Onko kenenkään muun poika ' homomainen' ?

Veljeni on homo ja poikani on kuin ilmetty hän. Äitini on sanonut samaa. Jos poikani on homo, niin sitten on. Ei se ole minulle sen kummoisempaa kuin se, että olisi ruskeatukkainen tai lyhytkasvuinen. Kunhan tulisi onnelliseksi ja löytäisi paikkansa maailmassa.

Jostain syystä monista vastauksista kuulsi sellainen ' ihan normaalia, menee ohi' -sävy. Menee tai ei mene, poikani on maailman ihanin pieni esteetikko ja rakastaa kyllä lisäksi autoja yli kaiken. Mutta maailmassa on paljon homoja ja oikeasti mua askarruttaa mistä homous johtuu ja etenkin se, miksi juuri homomiehillä on tämä esteettinen juonne niin vahva.



Kiitos asiallisista vastauksista

t. ap

" Mutta homot jostain syystä usein ovat visualisteja"

" miksi juuri homomiehillä on tämä esteettinen juonne niin vahva. "



Kylläpä nyt yleistät aika rankasti. Olen itse sekä ammatiltani " visualisti" , ja taidan omata " vahvan esteettisen juonteen" , ja olen ihan vaan perusäijähetero. Toki olen työssäni tavannut paljon " visualisti" homoja, ja jopa keskustellutkin heidän kanssaan tästä " vahvasta esteettisestä juonteesta" .



Olemme tulleet yhdessä siihen tulokseen, että homoja näyttäisi olevan paljon taidealoilla, koska ne ovat suvaitsevampia työympäristöjä. Ei siis siksi, että homot olisivat taiteellisimpia. Olettaisin, että on olemassa paljon homopoliiseja, mutta kuinka moni heistä on JULKIhomopoliisi? Ja ketä sellainen kiinnostaisi? Miten juuri tämä piirre tekisi hänestä niin erityisen, että meidän olisi pitänyt hänestä kuulla?



Toki homokulttuurissa korostuu perusheteroäijiä enemmän ulkonäkö, mutta tämä seikka on muuttumassa nopeasti. Nuoret perusteinipojat käyttävät ulkonäköönsä nykyisin yhtä paljon rahaa kuin tytöt. Kun lapsenne ovat aikuisia, ette homoja edes enää erota, niin kuin ette muuten erota nytkään.

Mutta kyllä on myös sellaisia homoja, jotka toisaan homoksi tunnistaa eleistä yms.

Jos viittaat " naisellisuuteen" , niin ovat hyvin pieni vähemmistö, eivätkä eleet liity kyllä visualistin kykyihin.

He hakeutuvat aloille, joille heillä on taipumuksia. Visualistisiin (kampaajat, vaatesuunnittelijat, sisustajat) tai palveluammatteihin (tarjoilijat, matkailuala).

Ehkä on vielä nämä univormutyypit (armeijaväki, merimiehet, poliisit), mutta heidän kanssaan en ole naisihmisenä ollut juuri tekemisissä.



Nämä kaksi ekaa ryhmää sisältävät kyllä paljon sellaisia pesunkestäviä homoja, ettei heistä juuri pääse erehtymään. Ehkä tämä univormuluokka sisältää niitä vaikeammin (tai ei ollenkaan) erotettavia yksilöitä.

Miksiköhän homot nimittäin hakeutuvat pääkaupunkiseudulle?



Toisekseen, käsitit minut väärin - olin ehkä epäselkeä. Mielestäni homot hakeutuvat kaikille aloille, juuri taipumustensa perusteella (tosin nyt kelailtuani uskon, että suvaitsevaisuudellakin on osuutensa). Taidealojen suvaitsevaisuuden vuoksi he vain NÄKYVÄT näillä aloilla paljon paremmin. He voivat olla vapaasti ulkona kaapista, homous on hyväksyttävää.

ja et erotu muista niin selkeästi kuin vaikka 5000 asukkaan paikkakunnalla

em. aloilla on esikuvia, joita nuoren identiteettiään rakentavan ihmisen on helppo seurata.

" Homot hakeutuvat pääkaupunkiseudulle siksi että siellä muitakin homoja ja et erotu muista niin selkeästi kuin vaikka 5000 asukkaan paikkakunnalla"



Niin - ja täällä voi erottua jos haluaa. Tämä on juuri sitä suvaitsevaisuutta. Täältä löytyvät ne suvaitsevat omat piirit, ja yleinen hyväksyntäkin on helpompi saada.

ihan yhtä lailla sielläkin on suvaitsemattomia



Ruotsin homoystävällisin kaupunki on muuten pikkukaupunki Uumaja Norlannissa.

Onko myötäsyntyistä (joku geeni?) tai johtuuko ympäristöstä (taiteellinen äiti? ylihuolehtiva äiti?) Tiedän kyllä millaista palautetta tähän tulee, mutta askarruttaa miksi tällaiset sinänsä seksuaalisuuden ulkopuolelta tulevat seikat, kuten estetiikan korostaminen liittyvät homouteen.

