Miksei ekaluokkalainen pärjäisi kotona 2-3 tuntia koulun jälkeen?

Muistan itse 80-luvun puolivälissä ekaluokkalaisena hyvin sen kivan tunteen kun sai olla yksin kotona. Minulle oli kyllä hoidettu (ja maksettu) iltapäiväpaikka naapurin kotiäidin luota, mutta kävin siellä vain syömässä ja sitten halusin mennä kotiin. Siksipä sitten sopimus purettiin ja sain olla yksin.



Muutaman vuoden nuorempi veljeni ei sen sijaan olisi pärjännyt tai ei olisi uskaltanut ekaluokkalaisen aolla yksin kotona.

mutta en halua jättää yksin. Hänellä on tylsää, asumme kerrostalossa, jossa ei ole muita lapsia, pihaa ei käytännössä ole. Myös matka koulusta kotiin on vaarallinen, iso tie jos toinenkin ylitettävänä. Turvallisinta olla ip-kerhossa, josta haen.



Ap taitaa asua omakotitaloalueella tai vastaavassa.

. Lapset eivät myöskään usko, että aikuiset voivat heitä auttaa. Yksinäisyys on riski lapsen kehitykselle. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa 10 prosenttia kaikista keskusteluista liittyy yksinäisyyteen. MLL julkaisi Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportin 2010 perjantaina 11. maaliskuuta.



Siksi! Eikä mun pumpernikkeli pikku prinsessa olisi pärjännytkään, enkä olisi sitä häneltä vaatinutkaan. Nyt kun mun silmäteräni on kolmannella, yksin oleminen menee ihan heittämällä.

ei suostu jäämään esim. 10 minuutiksi, jotta kävisin lähikaupassa. Eskarilainen pikkuveli on toista maata ja uskaltaa olla lyhyitä aikoja yksin kotona.



Me vanhemmat olemme rohkaisemassa häntä jäämään asteittain pieniä aikoja yksinkin kotiin, mutta yhtään hoputtamatta tai pakottamatta. Hyvin jää esim. yhtenä aamuna tokaluokkalaisen kaverin kotiin kaksin kaverin kanssa. Menevät siitä sitten yhdessä kouluun.



Toisaalta asutaan Helsingissä kantakaupungissa ja koulun vilkasliikenteisen kadun toisella puolella.(Mikä ei olisi ongelma, jos autoilijat eivät jatkuvasti ajaisi päin punaisia.) Koulustakin suositeltiin, että ekaluokkalaisia ei laitettaisiin yksin kulkemaan.



Poikamme viihtyy loistavasti ip-kerhossa pelaamassa futtaa ja sählyä kavereiden kanssa, joskus on jopa tehnyt läkysjäkin siellä. Tylsäähän kotona olisi yksin. Keväällä, jos uskaltaa, saa alkaa opettelemaan yksin kotiin tuloa ip-kerhosta.





Olen varma, että aikanaan pärjää ihan hyvin, vaikkei nyt vielä yksin kotona viihdykään!

järjestää. Jos vanhemmat edes hetkean ajattelis asiaa lapsen kannalta niin se ip-hoito järkättäisiin. Kyllä sen lapsen oikeasti on kivempaa olla kaverien kanssa turvallisen aikuisen huomassa kuin yksinään kotona. Vai väittääkö joku ihan tosissaan että kyllä se kotona yksinolo on sille lapselle paljon parempi? Vanhemmat usein kuvittelee että ekaluokkalainen on jo iso, mutta tosiasia on että ei ne vielä niin isoja ole. Ja minusta riittää että lapsi opettelee sitä koulunkäymistä, siinä on pienelle haastetta tarpeeksi. Ei kaikkea tarvi opetella kerralla. Ekaluokan aikana voi välillä olla kotona yksikseen ja opetella sitäkin taitoa, mutta pikkuhiljaa, lasta kuunnellen. Ei niin että minä päätän että ekaluokkalaiseni on nyt vaan pärjättävä koska on niin iso koululainen.

