Mä olen niin kyllästynyt tähän hienoon elämäämme

Ala tanssia tankotanssia. Se on kuulemma salonkikelpoista nykyään. Niin et menetä mainettasi ihan totaalisesti.

piankin. Kyllä elämässä yleensä lopulta on särmää. Elät nyt vaan jotain latenssivaihetta.

Minusta tuo spr:n ystävätoiminta kuulosti järkevältä. Kärsit siitä, että elät kuplassa, mutta voithan astu maan pinnalle tekemään jotain merkityksellistä.

Jos teillä on ylimääräistä rahaa, voit jakaa sitä tarvitseville.

Sukulaisuusuhteen kautta olen kurkistanut kuvailemaasi maailmaan. Ei houkutellut. Koetan keksiä aina tekosyitä miksi emme voi esim. mennä heidän lastensa synttäreille. Itselleni tuottaa ihan tuskaa viettää pari tuntia tuollaisessa seurassa.

vikaa on sellaisen ihmisen seurassa, jolla menee hyvin?

Rupea harrastamaan luontoa: vaellusta, marjastusta, sienestystä, kalastusta, sisävesiveneilyä, lintuja, kasveja jne. Ne ovat hyväksyttyjä harrastuksia paremmissakin piireissä, mutta ah niin kaukana golf-ratojen ja luomuravintoloiden teennäisyydestä.

Ystäväpiiristäni puuttu särmä ja rosoisuus. Kaikki elävät tylsää ylemmän keskiluokan kaupunkilaiselämää. Ollaan kouluttauduttu akateemisiin ammatteihin, suunnitellaan trendikkäitä iPad-sovelluksia, tehdään tutkimusta, piirretään taloja, käydään pörssikauppaa, lääketieteillään, käräjöidään, johdetaan projekteja, opetetaan yliopistossa, kirjoitetaan lehtiin jne. Keväällä syödään luomuparsaa, talvella sinisimpukoita valkoviinissä. Käytetään julkisia ja hifistellään yksivaihdepolkupyörillä. Jos auto on pakko hankkia, niin sen on ehdottomasti oltava hybridi. Sähkö valmistetaan ruotsalaisesta tuulesta. Luetaan Wallpaperia ja Huilia. Käydään gallerioiden avajaisissa juomassa proseccoa ja analysoimassa valokuvan kultaista leikkausta. Syksyllä lennetään New Yorkiin, paitsi jotkut rohkeat Bostoniin. Juostaan maratoneja ja ostellaan tanskalaisia design-valaisimia. Televisiosta katsellaan vain ja ainoastaan HBO:n sarjoja.

Missä kaikki omaperäisyys? Särmä? Elämän suola? Enkä nyt tarkoita Maldonia, vaan ihan tavallista pansuolaa...

Kuule sitä pansuolaa saat kun lakkaat tuijottamasta omaan napaasi ja teet jonkun muun hyväksi jotain. Ryhdy ystäväksi yksinäiselle vanhukselle tai tarjoudu ulkoiluttamaan vanhainkodin vanhuksia jotka eivät juuri ulos pääse. Tai tukihenkilöksi mielenterveyskuntoutujalle tai mihin tahansa vapaaehtoistyöhön josta saa palkkioksi hyvän mielen. Sinulle tekisi hyvää nähdä että joillakin on OIKEITA ongelmia.Ehkä sitten osaisit olla kiitollinen etuoikeutetusta elämästäsi.

sopivasti haastetta, että tuntee olevansa elossa, sopivasti flirttiä ja säpinää, että tuntee uudistuvansa, tarpeeksi ongelmia, että tietää menevänsä eteenpäin ja koko elämä edessä.



Huomenna voin tavata elämäni miehen ja kaikki muuttuu tai sitten ei. Huomenna voin vaihtaa duunipaikkaa ja saan vaihtelua.



Rahaa ja vapaa-aikaa on kehnonlaisesti, mutta eipähän ole koskaan tylsää! Mä kuolisin tohon.



Mulla on elämä edessä ja ikää 43 vee.

