Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan olet onnistunut salaamaan raskautesi?
26.09.2011 |
Sinä, jota ehkä ahdistaa muiden osoittama huomio ja utelut ja kommentointi raskausaikana: kuinka kauan olet onnistunut salaamaan raskautesi esimerkiksi työpaikalla tai tietyiltä sukulaisilta? Missä vaiheessa oli ihan pakko tunnustaa, että odotat vauvaa? Oliko sinulla pieni vatsa ja/tai onnistuitko oikeanlaisella pukeutumisella peittämään sen?
Yksilöllistähän tämä on, mutta kiinnostaisi tietää, missä vaiheessa on ihan pakko jakaa raskaus kaikkien kanssa eli kuinka kauan sitä kaikkien mahdollisten ihmisten kommentointia joutuu kestämään. :)
Kommentit (23)
Lapsi syntyi lokakuussa, vielä heinäkuussa raskaudestani ei tiedetty lähipiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ikuisesti se on salattava.
Mutta siis oikeaan kysymykseen vastaus on se, että onnistuin peittämään raskauteni koko raskauden ajan, vaikken yrittänytkään... ja joo, minulla oli pikkuvatsa :)
Lapsi syntyi lokakuussa, vielä heinäkuussa raskaudestani ei tiedetty lähipiirissä.
Tämä kuulostaa ihanalta, koska en jaksaisi kuunnella mitään kommentteja ja uteluita, olen sellainen friikki tapaus. Tiedän, etteivät ihmiset yleensä tarkoita mitään pahaa, mutta silti en vaan jaksaisi. Ahdistaa heti, kun joku kysyy jotakin vähänkin intiimpimpää (lääkäri yms. on sitten eri juttu, ne ihmiset tekevät vain työtään, sen ymmärrän).
Parasta tietysti olisi, jos vatsaa onnistuisi peittelemään koko raskausajan, mutta se taitaa olla utopiaa kohdallani. :)
Ap
vatsa alkoi näkymään vasta vähän ennen, kuin 6kk tuli täyteen. Silloin kerroimme vanhemmilleni. Äiti jaksoi vaahdota ja julistaa kaikille vastaantuleville raskaudestani ihan tarpeeksi. Muutaman kuukauden sain olla siis ihan rauhassa.
Ilmeisesti olin varovaisuudestani huolimatta jossain leväperäinen, ja työkavereilla kun ei tunnu olevan muuta tekemistä, niin minustahan on puhuttava.
Sitten hoetaan sitä "ota nyt rauhassa vaan"ia, ja näen punaista. Pitäisivät omat asiansa, ei nousisi minullakaan stressihormonilukemat niin korkealle...
Vauva on toivottu jne jne, eikä hävetä tms (mitä syitä keksisittekään), mutten halua keskustella työn ulkopuolisista asioita tyopaikalla - enkä kuunnella muiden raskauskertomuksia.
Sukulaiset ovat onneksi kaukana, vaikka en äkkiseltään tiedä ketään, jolle en voisi heistä kertoa. Ajattelin mennä sitten nyytin kanssa kylään, ohhon, tämmöinen tupsahti tuossa pari kuukautta sitten.
Miehen sukua en juuri ole tavannut, ja nyt sitten tulikaste raskaana. Hirvittää jo valmiiksi.
Joku jos tulee masua luvatta taputtelemaan, taidan taputella naamalle tms. että miltäs tuntuu.
Kokinvaatteet kyllä peittää raskauden töissä toistaiseksi. Arkena valikoin telttamallin vaatteita, tai sellaisia, jotka eivät vatsaa myötäile. Saavat luulla pullukaksi.
Olin hyvin pitkään pienivatsainen, nyt vasta alkaa kasvaa. Onneksi alkaa takkikelit, takilla sen sitten peittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi syntyi toukokuun lopussa. Vatsa ei ollut pieni mutta oikeanlaisella pukeutumisella meni hyvin piiloon. Yksi ystäväni sanoi myöhemmin että oli tavatessamme pannut mekille että olen hiukan lihonut, raskautta ei siis osannut epäillä.
