G: Mikä on suurin murheesi nyt?
Kaikilla tuntuu näennäisesti menevän hyvi. Ainakin normaalisti. Todellisuudessa perheissä kärsitään erilaisista murheista elämän aikana. Mikä murhe teillä on nyt päällimmäisenä. Meillä on minun vakava sairaus.
Kommentit (70)
Vauva unirytmi ihan päälaellaan. Valvotaan yöt ja nukutaan päivät. Väsyttää.
Liian usein ja paha. Mitkään lääkkeet ei tunnu auttavan. Jotain tarttis tehdä...
Toki oman äitini jaksaminen alzheimeria sairastavan isäni omaishoitajana huolettaa, mutta sen suhteen yritän parhaani mukaan autella. Meillä perheen sisällä ei tällä hetkellä oikeastaan ole mitään murehdittavaa.
moni sairas olen ja useaan sairauteeni ei ole olemassa mitään parantaa tai edes helpottaa lääkitystä.
Liian usein ja paha. Mitkään lääkkeet ei tunnu auttavan. Jotain tarttis tehdä...
verpamiilia?
Kysy lääkäriltäsi.
Ja pelko työttömyydestä.
Ja ikuinen murhe, isäni ja hänen tempaukset.
Mun murheeni on mennäkkö töihin vai eikö mennä, plaaah nuorimmainen on niin pieni vielä 1,5v ja mua ei yhtään kiinnosta ala mitä teen työkseni... Olen hakenut kouluun mutta alalle jonne haluan opiskelemaan ei helposti pääse... Kuitenkin olisi pakko mennä töihin ja tienata että saisi vihdoin ostettua oman asunnon... Ja tokaluokkalaiseni on ruvennut tappelemaan kovasti koulussa... Tämmösiä suht pieniä murheita mulla..
Liian usein ja paha. Mitkään lääkkeet ei tunnu auttavan. Jotain tarttis tehdä...
verpamiilia?
Kysy lääkäriltäsi.
Siinähän sitä jo on murhetta yhdelle perheelle/suvulle hetkeksi.
Kaksi viikkoa sitten suurin murhe oli miehen kipeä olkapää, jonka vuoksi ei pääse treenaamaan. Tuntuu niin turhalta nyt...vaikka kipeä se on edelleen.
Liian usein ja paha. Mitkään lääkkeet ei tunnu auttavan. Jotain tarttis tehdä...
verpamiilia? Kysy lääkäriltäsi.
estolääkityksestä????
Olen liki 2 vuotta ollut onnellisesti suhteessa naimisissa olevan ihanan miehen kanssa. Olemme vanhoja kavereita, joista tuli salarakas-pari miehen aloitteesta. Meillä on hirveän hyvä olla yhdessä, mutta mies ei koskaan ole sanonut eroavansa, vaikka rakastaa myös mua. Haluan enemmän, haluan olla ykkönen enkä halua roikkua tässä turhaan. Mutta on todella vaikeaa irrottautua miehestä, jota rakastan ja joka rakastaa mua sellaisena kuin olen. Hän on kohdellut mua paremmin kuin kukaan muu mies elämässäni. Mutta mun täytyy lopettaa tämä, tämä on mun elämä ja niin kauan kun tää mies on mun elämässä, en voi tapaa mahdollista mulle oikeasti tarkoitettua.
Tää on muuten hyvä aloitus; kaikilla on murheita, ja tekee hyvää huomata, miten erilaisia murheita voikaan olla. Tsemppiä murheisiinne, siskot.
PS. Toinen iso murheeni on ikä ja lapsettomuus...
mun synnytys. Aikaa siitä on jo puoli vuotta, mutta trauma siitä taisi jäädä pitkäksi aikaa.
Kun ei sitä ole KOSKAAN tarpeeksi. :( Mies tekee provikkatyötä, itse en ole töitä saanut monen vuoden hakemisesta huolimatta. Ainainen huoli siitä, mistä saa seuraavan päivän leivän... :(
millä on sitten monenlaisia seurannaisvaikutuksia: opinnot kesken, työnhaku kesken, koti kaaoksessa, näköalattomuus.
ja uskaltaako vielä tehdä vauva ja suostuuko mies.
ja homeiset vaunut.
Ihastukseni kohteen täysi välinpitämättömyys ja torjunta minua kohtaan.
Huoli siitä, löydänkö koskaan enää rakkautta elämääni, vai onko kolmen lapsen aikuisopiskelija-yh aivan toivoton keissi.
Liian usein ja paha. Mitkään lääkkeet ei tunnu auttavan. Jotain tarttis tehdä...
olen kuullut, että jotkut verenpainelääkkeet auttavat migreeniin.
suuri murhe on rahatilanne. Tarvitsisimme kipeästi n. 300€/kk lisää rahaa, jotta voisin olla vielä kotona kuopuksen kanssa. Asia täytyy ratkaista seuraavan 2 vkon aikana. Tuntuu vastenmieliseltä viedä 1v 4kk ikäistä taaperotyttöä hoitoon. Toisaalta emme haluaisi sen vuoksi muuttaa pienempään asuntoon, että voisin olla kotona.
(ja ei, emme asu mitenkään ylileveästi, vaan meillä on ihan perusomakotitalo, pääasiassa hartiavoimin tehty, neliöitä 104, huoneita 3 makaria + oh+k jne. Ja lapsia meillä on 4, joista kolme jo "isoa" eli 10-12v.
Lapsen onglemat koulussa, menossa tutkimuksiin.