Lue keskustelun säännöt.
Kaipaisin neuvoja ja mielipiteitä, en todella tiedä mitä tehdä.
26.09.2011 |
Vähän taustaa: miehen vanhemmat ovat jo melko iäkkäitä ja sairastavaisiakin (muistisairautta ym.), asuvat omakotitalossa ja kaikki kolme lastaan noin 100km:n säteellä kukin eri suunnilla. Nyt alkaa tilanne olla se, että eivät enää pitkään ehkä pärjää ihan omillaan, pitäisi jonkun olla lähellä vähän "vahtimassa", mutta laitoshoitoonkaan ei vielä ole tarvetta.
Nyt miehen veli on keksinyt ratkaisuksi, että appivanhemmat ostaisivat talon meidän naapurista, joka on myytävänä. Tämä on todella kurja tilanne, koska tiedän, että meidän pitäisi auttaa ja tunnen itseni todelliseksi luuseriksi, jos alan laittaa hanttiin, mutta tiedän myös sen, että minä olen itse kohta laitoshoidossa, jos työtaakkani tästä kasvaa, meillä on pienet lapset, joista yksi on erityislapsi, mies tekee paljon töitä, eli olen toisinaan paljon yksin lasten kanssa ja yritän vähän tehdä palkkatyötäkin tässä sivussa. Tällä hetkellä arki sujuu, vaikka olen välillä aika poikki, mutta jos appivanhemmat muuttavat naapuriin ja pitää alkaa olla tekemisissä päivittäin (auttamaan kaikenlaisissa asioissa ja luopumaan harvinaisista rauhallisista hetkistä oman perheen parissa), en usko, että jaksan. Lastenhoidossa heistä ei ole apua sairauksiensa vuoksi, pikemminkin heitä pitää vahtia jos ovat lasten kanssa, eivät välitä allergioista, tai jollain tavalla myönnä sitä, että yhdellä on erityistarpeita. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, kun näemme noin kerran kuukaudessa.
Miehen perhepiiri on tiivis ja välit ovat läheiset sisarusten perheiden kesken ja jo ajatuskin, että alan laittaa vastaan tätä hanketta tuntuu pahalta. Ymmärrän senkin, että jos heidän on muutettava lähettyville jotakuta lapsistaan, mieheni, tai siis meidän perhe on ainoa mahdollinen.
Olen nyt miettinyt, että voisinkohan ehdottaa sellaista vaihtoehtoa, että jos voisivat katsella taloa vaikka puolivälistä meitä ja miehen veljen perhettä, mutta sitten tosin matkaa olisi taas useampi kymmenen kilometriä. En kaipaa nyt moralisointia tyyliin, että ennenvanhaankin vanhempia sukupolvia autettiin, vaan järkeviä mielipiteitä, mitä ihmettä tehdä. Mieheni kanssa emme ole vielä juurikaan jutelleet aiheesta, olen yrittänyt vältellä, kun en tiedä mitä sanoa.
Kommentit (21)
ite yli 50 vuotiaana, että antakaa ihmisen elää omaa elämää. Ei se lapsille kuulu, ja kyllä pyytävät apua sit kun tarvitsevat. Vaikka ikää tulee ei se tarkoita että tarttee holhousta. Antakaa niiden tehdä mitä haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis työkseen ym. Jos sulla on päävastuu teidän kodin ja lasten hoidosta niin ei musta tartte yhden ihmisen enempään revetä. Pitäis kai olla sellaistakin aikaa että vois tehdä jotain ihan omaa juttua.
Voisko mies vanhempiaan autella jos asuisivat teidän vieressä?
paljon, eikö lähtökohtaisesti oleteta, että miehesi on siinä lähiapuna tarvittaessa?
Vaikka fyysinen kunto on ok, niin oktaloon en muistisairaita enää päästäisi, vaan sellaiseen valvottuun palvelutaloon tms.
Ja suoraan sanon, että ei ole hyvä idea muuttaa heitä 100km:n päähän tutuista ympyröistä. Etsitte heitä harva se yö pitkin metsiä, kun ovat lähteneet kauppaan ja eksynneet omaan kotipihaansa... Eli tukitoimia nykyiseen kotiin ja kun siellä asuminen ei onnistu tukitoimienkaan avulla, sitten hoitokotiin.
