Lue keskustelun säännöt.
Taapero tottunut iltapaijailuun. Mikä avuksi?
29.09.2011 |
2,5-vuotias lapsemme on aina nukahtanut ongelmitta, mutta noin viikko sitten hän jostain syystä huuteli illalla sängyssä ja pyysi päästä syliin. Otin, silittelin ja laitoin takaisin nukkumaan. Seuraavana iltana sama toistui useita kertoja. Sitä seuraavana vielä useampia.
Nyt jos yritän jättää pojan nukkumaan, voin olla varma, että kohta alkaa taas "Äiti"-huutelu. Ja jos en mene, alkaa itku. En hennoisi olla menemättä, kun onhan se ikävä nukahtaa siihen, että äiti ei tule, vaikka huudetaan. Toisaalta pelottaa, että jos menen, ajan meidät kauheaan huutelukierteeseen. Mitä tekisitte asemassani?
Kommentit (11)
Meillä molemmilla lapsilla on ollut kausia, jolloin kaipaavat nukutusvaiheessa enemmän läheisyyttä. Kyllä ne vaiheet sitten taas ohi menevät, ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aivan sama juttu!
Poika aina nukahtanut yksin ja yhtäkkiä pitääkin istua vieressä ja pitää kädestä kiinni.
Tätä on nyt jatkunut kuukauden verran ja tänään ekan kerran päätin kokeilla miten käy jos en jääkään.
Sanoin että äiti käy soittamassa äkkiä mummille ja tulee kohta takaisin, poika oli nukahtanut viidessä minuutisssa.
kolmea koululaistani. Ihan terveitä ovat siitä huolimatta.
Mene ihmeessä ja anna niin paljon lämpöä ja läheisyytttä kuin lapsi vaatii! Ei se enää kauaa sitä lämpöö ja läheisyyttä kuitenkaan halua...
Mä paijaan vielä joka ilta mun kolmea koululaistani. Ihan terveitä ovat siitä huolimatta.
Silloin lapset myös spontaanisti kertovat itselleen tärkeitä tai muuten vaan isoja asioita. Semmoisia mistä muuten eivät puhu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli että käydään paijailemassa. Tämä meidän jäbä kun on vielä sellainen, ettei ns. turhia huutele. Hän on tosiaan käynyt koko ikänsä nukkumaan ilman, että tarvitsee muuta kuin vähän silitellä (puoli minuuttia) ja sitten voikin lähteä ja hän on sit nukahtanut omaa tahtiaan.
Pitää vaan toivoa, ettei tästä tule tapaa. Ite käyn töissä ja oon raskaana, niin tähän aikaan illasta mielellään jo rentoutuisi vs. juoksisi jatkuvasti ylä- ja alakerran väliä. ap
ihanalta tuo kuulostaa,hellyttävältä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanalta tuo kuulostaa,hellyttävältä:)
Tykkään kovasti lapseni paijaamisesta, mut tosiaan väsyneenä ei jaksais nostaa persettään sohvalta kymmentä kertaa sen jälkeen, kun on olettanut että se päivän oma puolituntinen on alkanut. Mut nyt on taas kaikki hyvin. Mamman verenpaine on palannut uomiinsa ja lapsikin on tainnut jo nukahtaa :) ap
sinä lähdet sieltä paijaamasta enne kuin lapsi on nukahtanut. Yhtään ei tartte pomppia jos jää sängyn viereen tai lapsen viereen ja paijailee kunnes toinen on nukahtanut. Ota se kirja tai lehti tms sinne mukaan ja lue siinä vieressä. Ei tartte pomppia yhtään. Niin ja meilläkin on lapsilla (3) ollut vaiheita ja vaiheita ja ne menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omanikin kaipaa paijaamista iltaisin. Hän näkee myös öisin unia, jossa "äiti ja isä menee kauas pois" tai joissa on yksin jossain. Selvästi nämä unet ja voimakas tarve siihen, että äiti tai isä on lähellä, kun nukahtaa, liittyvät toisiinsa. Meillä lapsi on kotihodossa eikä tosiaan ole kokenut mitään hylkäämistä. Ilmeisesti lapsi vaan nyt on tajunnut, että niinkin voi käydä, ja se pelottaa ja ahdistaa häntä.
on se kuitenkin vielä tosi pieni mies. Ties vaikka olis takahampaita tekemässä, vai onko jo puhjennut? Tai keksinyt jotain uusia pelonaiheita jostain ja hakee turvaa.