Ja vanhemmilleni ja esimiehelleni toki kerroin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vatsa alkoi näkymään vasta vähän ennen, kuin 6kk tuli täyteen. Silloin kerroimme vanhemmilleni. Äiti jaksoi vaahdota ja julistaa kaikille vastaantuleville raskaudestani ihan tarpeeksi. Muutaman kuukauden sain olla siis ihan rauhassa.
Ah, tuo kolmisen kuukautta vielä on sellainen, joka kuulostaa suht siedettävältä. Saanko kysyä, minkä mallinen vartalo sulla on tai oli tuohon aikaan, kun noin kauan sait hämättyä ihmisiä? Entä oliko vauva syntyessään minkä kokoinen? :)
Tuota mä en just jaksaisi, että mun raskaudesta ja vatsasta sitten kohkattaisiin joka kadunkulmassa. Oma äitini kyllä osaisi pitää asiat omana tietonaan, on aina ollut sellainen, mutta anoppi taas... :/
lapsi syntyi toukokuun lopussa. Vatsa ei ollut pieni mutta oikeanlaisella pukeutumisella meni hyvin piiloon. Yksi ystäväni sanoi myöhemmin että oli tavatessamme pannut mekille että olen hiukan lihonut, raskautta ei siis osannut epäillä.
Ja vanhemmilleni ja esimiehelleni toki kerroin aiemmin.
Millaisia pukeutumisvinkkejä osaisit antaa? :) Itse olen ajatellut, että esimerkiksi auki oleva rento bleiseri ( = vatsa ei näy sivusta) ja siihen päälle jokin isohko huivi hyvin aseteltuna ( = peittää vastaa edestä) voisivat olla aika hyvä kombo. Kesäkuumalla tosin eivät nekään ihan käy...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennenkuin jouduin ottamaan äitiyshousut käyttöön. Kerroin rv 22 töissä, eikä kukaan ollut arvannut siihen mennessä. Seuraavissa raskauksissa on mennyt vkolle 18 kun on ollut pakko kertoa...
niin esikoisen odotuksen olisin voinut peitellä melkein loppuun saakka.
Vatsa oli pieni. Vielä rv34-36 sain parin kommenttia että ai oletko raskaana kun kerroin että meille tulee vauva.
Kakkosen kanssakin olisin voinut peitellä lähemmäs rv30.
Nyt odotan kolmatta rv 26 ja nyt kyllä mielestäni näkyy jo selvästi. Tosin kukaan ei ole vielä uskaltanut kysyä.=)
Mutta toinen asia on sitten pahoinvointi. Lähemmille oli kerrottava heti. Olisivat huomanneet oksentelun.
Miehen sisko oli meillä miehensä kanssa kylässä viikonlopun kun oli kuukautiset parin päivän päästä alkamassa. Oksentelin jo joten he saivat tietää rv3+5. Töissäkin kerroin rv4 eteenpäin. En pystynyt salaamaan. Pomon kanssa jouduin vuoroon rv6 joten hänkin sai jo silloin tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytä tunikoita ja pitkiä mekkoja.
Harvat uskoivat vielä viikkoa ennen synnytystä, että olen jo noin pitkällä. Vatsa oli niin pieni. Töissä kerroin rakenneultran aikaan.
muiden naisten raskaudet jo paljon ennen kuin kasvanut maha paljastaa tai itse kertovat. Raskausviikkoja ei tarvitse olla paljoa (ei edes rv 20) kun nainen alkaa kävelemään aavistuksen takakenossa. En toki puhu kenellekään asiasta, koska ei ole minun asiani juoruta kenenkään raskauksia eteenpäin. Mutta sitten kun odottaja kertoo odottavansa, mainitsen tietäväni ja kerron myös mistä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoista odottaessa ensimmäinen ulkopuolinen kysyi asiaa n. rv25. Silloin en yrittänyt piilotella, joten piilottelulla olisi voinut selvitä pidemmälle.