Unohtakaa koko juttu vähintään viideksi vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja saahan niille ny kunnallista kotihoitoa tarvittaessa.
siltä että kaikki aikovat sysätä isovanhempien hoidon sinun vastuullesi, jos sisarukset tietävät kuinka kiireinen miehesi on. Ensisijaisesti sisarusten pitäisi keskenään sopia. Jos olisi vuorot, niin ei kävisi kellekään liian raskaaksi. Yleensä se vaan on niin (kuten meillä omien vanhempieni suhteen) että yksi tekee työt (meillä minä) ja muut saapuvat paikalle kun on perinnönjaon aika...
Lasten kuuluu auttaa vanhempiaan, ja on hyvä jos eivät joudu laitoshoitoon ennen aikojaan, siellä kunto laskee äkkiä. Mutta nimenomaan lasten, ei yhtä paljoa puolisoitten. Jos puhuisit suoraan miehelle tilanteesta ja teet hyvin selväksi ettet jaksa enempää vastuuta, miehen pitää vähentää työntekoa ja auttaa vanhempiaan. Jos raha ei ongelma, voisiko mies sisaruksineen palkata vanhemmille avustajan? Minusta harkitsemisen arvoinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä heidän täytyy itsenäisesti muistaa tilata öljyt tai muuten huoltaa lämpösysteemit, muistaa ja älytä tilata kaikki taloon liittyvät huollot ja korjaukset jne.
Ja mitä jos toisella murtuukin jalka? Jos ton ikäisenä muuttaa, niin sen täytyis jo olla sitten se asunto, missä pärjää loppuun asti. Etenkin muistisairaalla- jonka voi olla mahdotonta enää oppia uutta vessanoven paikkaa.
Sanoisin, että unohtakaa koko juttu.
pitäisikö ensisijaisesti hakea heille apua omaan taloon? Kotiapua yms. Jos tälläkään eivät selviäisi pitkään, he voisivat olla enemmän suostuvaisia hakeutumaan kerrostaloon tai palvelutaloon. Noista palvelutaloista kannattaa otta selvää, viihtyisiäkin paikkoja löytyy.
Mutta jos kuitenkin päätyvät muuttamaan naapuriinne, selvitä teidän mahdollisuutenne auttaa. Eli esim.ette pysty olemaan paikalla koko aikaa ja pihatyöt käyvät omienne lisäksi liian raskaaksi. Toisaalta teidän apunne voisi olla satunnaista kotipalvelun hoitaessa rutiinit. Muistakaa, että yksityisten palveluista saa kotitalousvähennystä, myös niin, että lapset saavat vanhemmilleen ostamista palveluista.
Se muutto palvelutaloon saattaa tulla vastaan joka tapauksessa kunnon heikentyessä. Eli tuo talokin olisi joku välivaihe. Onko millaisia ennusteita kunnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopetetaan tämä ketju tähän, mua alkoi ahdistaa yhä enemmän koko asia ja tuntua kurjalta, että edes tein koko aloituksen. Eivät vieraat ihmiset voi antaa neuvoja tällaisessa asiassa, kun en voi tarkasti kertoa kaikkia faktoja, varaan illasta kunnon ajan niin, että voimme mieheni kanssa puida tätä asiaa kiireettä ja otamme sitten yhteyttä miehen veljiin ja katsotaan, mihin tämä johtaa. Apua appivanhemmat tarvitsevat, siitä ei päästä mihinkään, mutta katsotaan, kuinka asia saadaan järjestymään.
"Ymmärrän senkin, että jos heidän on muutettava lähettyville jotakuta lapsistaan, mieheni, tai siis meidän perhe on ainoa mahdollinen."
Toinen tosiasia on se, että iäkkäiden ei kannata muuttaa omakotitaloon, eikä mihinkään missä on portaita jne. Eli onko tuo teidän lähellä oleva talo todella sellainen, että pärjäävät siellä itsenäisesti? (Kerrostalo, leveät käytävät ym. invavarustelumahdollisuus.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ymmärrän senkin, että jos heidän on muutettava lähettyville jotakuta lapsistaan, mieheni, tai siis meidän perhe on ainoa mahdollinen." Toinen tosiasia on se, että iäkkäiden ei kannata muuttaa omakotitaloon, eikä mihinkään missä on portaita jne. Eli onko tuo teidän lähellä oleva talo todella sellainen, että pärjäävät siellä itsenäisesti? (Kerrostalo, leveät käytävät ym. invavarustelumahdollisuus.)
