Lue keskustelun säännöt.
Ihan vain oloani purkaakseni kirjoitan tänne kuvauksen päivästäni.
29.09.2011 |
Mulla kiristäää pinnaa kun koko elämä on niin aikataulutettua. Olen kyllä onnellinen kaikesta ja perhe on minulle äärettömän tärkeä. Mutta joskus kiristää...
Kuvaan tässä yhden keskivertopäivän, näitä päiviä ehkä 70% kaikista.
Yöllä herään kerran kuopuksen yskimiseen, toisen kerran kun esikoinen käy vessassa ja kolmannen kerran kun kuopus mölyää, syystä tai toisesta. Pätkittäin nukutun yön jälkeen herätyskello soi 5.30.
Kuopus on jo sitä ennen hereillä ja ilmoittaa myös nousevansa. Menemme suihkuun. Kun tulemme suihkusta, ajattelen laittavani hiukset, peseväni hampaat ym. Mutta kuopus karjuu ja huutaa että hän haluaa aamupalaa ja aamuohjelmia. Joten palvelen ensin hänet ja yritän saada itseni siinä välissä kuntoon. Kohta jo kuuluu raivoaminen jostakin asiasta, en noteeraa.
Laitan oman aamupalan, siinä välissä olen jo pariin kertaan pyyhkinyt kaatuneet maidot ja jugurtit, tuonut lisää leipää ym. Istun hetkeksi alas, juon teeni ja syön leipäni. Kiskon esikoisen ylös sängystä, pakotan pesulle, hammaspesulle, pukemaan ym. Opastan ottamaan aamupalaa.
Menen meikkaamaan, siinä välissä kuopus karjuu kun on jumissa vaatteittensa kanssa. Pelastan hänet. Esikoinen ei ole vieläkään syönyt, joten paimennan syömään. Saan jotenkuten meikattua.
Sitten saan loput vaatteet lapsille päälle, lääkitsen heidät (pieni terveydellinen haitta), edelleen juoksen alusvaatteisillani. Kaivan vaatteet niskaani ja siinä vaiheessa lapsilla on jo sota päällä. Itkua, huutoa, raivoa.
Huomaan että pakastin on hajonnut. Lisäksi huomaan että vaaka on hajonnut. Pakko soittaa sähköliikkeeseen töistä. Nyt en ehdi tehdä asialle mitään.
Toinen makaa maassa ja kieltäytyy lähtemästä, toinen itkee ja huutaa. Raahaan itseni, käsilaukkuni, työlaukkuni, toisen kerhorepun ja itkevän kuopuksen autoon. Vettä sataa ja tukka kastuu.
Kuljetan esikoisen eskariin, se menee kohtuullisesti. Siteen kuopuksen toiseen hoitopaikkaan. Siellä ensin karkailut, sitten itkut ja huudot. Revin itseni irti lapsen kädestä kun hoitaja pitää hänestä kiinni. Olo on juhlava.
Juoksen autolle ja ajan töihin. Myöhästyn tietysti n. 15 minuuttia (on liukuma, mutta ne pitää siis tehdä takaisinkin). Töissä hektinen päivä ja vihdoin juoksen autolle 16.30.
Ajan ruuhkassa päiväkodeille, saan lapset ulos viiden jälkeen. Kotiin, onneksi on eilistä ruokaa jäljellä. Äkkiä lämmitys mikrossa. Siinä samalla pakkaan esikoisen harrastuskamat, vaihdan omat vaatteet ja hoputan lapsia syömään.
Esikoiselle harrastuskamat päälle, vauhdilla harjoituksiin. Kuopus karjuu mukana.Raahaan karjuvaa kuopusta kainalossa kun vien esikoista perille.
Käymme tässä välissä kaupassa, jossa kuopus ei suostu istumaan kärryissä vaan karkailee pikkukärryjen kanssa sinne tänne. Pääsemme vihdoin hakemaan esikoista harjoituksista.
