Millainen vauva, sellainen lapsi?

Meillä esikoinen oli tuollainen rauhallinen tapaus. Ei varmaan ikinä ole itkenut kolmea minuuttia pitempään, ja on aina ollut helppo tynnyttää. MUTTA nykyään hän on tulta ja tappuraa, kunnon kiukkupussi. Kiihtyy nollasta sataa sekunnissa, heittäytyy maahan karjumaan ja tätä tapahtuu monta kertaa päivässä.



Nuorempi taas oli vauvana jotenkin aina pois tolaltaan, ja kutsuttiinkin häntä meidän pikku pippuriksi. Huuto alkoi HETI jos oli vähänkään epämukavaa, ja voi herranjumala että tämä kaveri on vauvana huutanut. Siis joskus ihan korvat soi. Mut mitä vanhemmaksi hän on tullut, sitä rauhallisempi ja hyväntuulisempi hän on. Herkkis kylläkin, mutta ei mitenkään pahantuulinen eikä jaksa murehtia asioita kovin pitkään. Odotan innolla, että millainen kaveri hänestä kasvaakaan. :)

Täältäkin löytyy poika, joka huusi vauvana niin, että korvatulpat olisivat olleet monesti tarpeen. Ja kiihtyi tosiaan nollasta sataan saman tien. Nyt 2-vuotiasta kuvailisin ensimmäisenä sanalla herkkis. Liekö sattumaa kun on käynyt ihan samalla tavalla kuin edellisellä vastaajalla...

Koliikki, mikään ei ollut hyvn. Sitten se loppui ja vauvasta tuli hymyilevä ja iloinen kurluttaja. Kumminsakin epäili, että olemme vaihtaneet lapsen. Lapsi on ollut hyvin positiivinen, järkevä, huumorintajuinen, ei ota turhista pultteja, hiukan pedantti luonteeltaan.

oli esikoinen nollasta sataan kiihtyvä, ja on sellainen edelleen 6 vuotiaana. Keskimmäinen oli rauhallisempi ja on sitä edelleen 3 vuotiaana.



Nyt on kuopus ihan älyttömän rauhallinen vauva ja toivottasti on sellainen myöhemminkin.

Vauva oli mahassa jo rauhallinen. Vauvana tyyni ja nyt kuusivuotiaana edelleen lempeä ja rauhallinen luonne. Megalomaanisia raivareita ei meillä juurikaan ole nähty, vaan puhumalla on päästy pitkälle.