Miksei ekaluokkalainen pärjäisi kotona 2-3 tuntia koulun jälkeen?

lapsi pärjää varmasti, ainakin meillä.

joulukuussa täyttää 7.

on pärjännyt. Ei meillä ole ollut mitään ongelmaa lasten ip:den kanssa.

onko yksinolo hyväksi lapselle.



Mietipä, että se samainen lapsi oli vielä kesällä niin pieni, ettei saanut kulkea tarhasta yksin kotiin. Nyt hän yhtäkkiä parissa kuukaudessa on muka niin iso, että hyvin voi olla monta tuntiakin yksin kotona.



Totta kai järkevä lapsi oppii, miten ovi avataan ja osaa vetää sen perässään lukkoon. Osaa syödä hänelle jätetyn välipalan.



Mutta silti olo voi yksinollessa olla aika hutera. Alkaa kuunnella ääniä, joita ei perheen kotonaollessa huomaakaan. Pelätä, että joku tuntematon soittaa ovikelloa.



Entä, jos - siis JOS - jotain tapahtuu, vaikkapa tv alkaa kärytä? Osaako lapsesi ihan varmasti toimia hätätilanteessa (siinä ei paljoa soitella äidiltä neuvoja).



Aika moni tällainen "kyllä se hyvin pärjää" -ekaluokkalainen hengailee sitten kavereiden kanssa ulkona ja luuhaa heidän kotonaan. Kun ei yksin viihdy. Mikäpä siinä, käyhän sekin ainakin näillä keleillä, mutta marraskuun räntäsateessa ulkona notkuva ekaluokkalainen alkaakin jo olla vähän surkeampi tapaus.



Totta, kaikissa kunnissa ei ole ip-hoitoa kaikille lapsille, mutta eikö sentään ekaluokkalaisille vielä olisi?

että vanhemmat tekee siitä asiasta sellaisen mörkön.

Jos vanhemmat olisi heti alkuun messissä ja tsemppais lasta et oot jo reipas koululainen.

Lapsi saa lisää itseluottamusta.

jos on hyysätty lasta aina niin vaikea sen on oppia olemaan yksin.

alkusyksyn, mutta nyt lokakuun alusta aion sanoa sen irti. Käytännössä hän tulee sitten ma-to 10v siskonsa kanssa kotiin bussilla. Ovat kotona 13.30 tai useimmiten 14.45. Itse tulen töistä 15.45 tai 16.15. Joten ei ole pitkä aika, vaikka tulisi yksinäänkin kotiin. Just ehtii syödä välipalaa, tehdä läksyt ja kattoo lastenkanavia.

välillä tapahtuukin aivan valtava harppaus. Äidin paapominen on vain ja ainoastaan noloa.

Ja ekalla piti pärjätä jo koulumatkat ja iltapäivät yksin. Ja kyllä välillä pelotti ihan hirveästi olla yksin kotona, mutta kun olin jo niin reipas koululainen niin pärjättävä oli. Onneksi voi omille lapsilleen antaa vaihtoehtoja pakkopärjäämiseen.

Tuli joskus esikoulustakin tyhjään kotiin ja pärjäsi. Meillä ei ole peloteltu lapsia oudoilla ihmisillä tai opetettu kuulemaan ääniä.

Välipala on jätetty jääkaappiin ja aina on sen syönyt. Kaveruksia ei ole kuin automatkan päässä, joten ei hengaile missään kaduilla.

Miksi pitäisi tehdä ongelmaa tavallisesta asiasta?

Kai lapsi tulee paljon mieluummin koulusta kotiin kuin menee taas uuteen lapsiryhmään eri aikuisten johdettavaksi.

Kyllä se ekaluokkalainen on silti vielä tosi pieni hei.



Ite muistan kun kolmannella(!) piti alkaa mennää suoraan kotiin koulunjälkeen, ekan ja tokan olin ip-hoidossa.

Ja voi kyllä, ainakin ekan puolivuotta se oli tosi jännää vaik oli jo 9 vuotias.

Muistan monetmonet kerrat kun avasin oven, heitin repun sisälle, paiskasin oven kii lukkoon ja juoksin paritalomme toiseen päähän eli naapurin vanhan eläkeläispariskunnan luo... siellä oli turvallista olla eikä tarvinnus istuu sohvalla tekemässä yksin läksyjä. Sitäkin joskus tein ja niinä kertoina muistan kuunnelleeni just niitä kaikkii kodin ääniä pelonsekasin tuntein uskaltamatta nousta tuolista.