ei portaita, pienehkö jne. Ovat fyysisesti vielä hyvässä kunnossa ikäisikseen. Ja siksi me ollaan ainoa vaihtoehto, että miehen veljet perheineen asuvat isojen kaupunkien keskustoissa kerrostaloissa kun taas me pikkukaupungissa rauhallisella omakotitaloalueella, jonka tyyppisessä appivanhemmat ovat tottuneet asumaan koko ikänsä. Kukaan lapsista ei ole halukas muuttamaan vanhempiensa lähelle, eikä siihen mielestäni voi ketään yrittääkään painostaa, jokaisella on kuitenkin oma elämänsä omalla asuinpaikkakunnallaan. ap
joten miksi sinun pitäisi ottaa päävastuu?
Ihailen yhtä kaveriani, joka kylmän viileesti kieltäytyi ottamasta päävastuuta anopistaan vain siksi, että sattui asumaan lähimpänä. Hänen miehensä oli lisäksi paljon pois kotoa. Hän totesi, että tuskin hänen miehensä hoitaisi yksin appivanhempiaan, jos tilanne olisi päinvastainen.
Vähän aikaa miehen sisarukset nieleskelivät, mutta järjestivät hoitoavun maksullisena. Rahaa heillä oli huomattavasti enemmän kuin kaverillani, ja aikaa, koska heillä ei ollut pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos laittaisit hanttiin, niin mitä sitten tapahtuisi? Kuunneltaisiinko sinun mielipidettäsi?
vanhusten on aivan turha lähteä ojasta allikkoon muuttamalla omakotitalosta toiseen. Ihan liikaa hommaa ja kohtuuton kuorma itse kullekin (heille ja teille).
Kerrostaloon vaan, sellaiseen missä on mahdollisesti palveluja vanhuksille. Tai sitten tavalliseen kerrostaloon ja Kelalta saa tuet veskiin ja suihkuun yms. mitä tarvitsevatkaan. Turvapuhelin asuntoon. Mun omat isovanhemmat asuivat näin yli 80v. asti kaksin kerrostaloasunnossa, jossa oli "sopivasti" hommaa. Eli jaksoivat siivota ja laittaa ruokansa, mutta kuorma ei ollut liian iso. Omakotitalossa urakkaa on ihan liian paljon! Koita ehdottaa, että hankkisivat tälläisen asunnon jostain sen veljen ja teidän välistä.
jossain kerrostalossa?
Kuulostaa tyhmältä muuttaa omakotitalosta toiseen, jos ei pärjää siellä ensimmäisessäkään??
ei missään nimessä, vaan jokin rivari tms! Kuka hoitaa pihan ja siivoukset. Meillä anoppini käy hoitamassa omaa anoppiaan, toki myös miehensä kun on nyt joutavana. Mutta anoppi se vaan usein saunottaa ja vaihtaa kipulaastaria ja käy kauppa-asiat, omien töiden ohella. Mietin välillä miten jaksaa. Nyt isomummolle taitaa tulla kerran päivässä ruoka, että vähän helpotusta, siivoojakin kävi silloin tällöin en tiedä käykö nyt. Pieni eläke ja lie maksamista vielä asunnosta jossa asuu. Halukas ei ollut vanhainkotiin vielä kun siellä on "kuin vankina" ja palvelutalossa ei tainnu olla vielä paikkaa ja liian pieni kuulema...
Miksi ihmeessä iäkkäiden, muistisairaiden ihmisten pitäisi muuttaa vielä omakotitaloon?
Olette hulluja jos suostutte moiseen rumbaan. Teidän oma perhe-elämä menee aivan sekaisin. Ota nyt järki käteen!
mitä he itse haluavat. Viestisi perusteella eivät ole vielä holhottavia, joten tuskin on teidän lasten päätös, minne muuttavat.
siis joutuisit pääasiassa huolehtimaan heistä? Ei sekään ole oikein että sinä saat burnoutin ja joudut kenties monen vuoden sairaslomalle sen takia että sinun oletetaan hoitavan kaikki. Jos on liikaa stressiä niin siitä seuraa automaattisesti se, että kroppa ja mieli tekee tenän.