Lue keskustelun säännöt.
"Jos et saa ketä rakastat, rakasta sitä kenet saat." Onko joku tullut onnelliseksi näin?
26.09.2011 |
Siinäpä se kysymys. Eli onko joku tullut aidosti onnelliseksi tyytymällä kakkosvaihtoehtoon?
Kommentit (42)
Rakkaus on tunne, jota voi itsekin manipuloida ja joka tapauksessa se on niin häilyvä, että ihan sama kuka on kohde kunhan rakastuu viisaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa se, joka rakastaa sinua, eikä sitä ketä sinä rakastat!
Näin käy hyvin lopulta.
Ihminen tekee onnensa itse. Olihan siinäkin jotain hurmaa, kun odotti Suuren Rakkauden joskus suovan murusia huomiostaan.
Otin sen, joka rakasti minua, vaikka itse en sitä käsittämätöntä sokaisevaa rakastumista kokenutkaan. Ja joskus mietin, mitä tekisin jos tämä SR palaisi elämääni, ilmoittaisi tehneensä virheen ja todenneen minun olevan se täydellinen kumppani hänelle...
...ja silloin toteaisin, että minulla on elämässäni kaikki, mikä tekee onnelliseksi. Menee ihan hyvin. Ja rakkaus pitää sisällään koko perheemme. Jos emme olisi mieheni kanssa yhdessä, niin kuka silloin jakaisi samat muistot? Sen, mistä elämämme koostuu?
Toki kaipasin alkuun, mutta ehkä tämä on aikuistumista. Elämä ei ole elokuvaa, vaan tätä elämää. Kaikki onneen tarvittava on tässä, ja voin valita tänäänkin olevani onnellinen.
Siinä on aika hyvä totuus, että kestävän avioliiton salaisuus on se, ettei eroa. Ei ne toisiinsa tottuneet eläkeläisparitkaan koko elämäänsä ole eläkeläisiä ollet.
"Jos et saa ketä rakastat, rakasta sitä kenet saat." Onko joku tullut onnelliseksi näin?
Ehkä pitäisi itsekin alkaa noudattaa tätä neuvoa kuin, että jahkata exän kanssa vuosia.
Siinäpä se kysymys. Eli onko joku tullut aidosti onnelliseksi tyytymällä kakkosvaihtoehtoon?
Jos hän olisi - ja rakkaus olisi todellista, arkipäivän kestävää ja vastavuoroista, tietäisin vasta todellisesti, millaista se olisi. Haaveilu tai saavuttamattoman tavoittelu ei ole rakkautta, se voi olla kilpailuvietin synnyttämää kiimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän olisi - ja rakkaus olisi todellista, arkipäivän kestävää ja vastavuoroista, tietäisin vasta todellisesti, millaista se olisi. Haaveilu tai saavuttamattoman tavoittelu ei ole rakkautta, se voi olla kilpailuvietin synnyttämää kiimaa.
[/quote]
Mistä sen erottaa onko kyseessä rakkaus vai kilpailuvietin synnyttämä kiima? Jos toista ikävöi koko ajan... huoks!!
Jos ei lykästä ensimmäisen kanssa, voi odotella seuraavaa, joka oikeasti sytyttää eikä pariutua ensimmäisen vastaantulevan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin oikeasti varastat häneltä jotakin - koko elämän - hän voisi löytää itselleen jonkun, joka oikeasti rakastaisi juuri häntä.
Ei sille mitään voi, että se ykkösihminen sitten aina kummittelee siellä päässä. Ei sitä voi itse päättää, koska pääsee siitä eroon. Voi kestää elämän!
Ja kyllä ne kakkossijalla olevat vaistoavat, että tässä ei nyt joku stemmaa etkä näytä panostavan 100 %:sti. Tuleeko niistä jutuista sitten mitään? Onnistutko tekemään kunnon kusetuksen?
En koskaan halunnut kusettaa ketään ja niinpä ovat vuodet menneet ilman ketään. Kohtalolleen ei voi mitään ja nyt tuskin haluaisinkaan noista yhtään ketään. KAIKKI ON PALJASTUNUT!
En saa sitä, kenet oikeasti haluan.
Enkä halua tyytyä, joten olen mieluummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä tosin valitsin miehen koska satuin tulemaan hänelle vahingossa raskaaksi. En ollut mieheen millään tavalla ihastunut, en edes tuntenut. Mutta päätin että haluan antaa lapselle kodin jossa on sekä isä ja äiti, ja että jos se mies ei väkivaltainen tai juoppo ole niin eiköhän homma saada toimimaan. En varsinaisesti odottanut että mies tai suhde tekisi minut onnelliseksi, olin onnellinen jo muutenkin. Lähinnä toivoin ettei suhde tekisi minua onnettomaksi.
Eikä se ole tehnyt. On toki ollut erimielisyyksiä ja sopeutumista toisiimme, koska olemme monessa mielessä ihan toistemme vastakohdat. Molempia on ärsyttäneet toisen tietyt piirteet. Mutta koska kumpikin ollaan sitä mieltä että kun on naimisiin menty, niin ollaan kunnes kuolema erottaa, niin on päätetty että ongelmista päästään yli. Nyt, 13 vuotta naimisissa, olemme hyvin onnellisia. Toisen erilaisuus joka joskus muutamana ensimmäisenä vuonna ärsytti, on valtava rikkaus joka pitää toisen jatkuvasti kiinnostavana. Rakastamme toisiamme syvästi ja olemme toisiimme kiintyneitä. Myös seksielämä on hyvää. En tiedä mikä voisi olla enää paremmin, jos olisinkin avioitunut jonkun niistä teini-ihastuksistani kanssa joihin tunneperäisesti olin rakastunut niin että päivät täyttyi suloisesta haaveilusta vaan...