Ja mieti uusiks .... ;)

saat kun itse tiedät mitä asioita haluat muuttaa ja lähdet tekemään asialle jotain etkä vain jää paikoillesi nykyiseen. Mikään ei muutu, ellet itse laita muutosta liikeelle.

Kannattaa miettiä myös sitä, mitä nykyisestäsi haluat jättää elämääsi ja mistä luopua.

Tuon jälkeen voi tulla mieleen ettet sittenkään halua muutosta.

Oma tyytymättömyytesi on avain.



Jatkoa. Kyllä ihan tavallisetkin ihmiset (minä mukaanlukien) syö luomuparsaa ja katsoo hbo sarjoja, ja juo valkoviiniä ja nauttivat sosiaalisista toiminnoista sekä kultturista. Ensiksi katsosisn peiliin ja luopuisin ylimielisestä asenteesta. Muutos tarvitsee näyryyttä ja uskoa siihen että siltikin on elämää jäljellä vaikka jostain luopuukin, se onkin toinen juttu kykenetkö nöyrtymään.

Itsekin olin samassa tilanteessa joskus. Tulee joku ihme joukkopaine tai sosiaalinen pakko olla samanlainen kuin muut vaikka ei haluaisi.



Itse olen valmistunut Helsingin kauppakorkeasta ja voi luoja mitä hienopieruja suurin osa. Ja ärsyttävintä on se, että luulevat että kaikki haluavat olla samasta muotista. No, ei halua.



Meidän perhe ratkaisi asian niin, että muutimme pois Helsingistä. Nyt asumme yhdessä kehyskunnassa, missä ihmiset vähän rennompia ja eivätkä oleta kaikkien olevan samanlaisia ja haluavat samanlaisia asioita.

mainostaa ostaneensa uuden hifistelypolkupyörän tai osallistuvansa maratonille, niin muutan Kälviälle.

Vanhan paikallisen sanonnan mukaan siellä asuu vain hulluja ja pyöräilijöitä. Saattaapa niillä joillakin olla jopa hifistelypyörä :D

Believe me, i know...

siinä Nousukausi-leffassahan juuri oli kirjoitettuna niiden "hienojen westendiläispiirien" onttous ja ulkokultaisuus, kun taas ne Jakomäki-tyypit olivat paljon aidompia ja pitivät toistensa puolta. Eli se leffahan voi vaan lisätä ap:n ahdistusta siellä Porvoossa, missä ap ilmeisesti asustelee.



Mutta provo tai ei, yleensä on kyllä ihan totta, että liika yksipuolisuus vaikka tuttavapiirissä on helposti tylsää, oli kyse sitten minkälaisista ihmisistä vaan.

Sori, että sanon näin suoraan mutta olisit onnellinen ja kiitollinen hyvästä elämästäsi! Arvosta sitä mitä olet saanut ja yritä jakaa hyvästäsi vähempiosaisille ja kiitä Jumalaa siitä, että sulla on asiat hyvin.



Niin moni suomalainen on työtön, syrjäytynyt, talousvaikeuksissa, homeasunnossa, hometyöpaikassa, kiusattu, lapsilla sairauksia, oma terveys mennyt jne.

ap kuuluu (omasta mielestään) yläluokkaisten ryhmään, jossa katsotaan tavallista kansaa alaspäin ja nyrpistellään kaikelle tavalliselle. Nyt ap on hoksannut olevansa vielä tätäkin ryhmää jumalaisempi. Ei viddu mitä paskaa....

ap on oikeasti ihan tavallinen keskiluokkainen ihminen (joka ei kuitenkaan harrasta kaikkia noita itse hienoina pitämiään asioita) ja hän haluaa nyt testata, millaisia vastauksia saa "leikkiessään hienoa rouvaa".

Leskinen aloittaa laulunsa Risainen elämä näin: "Panin elämän risaiseksi, sain risaisen elämän..."



Muutoin laulun teksti ei ole ihan simppeli, mutta alkusäe ei ole sen ainoa kultajyvä siinä. Ajattele: "Voi vittu kun joskus se rasittaa, en maata kestä, en maailmaa, vaan hänenkö niskaan velkani sälytän..."