Pääsemme kotiin, raivaan keittiön siinä välissä, sitten lapset iltapesulle, taistelua, painia ym. Laitan iltapalan ja samalla laitan ruokaa seuraavaksi päiväksi. Pyyhin taas kaatuneet maidot ja samalla liedelle kiehuneet kastikkeet.
Unohdin koko pakastimen! Voihan pee.
Lapset hammaspesulle, taistelua. Lopulta saan heidät sänkyihin ja alan kaivaa huomisia vaatteita. Kuopus huutaa että on jano, vien vettä.
Saan ruuat tehtyä, jäähdyttelen ne ja laitan kaappiin. Laitan itselleni pari voileipää ja ajattelen istuvani sohvalle, kello on 21.30. Sisko soittaa. Vastaan jos hänellä on jokin hätä. Ei ole, haluaa kertoa uudesta työpaikastaan. Kuuntelen vartin ja totean että on päästävä nukkumaan.
Kuopus haluaa pissalle.
Istun alas 21.55 ja syön leivät. Menen pesulle ja kaadun sänkyyn.
Ja sitten parin tunnin välein herätykset syistä X ja Y ja aamulla ylös 5.30.
Että sellainen päivä. Arki. En valita, en halua muuttaa mitään, rakastan lapsiani, mutta piti vain päästä kertomaan että joskus pinnaa kiristää. Ja jos joskus, rakas siskoni tai äitini, en jaksa puhua, se tarkoittaa että olen todella väsynyt.
Kommentit (25)
ja juu sinä olet ainoa äiti jota väsyttää ja jolla raskasta. Daa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan, eikö aamupalan voisi syödä eskarissa/pk:ssa?
Jotenkin tuntuu ihan hirmu hankalilta nuo tiedän aamut.
Työssä käyvän äidin elämä on raskasta, vaikka olisi mieskin kuvioissa. Ja ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa että kotiäitinä olo on paljon helpompaa!
Mutta lapset kasvavat, vaikka se on laiha lohtu niin tämä on vaan yksi vaihe. Omani ovat jo 9 ja 11 ja nukkuvat hyvin, mutta silloin kun nukuin katkonaisia unia joista he herättivät minut 2 tunnin välein ( kuopus alkoi nukkua kunnolla vasta 4 vuotiaana) niin en olisi uskonut.
Senhän tiesit silti jo itsekin. Ei se kuopus siinä loputtomasti karju. Kyllä hänkin kasvaa ja uhma menee ohi. Olisi varmasti helpotus, jos joku jakaisi arjen kanssasi. Tsemppiä. Tuollaista se on, vaikka meitä on kaksi vanhempaa tässä perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä käyn suihkussa illalla lasten nukkumaan menon jälkeen tai lasten kanssa ennen iltapalaa. aamulla istutan lapset sohvalle kattoon lastenohjelmia, syövät juotavat jugurtit sillä aikaa kun puen itelleni ja laittaudun valmiiksi. sit skideille vaatteet päälle ja hoitoon aamupalalle. matkaa duuniin autolla 45-60 min. riippuu ruuhkista.
kertaakaan en ole vielä myöhästynyt töistä..
auttasko lapselle sellanen harrastus minne pääsis ite?
entäs jos edes ihan pikkasen helpottaisit aamua. Eli kuten aiempi kyseli, että miksi lapset eivät syö aamupalaa hoidossa. Se helpottaa.
Mä laitan ensin itseni täysin valmiiksi. Sitten herätän lapset, vaatteet päälle ja menoksi. Kädet pestään hoitoon päästyä ja siellä syövät aamiaisen. Hampaita ei pestä aamulla (sapiskaa mulle, mutta siinä säästyy aamusta riippuen jopa 10-15 minuuttia).
Joskus jätän aamiaisen väliin ja syön vain matkalla banaanin tms ja aamukahvin juon vasta töissä (jos on sellanen duuni sulla, että onnistuu, niin suosittelen).
Jos mä tekisin asiat sun tavalla, niin pääsisimme ovesta ulos vasta yli tunnin päästä heräämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paskat sähkölaitteet jos lähes jokapäivä hajoavat ....
tsemppiä!