En saanut yläasteikäisenä sitä "ykkösihastustani" vaan otin sen "kakkosihastuksen". En ole katunut päivääkään! Enkä haikaile muiden perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri rakkauteni valitsi toisen.
Luulin, että elämäni päättyi siihen.
Olin väärässä. Kahden vuoden itsesäälissä kiemurtelun jälkeen löysin miehen, sellaisen ihan kivan, mutta ei oikein muuta.
NYt 15 vuotta myöhemmin olen erittäin onnellinen, että aikanaan tulin jätetyksi. En olisi ikinä voinut saada kaikkia niitä asioita, joita olen tässä suhteessa saanut.
En saa sitä, kenet oikeasti haluan. Enkä halua tyytyä, joten olen mieluummin yksin.
että pääsette pakkomielteestänne eroon ja pystytte avoimin mielin katsomaan elämää eteenpäin. Ei yksikään mies ole sen arvoinen, että jäätte voihkimaan yksinäisinä elämänne loppuun asti.
Maailma on täynnä ihmisiä, menkää mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa sitä, kenet oikeasti haluan. Enkä halua tyytyä, joten olen mieluummin yksin.
että pääsette pakkomielteestänne eroon ja pystytte avoimin mielin katsomaan elämää eteenpäin. Ei yksikään mies ole sen arvoinen, että jäätte voihkimaan yksinäisinä elämänne loppuun asti.Maailma on täynnä ihmisiä, menkää mukaan!
Olen yrittänyt. Mutta eipä ole tullut vastaan ketään, joka saisi niin voimakakita tuntemuksia aikaan.
Jos ei lykästä ensimmäisen kanssa, voi odotella seuraavaa, joka oikeasti sytyttää eikä pariutua ensimmäisen vastaantulevan kanssa.
Kun ikää mittarissa alkaa olla yli 35, alkaa olla jo vähän kiire...
En saa sitä, kenet oikeasti haluan. Enkä halua tyytyä, joten olen mieluummin yksin.
että pääsette pakkomielteestänne eroon ja pystytte avoimin mielin katsomaan elämää eteenpäin. Ei yksikään mies ole sen arvoinen, että jäätte voihkimaan yksinäisinä elämänne loppuun asti.Maailma on täynnä ihmisiä, menkää mukaan!
Olen yrittänyt. Mutta eipä ole tullut vastaan ketään, joka saisi niin voimakakita tuntemuksia aikaan.
Ne on vaan rakastumisen tai tässä tapauksessa ihastumisen tunteita. Ymmärrätkö että jos rupeaisitte seurustelemaan niin puolen vuoden kulttua et tuntisi enään niin?
Ei maailma ole mitään satua. Jossa tulee mies joka vetää jalat alta ja sitten eletään loppuelämä rakkaudessa.
Minä otin sen, joka sattui olemaan tarjolla, kun rakastamani henkilö ei halunnut jatkaa suhdetta kanssani. Olimme todella nuoria, ja useamman vuoden ajan ajattelin, että tämä nyt on vain tällainen väliaikainen ratkaisu - en kokenut olevani erityisen rakastunut, vaikka meillä menikin ihan hyvin. Mies kuitenkin halusi minut vaimokseen. Vastasin myöntävästi, koska niin "kuului sanoa", olimmehan olleet yhdessä siinä vaiheessa jo pitkään.
Häiden alla kävin läpi aikamoisen kriisin ja olin hyvin lähellä erota. Mies kuitenkin osoitti todella rakastavansa, ja silmäni avautuivat näkemään, miten mieletön tyyppi vieressäni on koko ajan ollut. En ollut osannut arvostaa häntä ja olin todella tekemässä ison virheen. Elämäni paras päätös olikin mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka oli kaikki ne vuodet minua rakastanut ja edelleen rakasti. Oli uskomaton tunne, kun huomasin itsekin voivani vihdoin vilpittömästi katsoa miestä ihaillen ja tuntea rakastavani. Siitä asti, jo lähes 10 vuoden ajan, olen ollut hänen kanssaan onnellinen.
Kun Jon Bon Jovi meni naimisiin, kun olin vielä ala-asteella
En saa sitä, kenet oikeasti haluan. Enkä halua tyytyä, joten olen mieluummin yksin.
että pääsette pakkomielteestänne eroon ja pystytte avoimin mielin katsomaan elämää eteenpäin. Ei yksikään mies ole sen arvoinen, että jäätte voihkimaan yksinäisinä elämänne loppuun asti.Maailma on täynnä ihmisiä, menkää mukaan!
Olen yrittänyt. Mutta eipä ole tullut vastaan ketään, joka saisi niin voimakakita tuntemuksia aikaan.
Ne on vaan rakastumisen tai tässä tapauksessa ihastumisen tunteita. Ymmärrätkö että jos rupeaisitte seurustelemaan niin puolen vuoden kulttua et tuntisi enään niin?Ei maailma ole mitään satua. Jossa tulee mies joka vetää jalat alta ja sitten eletään loppuelämä rakkaudessa.
Sä olet just niitä ihmisiä, joita kartan. Katkot toisten ihmisten unelmilta siivet, pilaat ilon, lyttäät paskaksi, turrutat kyynisyyteen, pilaat ja rikot. Yääh mikä tylsimys! Sulla ei taida olla edes kykyä mielikuvitukseen. Kyllä ihmisellä on lupa odottaa ja toivoa kohdalleen jotakin mikä saa sydämen hypähtämään ihan kunnolla, voimakasta rakkautta. Sitä on olemassa aivan ainutkertailla tavoilla, vaikka epäilemättä se tuollaisen ihmisen kuin sinä, kiertääkin kaukaa.
Ja se kirjoutetaan enää, ei enään.
Lisää kokemuksia?