoimme toisillemme, kuin tietäen kaiken särkyvyyden.
Sain puhelinsoiton jossa asia paljastettin minulle, muutamaa tuntia ennen kun minun täytyi olla vaimoni kanssa teeveessä
suorassa lähetyksessä.
Kerroin kuulemastani petoksesta asiasta vaimolleni ja hän kiisti kaiken.
Soitin sille toiselle miehelle. Hänen kanssaan pornomessuilta julkaistuissa kuvissa esiintuneelle "Pornostralle".
Ystävällisen puhelun jäljeen hän myönsi kaiken tapahtuneen, kuulemani kertomuksen mukaisesti.
Soitin jälleen vaimolleni ja hän kielsi kaiken. Puhuin, hän kuunteli, vielä viimeisen varman valheen aikamme ja myönsi tapahtuneen.
Meninne suoraan teeveelähetykseen ja kerroimme asian siellä.
Ja nyt minä seison vaatteideni keskellä elävänä kuolleena.
Viime yön valvoin ja mieitin. Halusi ymmärtää tapahtuneen. Ja ymmärsinkin välillä, kunnes unettomuus sotki taas kaiken.
Koin itseni kuoleeksi, vaikka tiesin olevani vielä; ehkä jonkin aikaa elävien kirjoissa.
Halusin kuolla. Sillä mitä eroa sillä enää oli siihen tunteeseen, josta irtipääseminen oli jo sitä. Kuolemaa sohvan kulmaan.
Kävin peittelemässä kuumeisena nukkuvaa vaimoani ja palasin aina olohuoneeseen istumaan. Ja tuijottamaan pimeää.
Mietin kaikkea asiaan liittyvää. Ymmärtämättä mitään.
Väsyin yhä enemmän, mutta tunsin kuitenkin tarvetta kirjoittaa asiasta. Vaikka sekavastikin.
Mitä minä olin tehnyt. Estänyt ja kieltänyt vaimoani julkaisemasta Facebokissa ja blogissaan seksuaalisesti avautuvia kuvia,
etteivät ne tekisi hänestä sitä samaa "Porno-Saanaa", joksi pornomessuilta otettut kuvat julkaiseet lehdet häntä kutusivat.
En saanut yöllä myöskään päästä vaimoni eilen antamaa live-haastattelua, jossa hän kertoi voivansa tehdä joskus
pornoelokuvan, jonkun suuren pornotähden kanssa ja haluansa mennä Playboyn kuviin.
En ymmärtänyt yöllä, enkä ymmärrä vieläkään, kuinka joku jota kutsutaan jo aikuisviihteenkin ammattilaiseksi, voi päästää
tuommoisia asioita suustaan.
Minä tunsin särkyneeni ja mietin kuinka Saana myös oli ehkä ja varmasti särkynyt. Sellaista nuo mahdottomat lauseet
haastetattelussa minulle kertoivat. Olipa tilanne juttua annettaessa ollut sitten kuinka mahdoton tahansa.
Mutta minä rakastan vaimoani ja tahdon käsittää tämän kokonaisuuden ja alkaa elää eläämme, elävinä:
Kykenevinä luottamaan elämään, toisiimme ja eteen tuleviin tapahtumiin, että mitään tuollaista pahaa ei ikinä enää tule.
Ja vieläkään minä en usko mitään.
Olen kuollut sydämestäni, enkä usko elämään.
Tappakaa, ennemmin kuin petätte: Lopputulos on petetyn sielulle sama. Ja käsky saman kokoinen Mooseksellakin.
Tehkää lisää tappajia, niin päästään epätoivoisista ja lisätään toisiaan tappavien pahantekijöiden määrää.
Tulkaa kaikki perkeleen saatanan pettäjät, minun luokseni, niin minä herjaan teidät murhanhimoiseksi - joka onkin pettämisen
sisältö - toisen tappaminen. Niin kuin Johannes Kastaja herjasi Heroden Antigasta, niin että tämä tapatti hänet koko pettäjä-
perheensä häpeän vuoksi.
Pelkään todellisuuden kestävyyttä ja itseäni oman kokemusmaailman kannattelijana. Jaksanko.
Veikö tämä taas kaiken. Viideksi, seitsemäksi vuodeksi. Niin kuin avioeroni, jossa lapseni tapaamisvaikeudet ja entisen vaimoni
valehtelu monta vuotta vielä eron jälkeenkin. Tuhosi elämäni täysin.
Saanani on tunnutanut kaiken, mutta luvannut uskollisuutta minulle, niin kuin ennen tätä viimeviikon lopun tapahtumaankin.