Tottakai olin jo niiniso et syksyn aikana totuin lopulta. Mut ekaluokkalainen on vielä tosi pieni...

mutta mitä ne tekee sillä aikaa? Varsinkin jos ovat yksin kotona, ilman sisaruksia ja muut kaverit ip-kerhossa. Läksyihin ja välipalaan menee max. puoli tuntia. Katsovat telkkaria, pelaavat tietokoneella?



Mun mielestä tässä asiassa ei ole lapsen pärjäämisestä kyse, vaan siitä, että lapsi saa (ainakin joissain) ip-kerhoissa laadukasta tekemistä.

Tuli joskus esikoulustakin tyhjään kotiin ja pärjäsi. Meillä ei ole peloteltu lapsia oudoilla ihmisillä tai opetettu kuulemaan ääniä.

Välipala on jätetty jääkaappiin ja aina on sen syönyt. Kaveruksia ei ole kuin automatkan päässä, joten ei hengaile missään kaduilla.

Miksi pitäisi tehdä ongelmaa tavallisesta asiasta?

Kai lapsi tulee paljon mieluummin koulusta kotiin kuin menee taas uuteen lapsiryhmään eri aikuisten johdettavaksi.

Normaali lapsella riittää mielikuvitusta niihin siitäkin huolimatta.

Korostan edelleen: kyse ei ole pärjäämisestä, vaan siitä, onko se silti mikään ideaalivaihtoehto lapselle ja hyväksi hänelle.

Ja niitä se EI ole.

Jos ip-kerho on kunnolla hoidettu ja lapsi sosiaalinen, niin se on varmasti parempi vaihtoehto kuin luuhata yksin kotona.

Kyllä, olen syntynyt vuonna 1967, eikä minun lapsuudessani oltu iltapäivähoitoa vielä keksittykään. Joten olin iltapäivät itsekin yksin. Ja silti en luulottele, että yksinolo on lapselle parempi vaihtoehto.

- muistaakseni olin nro 5-

Poikamme on 3. luokalla ja osaa on mielellään yksin kotona ja kaikki menee hyvin.



MUTTA kun kylään pamahtaa kaveri tai kaksi, niin kaikki säännöt häviävät mielestä. Kun olen tullut kotiin, on ulko-ovi ollut auki, kissa karanneet ulos, pakastin raollaan (piippaa kamalasti), kunnollinen välipala syömättä, jätskit syötynä, läksyt tekemättä, vaatteet rytyssä jne. Kivaa on siis selvästi ollut.

Niin pienen lapsen ei pidä eikä tarvitse pärjätä yksin, vaikka pakon edessä pärjääkin.

Ihan mitä tahansa voi sattua ja 7-vuotiaan sitten pitäisi osata toimia rationaalisesti ja oikein.



Itse työskentelen kotona, joten voin ottaa ekaluokkalaiseni koulusta kotiin, mutta muuten hän olisi ilman muuta ip-hoidossa.

mutta mitä ne tekee sillä aikaa? Varsinkin jos ovat yksin kotona, ilman sisaruksia ja muut kaverit ip-kerhossa. Läksyihin ja välipalaan menee max. puoli tuntia. Katsovat telkkaria, pelaavat tietokoneella? Mun mielestä tässä asiassa ei ole lapsen pärjäämisestä kyse, vaan siitä, että lapsi saa (ainakin joissain) ip-kerhoissa laadukasta tekemistä.

Itse ainakin lapsena luin kirjoja kun olin kotona yksin koulun jälkeen. Joskus kaverit olivat kylässä ja leikittiin tai pelattiin. Ikinä ei rikottu mitään.

Minusta oli mukavaa olla koulun jälkeen kotona rauhassa. Nykyään ei lapsilla ole mitään omaa rauhaa, kun mennään vielä koulun jälkeen ip-kerhoon. Tulee kohtuuttoman pitkiä päiviä.

lapsi varmaan selviääkin siitä mutta ei se varmasti aina kivaa ole.