Mutta neljättä odottaessa yritin piilottaa, kerroin vasta np-ultran jälkeen, joka oli rv12.
Ja asia ei todellakaan ollut enää mikään uutinen. Se oli ollut jo monta viikkoa työkavereiden tiedossa.
Jo se, että vaatteet ovat yhtäkkiä väljempiä kuin yleensä kiinnittää huomiota. Minua paleli, join paljon teeta, jota aika vähän yleensä töissä juon.
Ja kuulemma olemus yms. paljasti asian jo heti, ennen mahaa.
Olen hoikka, jos ylipainoa on reilusti asia varmaan pysyy salassa pitempään.
koska maha oli superpieni -- tarvitsin äitiysfarkkuja vastan viikolla 31 + ja painoa tuli tosi vähän vaikka olen pieni ja hoikka muutenkin.
Tässä tokassa maha oli sitten nähtävillä jo viikolla 16 +, ja pelkäsin paisuvani plussapalloksi. mutta loppua kohti geenit on voittaneet, ja maha on taas tosi pieni. SF-mitta on nyt viikolla 38 + vain 28 senttiä, eli pikkuriikkinen on maha tälläkin kertaa, kasvoi vaan alussa tosi nopeasti.
Sukulaisille kerroin kun lapsi oli noin viikon vanha, vain oma äiti tiesi aiemmin ja miehen äiti ja sisarus. Työkavereille kerroin silloin kun oli 3kk töistä pois jäämiseen.
koska maha oli superpieni -- tarvitsin äitiysfarkkuja vastan viikolla 31 + ja painoa tuli tosi vähän vaikka olen pieni ja hoikka muutenkin.
Tässä tokassa maha oli sitten nähtävillä jo viikolla 16 +, ja pelkäsin paisuvani plussapalloksi. mutta loppua kohti geenit on voittaneet, ja maha on taas tosi pieni. SF-mitta on nyt viikolla 38 + vain 28 senttiä, eli pikkuriikkinen on maha tälläkin kertaa, kasvoi vaan alussa tosi nopeasti.
lisään vielä että mahaa olisi vielä piilotellutkin, mutta kun lakisääteisesti piti tuolla 28 - viikolla kertoa työantajalle, lähti juttu tietenkin leviämään kun ruvettiin sijaisjärjestelyjä miettimään. Naapureille en kertonut vielä silloinkaan, vasta silloin 31-viikolla rupesivat naapurit kyselemään ja yllätys oli melkoinen, kun vajaan parin kuukauden perästä lapsi sitten vähän etuajassa syntyi...
muiden naisten raskaudet jo paljon ennen kuin kasvanut maha paljastaa tai itse kertovat. Raskausviikkoja ei tarvitse olla paljoa (ei edes rv 20) kun nainen alkaa kävelemään aavistuksen takakenossa. En toki puhu kenellekään asiasta, koska ei ole minun asiani juoruta kenenkään raskauksia eteenpäin. Mutta sitten kun odottaja kertoo odottavansa, mainitsen tietäväni ja kerron myös mistä tiedän.
Ihan totta. Sellaisen kummallisuuden olen muuten monissa raskaana olevissa huomannut, että nenä ja silmät punoittavat ihan eri tavalla kuin muulloin. Ihan yllätyin, kuinka monella se näkyy todella selvästi. Katsokaapa joskus - ihan kuin vauvaa odottava olisi pikku flunssassa koko ajan. :)
Mutta kaikki (ainakaan miehet) eivät ehkä osaa kiinnittää tuollaisiin hienovaraisiin juttuihin huomiota tai ainakaan yhdistää niitä raskauteen, joten hauska kuulla, että monet ovat onnistuneet salailemaan siunattua tilaansa niinkin pitkälle kuin tässä ketjussa on käynyt ilmi. Toivottavasti minäkin onnistun.
Ap
silloin kun tyttömme syntyi pikkukeskosena
sai vasta suurin osa työkavereista tietää asiasta. Olen ammatiltani lääkäri, ja lääkärintakki peitti hyvin vatsan.