Mihin minä nyt uutena asiana alkaisin luottaa.
En voi uskoa nyt mitään, mitä elämästä sanotaan.
Enkä ihmiseen joka petti minut ja vannoi kirkkain silmin tapahtuman jälkeen ettei mitään varmasti tapahtunut. Että tuo puhelu
jonka sait ei pidä paikkaansa.
Ja kuinka taitavasti hän valehteli. Yritin saada häntä kiinni, jostakin lipsahtavalla totuudella ja hän vastasi kuin totudella.
Saana. Minä en voi luottaa sinuun.
Minulle puhuminen on kuin kuolleelle puhumista. "Että ei tämä ole kuollut, vaan elossa".
Sano minulle, mikä nyt on toisin.
Mikä muu on muttunut kokonaan; täydelliseksi luottamukseksi. Samalla tavoin kuin kaikesta on kadonnut kaikki luottamus.
Minulla ei ole enää sydäntä sinun puheillesi. Vaikka kuinka tahtoisin uskoa sen mitä sanot, niin mielenei panee vastaan ja
työntää rakkauden tunteen sinua kohtaan kokonaan pois mielestäni.
Rakastan sinua. Enkä usko sinua.
Haluan olla kanssasi, mutta en saa mielen rauhaa.
Haluan ottaa sinut syliini ja rakastaa sinua, mutta pelkään enemmän sitä mitä siitä voi seurata, kuin mitä se hetki minulle antaa.
Tahdon elää.
Tiedätkö kuinka pidät minut elossa sinulle.
Olen tuonut juuri markkinoille elokuvan, jossa saan ravonpurkauksia minua pettäneelle valehtevalle vaimolleni ja hänen
nykyiselle miehelleen. Tämä nainen sanoin pettäessään minua, ettei siinä ollut mitään kummallista, pikemminkin se oli
surkuhupaisaa, koko kiinnijääminen. Koska ei hän minua rakastanut.
Mutta Saana sanoo kaunisti, että hän rakastaa minua. Ja minä sanon samalla tavalla takaisin, kun olen hänen kanssaan.
Nyt kuitenkin kun en ole hänen lähellään.
Koko maailmani on minut pettänyt.
Sekin osa todellisuutta, että me kirkossa, Jumalan kasvojen alla, vannoimme tosillemme uskollisuutta.
Eikä mikään kykene sitä siis estämään.
Myöskään sitä suurinta petosta. Ettei koko elämää sinun kanssasi Saana, ollut edes olemassa.
Huutakaa kaikki kovaa,
jotka tietävät kuinka usko
ja luottamus palaavat.
Ja ettei varmasti tule uutta
pettymystä.
Sanokaa minulle mistä sen tietää
ja voiko sen tietää.
Vai onko luotettava. Vain luotettava,
koska elämässä ei ole varmutta mistään.
Mutta rakkaus !
Voimia elämään
Jussi Parviainen
Lähettänyt -jp klo 4.10
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi ollut kiva tietää onko hän ajatellut pariterapiaa ja haluaako hän olla ihmisen kanssa joka ei voi käsitellä traumojaan vaan tekee noin älyttömiä juttuja. Saana hoitoon, kirkkoon mitä vaan.
Tuohon ei varmaan auta muu kuin uskoon tulo ja suhde Jeesukseen, jotta pääsee pahasta olostaan.
sääliks tota J. Parviaista. Siis ei mitenkään naureskelevaan sävyyn vaan surettaa enempi.
Tyttö on varmaan vähän sekaisin tai jotain, ei tajua mitä tekee.
ihmisten pitäis nyt muistaa, että Parviainen on taiteilija ja käyttää dramatiikkaa ilmaistessaan itseään. Jokaista sanankäännettä (hänen sanomanaan) ei tulisi ottaa kirjaimellisesti, vaan pitäisi nähdä se kuvainnollisuus jota hän käyttää.
Siis oikeasti. En mä puolusta J.P:tä sen enempää, enkä ole hänen faninsakaan, mutta onhan noissa teksteissä nyt selkeästi nähtävissä kielikuvien runsas käyttö ja omien tunteiden omanlaisensa analysointi. Ei tuo ole peruspertsan kirjoittamaa tekstiä, eikä sitä silloin pidä edes tulkita niin.
Että jäitä hattuun.
Että Jussi Parviainen on äärimmäisen herkkä mies ja häntä on loukattu syvästi. Hän on myös mieheksi harvinaisen nhyvin perillä omasta tunne-elämästään ja osaa avautua sekä tuoda tunteensa julki. Miesparka, loukattuna ja häväistynä, yksin tunteittensa kanssa.