Maailma on muuttunut ja se se minusta enemmän vaikuttaakin. Kodeissa on paljon enemmän laitteita, joiden kanssa voikin sattua jotain arvaamatonta. Kaikenlaisia hörhöjä liikkuu ovikelloja soittelemassa ja osaako lapsi aina toimia oikein sitten.

Ennen oli turvallisempaa tietyllä tavalla, ulkopuolisia uhkia ei ollut samalla tapaa.



Lapsuus on muutenkin lyhentynyt vaikka kuinka, onneksi minulla on ollut mahdollisuus antaa lasten olla vaan lapsia eikä puolipakolla opettaa pärjäämään yksin. Ei se silti tarkoita, että lapsi olisi paapottu ja hyysätty piloille, jos ei ekaluokkalaisena ole iltapäiviä yksin.



Samaten se, että kodeissa on esim. kallista elektroniikkaa ja esim. pääsy nettiin avoimesti, asettaa vaatimuksia jo lapsellekin, jos kaverit saa oleilla iltapäivisin kylässä. Kaikenlaista sotkua saa isommatkin kaverit ilkeyksissään aikaan, jos porukassa innostutaan kokeilemaan tyhmiä juttuja.

onko yksinolo hyväksi lapselle. Mietipä, että se samainen lapsi oli vielä kesällä niin pieni, ettei saanut kulkea tarhasta yksin kotiin. Nyt hän yhtäkkiä parissa kuukaudessa on muka niin iso, että hyvin voi olla monta tuntiakin yksin kotona. Totta kai järkevä lapsi oppii, miten ovi avataan ja osaa vetää sen perässään lukkoon. Osaa syödä hänelle jätetyn välipalan. Mutta silti olo voi yksinollessa olla aika hutera. Alkaa kuunnella ääniä, joita ei perheen kotonaollessa huomaakaan. Pelätä, että joku tuntematon soittaa ovikelloa. Entä, jos - siis JOS - jotain tapahtuu, vaikkapa tv alkaa kärytä? Osaako lapsesi ihan varmasti toimia hätätilanteessa (siinä ei paljoa soitella äidiltä neuvoja). Aika moni tällainen "kyllä se hyvin pärjää" -ekaluokkalainen hengailee sitten kavereiden kanssa ulkona ja luuhaa heidän kotonaan. Kun ei yksin viihdy. Mikäpä siinä, käyhän sekin ainakin näillä keleillä, mutta marraskuun räntäsateessa ulkona notkuva ekaluokkalainen alkaakin jo olla vähän surkeampi tapaus. Totta, kaikissa kunnissa ei ole ip-hoitoa kaikille lapsille, mutta eikö sentään ekaluokkalaisille vielä olisi?

koska olen aina kotona, ja ovat vieläpä myöhään iltaan asti jopa klo 20 asti .

vanhemmat kun ovat väsyjä töistään....

heille ei koskaan saa mennä leikkimään jnejne

meillä nuo lapsi parat sitten ovat hoidossa, eli pärjäävät ja ovat niin reippaita ;)

tuollahan voitte omaa mieltänne keventää , mamma parat kun ette muusta tiedä

minä säälin teidän pieniä lapsianne, ja otan meille ilmaishoitoon, leikitän, kasvatan syötän kuin omiani.

kiillottakaa te vaan kruunuanne siellä töissä ja kehuskelkaa pärjäävillä lapsillanne

Sanoi, että ip-kerhossa on levotonta ja kova meteli. Oli sitten kakkosluokkalaisen kanssa kotona keväällä koulun jälkeen. Ja kertoisiko joku, mitä eroa on ulkona leikkimisellä päivällä ja illalla? Kun ne muksut tykkäävät pelata fudista ja sählyä pihalla, niin mitä luuhaamista se on, kuten täällä joku kommentoi?



Ja edelliselle kommentoijalle, että meille saa aina tulla kavereita ja meillä/meidän pihalla ne yleensä pyörivätkin. Vaikka käydään miehen kanssa töissä, kamalaa.

ekaluokkalaiset eivät ole olleet koulun jälkeen itsekseen kotona. Toinen lapsista oli koko syksykauden 6 vuotias ja mielestäni liian pieni olemaan useita tunteja itsekseen. Toisella on diabetes ja lapsi ei olisi osannut laittaa oikeaa määrää lääkettä välipalalla. Olisi ollut liian iso vastuu pienelle lapselle.