" Ei Helsinkiläiset ole..."



Kyllä ne on. Isommissa kaupungeissa on pakko olla suvaitsevampi. Tähän päästää jo ihan sosiologian perusteissa. Vai luuletkos, että se homopoju (tai lesbotyty) muuttaa oman pikkupaikkakuntansa suvaitsevaisuutta pakoon?



Kyllä täällä pääkaupunkiseudulla on aidosti ihan toisenlainen ympäristö. Jos et usko, niin käy heittämässä DTM/Lostarikierros, kyllä niissä on aika vahva heteroosanotto ihan päivittäin. Helsinkin on kuuluisa jopa kansainvälisesti avoimen ja suvaitsevan ilmapiirinsä vuoksi. Gaymiehet tekevät tänne matkoja, ja Helsingin kaupunki on valinnut tämän yhdeksi keskeisistä matkailunedistämisstragioistaan.



Djiisus, sä väität ihan väittämisen takia.

Onko tätä homoutta tutkittu siltä kannalta, että mistä se johtuu?

Onko myötäsyntyistä (joku geeni?) tai johtuuko ympäristöstä (taiteellinen äiti? ylihuolehtiva äiti?) Tiedän kyllä millaista palautetta tähän tulee, mutta askarruttaa miksi tällaiset sinänsä seksuaalisuuden ulkopuolelta tulevat seikat, kuten estetiikan korostaminen liittyvät homouteen.

Ei voi äiti lapsestaan " tehdä" homoa sen enempää kuin vaikkapa isä voisi " tehdä" lapsesta vaikkapa autistia (ja ei, en pidä homoutta sairautena).

Jossain oli jotain juttua, että raskauden aikana poikasikiö altistuisi naishormonille tms. mutta tiedä häntä. Kukaan ei tiedä miksi joku on homo/bi/hetero. Eläimissäkin löytyy samoja, eli ei ole " luonnotonta" .

Vierailija:

Usein sen huomaa siitä, että pojan kaikki kaverit on tyttöjä, poikia ei ole yhtään. Mutta mikäs siinä, jopa 10 % ihmisistähän on homoja.

Lapseni luokalla on yksi selvästi homomainen poika, leikki tyttöjen juttuja tyttöjen kanssa jo tarhassa, ja sama jatkuu koulussakin. Ei ole koskaan ollut kiinnostunut poikien jutuista. Ja siinä 7 -10 -vuotiainahan lapset yleensä hakeutuu tiukasti oman sukupuolensa seuraan.

ja ainoa leikkikaveri oli pikkuveljeni. Hän ei tahtonut leikkiä poneilla ja barbeilla, joten leikimme action figuureilla, legoilla ja luimme sarjiksia ja pelattiin pleikkarilla. Ja perheeni omisti autokorjaamon, joten elämä pyöri aika pitkälti autojen ympärillä... Kuinka ollakaan, olen kuitenkin hetero naisihminen, joka ei epäile pukeutua mekkoon tms.

Lesboista en tiedä, mutta itse leikin lapsena paljon muutaman pojan kanssa ja vielä teininä uskoin, että vastakkaisen sukupuolen kanssa (nämä lapsuuden ystävät) voi tosiaankin olla vain todella läheinen ystävä. No, sitten parikymppisinä ne kaikki miespuoliset ystäväni tulivat kaapista ulos...



Siis leikkikaverin seura ei toki tee homoa, mutta homo valitsee kaverikseen ainoastaan vastakkaista sukupuolta olevia! Vaikka oman sukupuolen kavereita olisi piha / luokka täynnä. Ja nämä homokaverini myös välttelivät jo lapsena joukkuelajeja viimeiseen asti, ja lukiossa eivät liikuntatunneille menneet enää lainkaan. Lopulta parin vuoden lintsailun jälkeen piti vaihtaa siitä syystä iltalukioon, siellä kun ei liikunta ollut pakollista.



ps. Yksi homokaverini on aikuisena kertonut, että hänen ensirakkautensa oli tarhan setä. Eli tämä poika ainakin tiesi jo pienenä että on homo. Hänen äitinsä ei tiedä asiaa vieläkään...

muita leikkikavereita ei olisi saatavilla. Mutta on olemassa tyttölapsia, joita ei prinsessa-leikit ja nukkien hoivaaminen kiinnosta, jotka ovat liikunnallisia ja räväkkiä, jotka leikkivät lapsena enemmän poikien kanssa ja joista kuitenkin kasvaa aivan heteroita, naisellisia naisia.

Ja siitä johtuen tänne muuttaa paljon seksuaalipakolaisia.

Itse olen kotoisin savolaisesta pikku kaupungistä, ja siellä pistellään homoja hyvin herkästi turpaan. Jos joku siellä uskaltautuu kaapista ulos.

Itse olen bi-seksuaali ja onhan sitä joskus nuorempana tullut mietittyä Helsinkiin muuttamisen mahdollisuutta, että saisi olla oma itsensä.