Minulla on lasten isä auttamassa kuvioissa mutta ihan samankaltaiset kokemukset ! Voisin mennä samantien nukkumaan takaisin kun saan eskarin kouluun ja pienemmän päiväkotiin, niin uuvuksissa olen .
Kaiken ao ja on levännyt äiti. Itse olen pyrkinyt minimoimaan kotihommat, ruoka ja pyykit kaiken a ja o. Siisteystaso saa laskea vaikka se ärsyttää.
Iltaisin en roiku enää netissä.Pyhitän ajan lasten kanssa touhuamiselle, kotiaskareissa . Usein ollaan sylikkäin /lähekkäin se kotiintulohetki ennenkuin aletaan ruokaa katselemaan. Usein pyydän pienempää auttamaan ruuanvalmistelupuuhissa, saa kokea itsensä tärkeäksi eikä ehkä loppuillasta enää niin vaadi huomiota karjumalla :)
Menen nukkumaan lasten kanssa, tekee hyvää saada unta vaikka se katkonaista onkin. Yritän toki valmistella seur. aamun kamppeet lapsille ja itselleni. Mulla on suht hyvin leikattu tukka, on helpohko saada se aamuisin kuosiin. Samoin nypin kulmat yms. jotta naaman piirtämiseen ei tarvitsisi hirveästi aamulla aikaa kuluttaa.
Toki lasten isä ulkoiluttaa yms. auttaa mutta on aika on silti kortilla sillä työn lisäksi opiskelen ja se vie paljon vapaa-aikaan joka on kotitöiltä pois.
Nyt syksyllä,kevään kaaoksen jälkeen olen yrittänyt tsempata. Kesällä olen organivoisnut kotia niin, ettei olisi turhia kamoja, tavarat ja vaatteet löytäisi helposti myös aamukaaoksessa kun niillä on oma paikkansa. Yritän kannustaa lapsia omatoimisuuteen järjestyksenpidossa.
Iltaisin viikolla meillä ei ole enää lapsilla mitään harrastuksia.Eskarilaisella on liikuntaharrastus viikonloppuna. Ehtivät ne pienet vielä harrastaa kun ovat isompia ja omatoimisempia varusteidensa ja pukemisensa kanssa.
Pyrin antamaan lapsille aikaa yhdessä ja erikseen. Yritän olla aidosti läsnä heidän jutuissaan enkä ajatuksissani kaukana jossakin muussa, esim. työjutussa. Ehkäpä lapset ovat vaistonneet tämän, jotenkin ovat rauhoittuneet ? Yritän tsempata itseäni että ovat pieniä, nämä hetket kun ovat pieniä menee ohi pian. Ovat kohta isoja ja kulkevat omissa menoissaan omatoimisesti.
Eli pointti oli se, että huomioitahan ne pienet tarvitsevat ja alkavat helposti just esim. aamulla tappelemaan kun pitäisi valmistautua lähtöön.
Tuli pitkä tarina, en tiedä auttaako ? Mutta on meitä muitakin. Luettasi aloituksen ap ajattelin haluavani auttaa sinua että saisit hengähdystauon! Esim. voisin ottaa lapsesi leikkimään lastesi kanssa joku ilta, mutta tuskin asumme lähekkäin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut tuollaista jo kymmenen vuotta ja nautin siitä. Se on elämää, se on arkea. Lapsi on viisi, joten sitä vilskettäkin on vähän enemmän.
Ihan tajutonta, että ihmiset valittavat arjesta.
kuulostaa rankalta! Mutta ei kai ton ikäsellä muksulla oo harrastusta joka toinen päivä?
Mä asun kahdestaan 5v tytön kanssa.
Herään 6.45, käyn nopeasti suihkussa, puen ja meikkaan (puuteri ja ripsari).
Tytön herätän 7.10 ja puen nopeasti ja lähdetään kotoa 7.20. Hoito onneksi lähellä työmatkan varrella joten ollaan siinä parissa minuutissa.
7.25 lähden ajamaan töihin 33km matkan ja töissä oltava 8-16 ei yhtään liukumaa kun vaihde kuuluu mun hommiin.