Miettikääpä joskus mistä johtuu ihmisten parisuhdevalinnat. Lapsi esittää urheaa kun vaihtoehtoja ei ole ja kokee turvattomuutta silti jokapäiväisen yksinolonsa takia. aikuisena sitten moni ottaa sen ekan joka edes vähän välittää ettei tarvi olla yksin, olipa se mimmoinen mulkero tahansa niin roikutaan siinä sitten.



Huonoihin ihmissuhteisiin löytyy juuret lapsuudesta.

Niin, henkiinjääminen on ihan eri asia kuin lapsen tarpeisiin vastaaminen mm. oikeuteen olla aikuisen valvonnassa myös iltapäivisin. Eikä pakotettuna selviämään yksin.



Harva lapsi uskaltaa edes sanoa vanhemmilleen peloistaan (tiedän kun itse kotona ja ekaluokkalaisia suorastaan asui välillä täällä kun oma lapsi oli pieni). Vanhemmat hokee niin sitä "oot iso, isot pärjää" ja kuitenkin se vain muutama kk sitten päiväkodista lähtenyt on se sama pieni lapsi, joka hetki sitten oli koko ajan aikuisen seurassa ja yhtäkkisesti sen pitäisi hallita koulumaailman mullistukset ja oma elämänsä itsenäisesti.



Pakko on sanoa, että harvassa on ne aikuiset jotka ajattelee lapsen parasta eikä omaa itteään.

Pärjää ja pärjää! Tottakai, pärjäähän nelivuotiaskin lapsenvahtina ulkona sisarelleen jos on pakko.



Onko se hyväksi tunne-elämän ja omanarvontunteen kehitykselle on jo toinen asia. Mielestäni useimmiten ei ole. Lapsen tarvitsee heti koulun jälkeen kertoa kuulumiset ja hänestä pitää olla kiinnostunut! Ja tämä on tärkeää!! Erikoisesti kun koulukiusaamiset pienet sekä suuret stressaavat lapsia niin paljon!



Ystäväni lapsi koki tämän kaiken pohjanmaan kautta ja nyt aikuisena on joutunut koville sopeutuessaan työympäristöön. On se mukavaa joka päivä olla tuntikausia yksin kotona ja kuunnella ja katsella jotain konetta!!

Naapurin rouva on luvannut pitää silmällä ja vastapäisen talon "vaari" myös. Ja meilläpojat viihtyvät keskenään kotona, eivät millään halunneet enää viime keväänä ip-kerhoon. Itse olen lapsesta saakka tykännyt olla yksin kotona, en ole koskaan pelännyt tms.

Mannerheimin lastensuojeluliitto on huolissaan liian aikaisin itsenäistyvistä lapsista. Jälleen koulujen alettua moni lapsi on iltapäivällä pitkään yksin kotona.



- Suomessa on itsepärjäämisen kulttuuri, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, on oikein pärjätä omin päin. Toivoisin vain, että itsenäistyminen tapahtuisi asteittain ikää ja kehitysastetta huomioiden, kertoo MTV:n Huomenta Suomessa vieraillut Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland.



Yksinolo on Kallandin mukaan yksi laiminlyömisen muoto. Yksinolon seuraksia on myös tutkittu - liian varhain liian paljon yksin olleilla on riski varhaiseen päihteidenkäyttöön ja masennukseen.



- Laiminlyöntien ja paapomisen väliltä löytyy hyvä linja. Pitää antaa sopivasti vastuuta ja jaksaa jankuttaa huoneen siivoamisesta, täytyy kestää riitoja ja keskusteluja lapsen kanssa. Toisaalta täytyy antaa riittävästi huolenpitoa, jotta lapsella on turvallinen olo.

Lisäisin vielä et lapsi yrittää useinkin olla oikein kiltti ettei se olisi hänen syy kun pieleen menee!!



Ja aikuisena tosiaankin sekoittaa seksin ja lämmön kun ei tiedä mitä on aito huolenpito. Tällainen nuori luulee et seksi on juuri sitä mitä hän kaipaa kun ei tiedä mitä vaille jäi lapsuudessaan.