AP, jos puhuu ihan totta, on varmasti menestynyt ja onnistunut kantamaan vastuun elämästään sanan porvarillisessa merkityksessä. Vaurautta riittää. Olen kuullut joidenkin vanhojen ihmisten sanovan, että elämä on ollut parasta kun se on ollut vaikeinta.



En sano, että akateeminen työnsarka olisi helppo, olen siellä tutkistelijana ollut minäkin. Kyse on siitä, että se ei tarjoa todellisia haasteita. Todelliset haasteet alkavat siitä, että epäonnistuminen ei johda pomon nuhteluihin tai siihen, että palaverissa jauhetaan paskaa "menestysviiveestä". Se alkaa siitä, kun epäonnistuminen johtaa syrjäytymiseen tai muuhun jokaiseen arjen hetkeen vaikuttavaan asiaan.



Kaikki, mitä kunnon porvari tekee saadakseen tuta Juicen tarjoilemaa risaista elämää, on vain tyhjää elämystelyä. Sopivan kaliiperin elämystelyä voisi olla jokin, josta ei rahalla selviä. Riittävän pitkä vaellus, valtameripurjehdus tavallisena miehistönjäsenenä jonkun muun omistamalla ja kipparoimalla purjealuksella tms. Olennaista olisi se, että vaihtoehtoja ei vähään aikaan olisi. Ei taloa Westendissä, ei lakimiestuttavaa jolle pirauttaa, ei vielä yhtä säästötiliä ja -sijoitusta.



Liian helppo elämä tylsistyttää. Niin uskon vakaasti. Ja risaiseksi sitä ei saa, ennen kuin pistää itsensä kokonaan likoon. Elämysteollisuuden tarjoukset ovat tilapäistä huumaa, joka ei auta.

tulee ehdotus henkiseen suuntaan, ei minnekään new age-juttuihin , vaan kunnon körttiherännäisyyteen. Se nöyrä usko Jumalaan sopii suomalaiseen mielentilaan parhaiten! Elämä voi tuntua turhanpäiväiseltä jos sielua ei ravitse. Ja spr:n lähimmäisen palvelu voi olla myös erittäin antoisaa.

Mäkin tunnen näitä. Ollaan niin vihreää maailmanparantajaa hybridiautoineen ja muineen, ja sitten lennellään ympäri maailmaa pikku shoppailureissuilla ja koko muukin elämä perustuu pelkkään kuluttamiseen ja muille näyttämiseen. Ne talviset sinisimpukatkin on luomua lähiruokaa :D

ole vielä huomanntu kaikkien olevan samanlaisia ja haluavan samoja asioita...kovin monimuotoiselta elämä päinvastoin vaikuttaa. Mitäs mä nyt sitten teen?

Meidän perhe ratkaisi asian niin, että muutimme pois Helsingistä. Nyt asumme yhdessä kehyskunnassa, missä ihmiset vähän rennompia ja eivätkä oleta kaikkien olevan samanlaisia ja haluavat samanlaisia asioita.

Mikä on hifistelypolkupyörä?

Riisuttu kevytrunkoinen filari jossa ei ole edes jarruja. Googlaa fiksi tai fixipyörä.

ap on oikeasti ihan tavallinen keskiluokkainen ihminen (joka ei kuitenkaan harrasta kaikkia noita itse hienoina pitämiään asioita) ja hän haluaa nyt testata, millaisia vastauksia saa "leikkiessään hienoa rouvaa".

Kukaan oikeasti yläluokkainen ei luettele asioita, jotka kuuluvat yläluokkaan. Ap:n kaltaiset ihmiset olisivat nousukkaita. Todellisuudessa uskon ap:n olevan suht' koulutettu, mutta vaatimattomissa töissä oleva, vauraudesta unelmoiva ja paljon vapaa-aikaa omaava provojen tehtailija.

nuo luettelemasi asiathan ovat pelkkää pintaa, eikä mitään elämän sisältöä, eikä niillä pitäisi olla vaikutusta merkityksellisyyden ja intohimon kokemukseen (oletan, että tähän viittaat "särmällä" ja elämän suolalla). Nämä löytyy (jos löytyy) omasta itsestä ja omasta suhteesta maailmaan, ei suinkaan siitä, mitä siinä maailmassa on.