Se tekee arjesta raskasta kun ei yhtään oo joustovaraa työajassa. Hirveetä minuuttipeliä aina aamuisin etten vaan myöhästy!! (Aiemmin en haluu herätä koska tarviin paljon unta, meen kymmeneltä nukkumaan ja tuntuu et silti toi unimääärä ei riitä). Enkä myöskään halua olla töissä montaa minuuttia ennen kasia koska en saa niitä ikinä pitää pois!
Klo 16.01 lähden sit ajamaan kotiin. 16.35-16.40 (kotopuolen) ruuhkasta riippuen (duuni onneksi hyvällä sijainnilla missä ei ole ruuhkaa...)oon perillä hoidossa.
Tiistaisin tytöllä muskari 18.15 ja sillon ainoastaan duunipäivän jälkeen kiire harrastukseen.
Mutta yritän käydä 2-3 krt viikossa salilla jonne tyttö tulee mukaan, joten 2 arki-iltaa viikossa on rentoa ja ei tarvii mennä töiden jälkeen mihinkään.
Kysyin töistä osittaista hoitovapaata jos olisin saanu tehdä 4päivästä työviikkoa, mutta ei onnitunut :(
Tällä hetkellä kokisin kyllä jaksamisen kannalta et mieluummin vähän vähemmän palkkaa ja yksi extra vapaapäivä viikossa. Mutta ei käy työnantajalle niin ei voi minkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin herään ennen lapsia, jotta saan itseni ensin valmiiksi. Ennen oli herätyskello, joka herätti myös lapset, mutta sitten siirryin kännykkäherätykseen ja lapset ei heränneetkään siihen. Voisiko se auttaa, että pienempi nukkuisi pitempään? Kannattaisiko mennä suihkuun jo illalla? Ei tulisi aamulla niin kiire. Itse vein lapset hoitoon ja saivat siellä aamupalan. Auttaisiko se? Minkä ikäinen nuorimmaisesi on? Ajattelin vaan, että raivoaa aika usein. Onko esikoisella joka päivä harrastuksia pitäisikö niitä karsia? Meillä lapset ainakin protestoi jos joka päivä on jotain menoa illalla. Itse kaadun petiin yhtä aikaa lasten kanssa, en jaksa mitään enää illalla. Enkä siis ole edes yksinhuoltaja, mutta käytännössä teen kaikki kotiin liittyvät jutut, kun mies aina töissä
muistikuvia kun omani olivat pieniä!!
Anteeksi vaan, sanoisin kyllä että arjenhallinta ei ole äidillä kohdallaan. Millä tyylillä puhut lapsillesi? Selitätkö etukäteen et nyt kun mennään kauppaan on meillä kiire ja löytääköhän äiti maidot ja muistaako lapsi missä ne on....jne kaikkee tällasta!
Jo toi lasten huutaminen kertoo mulle paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole itse koskaan ajatellut tekeväsi toisin?
Miksi lasten täytyy syödä aamulla, kun päiväkodeissa on aamupala? Miksi lastenkin täytyy käydä suihkussa aamulla??? Käyt itse jos haluat, mutta lapset suihkutelkoot illalla. Milloin sun työt alkaa ja mitkä ovat etäisyydet/ajoaika paikasta paikkaan?
Mitä vähemmän ohjelmaa aamulla, sen iisimmin lähtö käy. Herätys, vaatteet päälle ja autoon, ennen kuin kukaan ehtii tajutakaan mitään.
Miksi se kuopus karjuu koko ajan? Onko jokin erityislapsi?
heitä pitää "kiskoa ja pakottaa"? Oletko joutunut johonkin raivoamisen kierteeseen heidän kanssaan, ruokitte toistenne äksyilyä?
Mulla on sali samassa rakennuksessa missä tytön muskari niin yks kerta salia onnistuu samalla reissulla. Ehdin crossarilla lämmitellä 30min kun tyttö muskarissa. Muskari siis 45min.
Sit kipasen hakee tytön salille mukaan (siellä pieni leikkinurkkaus jossa voi kattoa myös lastenohjelmia.