Meidän ekalainen ainakin menee innoissaan ip-kerhoon, kun siellä on kavereita ja paljon erilaista tekemistä.



Kyllä minun mielestä lapsi vielä kerkeää hyvinkin olla yksin, jopa vielä tottuakin siihen! Jestas tässähän on elämä aikaa.. :)

Minä tiedän lapsia, jotka kyllä pärjää, mutta vain, koska on pakko. Näistä lapsista on mukava tulla meille kylään, koska täällä voi kertoa aikuiselle, jos joku toinen kiusaa tai sattuu jotakin tai jotain muuta sellaista. Sitten tunnen lapsia, jotka oikeasti pärjäävät - sellaisia, jotka esim. lukevat niin innolla Aku Ankkoja, että viihtyvät mielellään yksin kotona kaksi tuntia, kun kukaan ei ole häiritsemässä lukemista.



Jos taas ajattelen omaa lastani, joka menee vuoden päästä ekalle, niin... no, kyllä kai hänkin pakkopärjäisi siinä missä muutkin, mutta mikään hyvä ratkaisu se ei hänelle todellakaan olisi. Hänellä on juuri niin vilkas mielikuvitus, että onnistuu taikomaan mörköarmeijan vaatekaappiin ja lohikäärmeen parvekkeelle ihan koska tahansa, saati jos olisi yksin kotona. Ja HUOM. jos minä olen tämän taidon lapselle opettanut, en tiedä miten ihmeessä. Muille lapsilleni en ole sitä osannut opettaa, näköjään vain tälle yhdelle. Mutta toisaalta juuri tälle lapselle ei ole mikään meluisa ja riehakas ip-kerhokaan se paras paikka - kyllä hän sinne mielellään menisi, varmasti, mutta se väsyttäisi häntä ihan hirveästi ja tekisi illan kotona todella hankalaksi, vaikeuttaisi nukahtamista, aiheuttaisi unihäiriöitä ja saisi aikaan väsymyskierteen. No, hän ei ole ip-kerhoon menossa, koska aiomme muutaman ystäväperheen kanssa jatkaa samaa tapaa kuin nyt eskarissa: lapsemme ovat samassa ryhmässä, ja kouluun haun yhteydessä tarkoituksena on toivoa, että lapset pääsisivät edelleen samalle luokalle, joten joka päivä joku meistä vanhemmista, joita on siis yhteensä 6 kpl, hakee kaikki nämä lapset eskarista (ensi vuonna koulusta), vie kotiinsa ja sieltä sitten lapset haetaan kotiin (ensi vuonna varmaan voisivat jo kävellä itsekin, katsotaan nyt). Yhtään kertaa ei ole ollut tilannetta, etteikö jollain meistä olisi mahdollisuutta tähän. Kolme meistä vanhemmista tekee lyhyempää työviikkoa, yksi on perhepäivähoitaja ja työskentelee kotonaan ja kaksi tekevät kaksivuorotyötä, jossa heillä on hyvissä ajoin työaikansa tiedossa ja pystyvät tarvittaessa myös vaihtamaan vuorojaan. Ja jos ei kukaan muu, niin se perhepäivähoitaja on päässyt lapset hakemaan kyllä.

on se, että mua pelotti ihan hirveesti olla yksin koulun jälkeen kotona, silloin ku olin ekalla ja vielä tokallakin. Talo oli iso ja vanha- ja vaikka naapurit oli vieressä, niin silti se oli kauheeta.



Ja yksinäistä, todella yksinäistä. Soitin äitille varmaan 20 kertaa, että koska tulee kotiin. se tais tykätä...





Että niin, kyllähän suurinosa sen ikäsistä varmasti pärjää kotona yksin, mutta ehkä se ei ole siltikään se paras ratkasu? Tuskin kestää on kiva olla yksin 3-4 tuntia koulun jälkeen joka päivä.