1-2 muuta kertaa tyttö tulee sit mukaan salille. Välillä viihtyy leikkipaikassa koko ajan ja välillä tulee mun luo kattelemaan kun teen liikkeitä laitteilla.
Oon miettinyt jos hommaisin jonkun käsipelikonsolin ja koukuttaisin tytön johonkin peliin mitä sais pelata salilla ollessa ettei aika kävis niin tylsäksi.
Oon nyt 2kk saanut aikaseksi mentyä tonne salille ja toivottavasti jaksaisin jatkossakin. Tuntuis niin helpolta alkaa lipsumaan. Ällöttää vaan tää nykynen löysä kroppa et ei kukaan mies huoli jos en tee asialle jotain.
Ja kiva kun siellä näkee ihmisiä kun ei tuu oikein baareissakaan käytyä. Et josko mies sieltä löytyis ;)
Totta kai ne lapset karjuu ja tempoilee, jos hoputat niitä koko ajan ja vedät perässäs paikasta toiseen. Ne heijastaa sun omaa tyyliä "keskustella" ja tehdä asioita.
Aloita aamu antamalla halaus lapsille ja istut hetken juttelemassa mitä unia näkivät jne.
Ja oon samaa mieltä kuin muutkin eli karsi pois tuota turhaa tekemistä aamusta, niin sulla on aikaa aloittaa aamu rauhallisemmin lasten kanssa.
Meillä keskimmäiselle lähdöt kotoa on AINA vaikeita. Oli kyseessä sitten lähtö kivaan tai ei niin kivaan paikkaan. Jotenkin puksahtaa ihan lukkoon ja saattaa sinkoilla vaan karkuun tai mennä jonnekin piiloon. Potkii ja huutaa ja pistää hanttiin kaikilla neljällä raajalla. Semmoinen se on ollut alle 2-vuotiaasta, ikää nyt 5,5v... Elämä on ollut aika seesteistä, kun olen ollut nyt 2,5 vuotta kotona, eikä ole mikään pakko lähteä kovin usein mihinkään. On aikaa valmistella poikaa, hämätä sitä ja huijata pukemaan sillai ohimennen. Tällä kaavalla aikaa on varattava pari tuntia.
Ens viikolla alkaa työt ja vaikka toivon parasta niin silti voin varautua siihen, että ei tule helppoa olemaan. Todennäköisesti puen pojan itse ihan suosiolla, enkä ala aamutuimaan vääntämään sen kanssa yhtään ylimääräistä. Jos nostan sen ylös sängystä ja kiskon vaatteet päälle ennenkuin kunnolla herää, onnistumisprosentti on huomattavasti korkeampi jo ;D Mutta en ylläry lainkaan, vaikka kiikuttaisin sitten karjuvan tenavan autoon jokatapauksessa. Mutta sit sillä on ainakin vaatteet päällä...
Muut kaksi meillä on aina valmiita kuin partiolaiset. Esikoinen ehkä jää joskus vähän haaveksimaan ja joutuu tuuppimaan liikkeelle, mutta sekin saa sentään liikettä luihinsa ihan itse. Ja nuorimmainen on yleensä jo ulkovaatteissa siinä vaiheessa, kun veljensä ravaa vielä kalsareilleen ympäri kämppää....
Noh, elämä on. En todellakaan rupea enää mitään aamupalaa kotona laittamaan. Syökööt hoidossa ihan rauhassa... Enkä mäkään käy aamulla suihkussa. Laitan itseni kuntoon ennen kuin alan lasten kanssa touhuamaan yhtään mitään.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Nyt se lapsi ensin kuriin.
Yksinhuoltajilla on tosiaan rankkaa. Voisitko keventää jostain päästä? Sulla on ilmeisesti tosi pitkät työmatkat ja kuljetusmatkat? Voitko tehdä etänä edes osan viikosta.
Eikö eskarissa saa enää aamupalaa? Helpottaisiko se, että lapset söisivät aamupalan hoidossa.
Meillä siis ainakin helpottaa, aamulla ei lapset tee muuta kuin vaatteet päälle ja menoksi.