Miten kertoa 3-vuotiaalle vauvan kuolemasta?

ei ollut silloin aikaa kirjoittaa. Otan osaa ja toivotan paljon jaksamista teille. Meillä oli hyvin samanlainen tilanne viime talvena, esikoinen oli vastikään täyttänyt 2v, kun pikkuveljensä kuoli kohtuun. Raskaus oli jo hyvin pitkällä, joten esikoista oli runsain määrin valmisteltu pikkuveljen tuloon ja hän oli ehtinyt jutella veljelleen mahan läpi, tunnustella potkuja jne.



Emme ottaneet esikoista pikkuveljen siunaustilaisuuteen juuri samasta syystä kuin tekin; siellä piti minun ja mieheni saada surra rauhassa, tarvitsematta huolehtia, miten esikoinen meidän rääkymiseen reagoi ja tarvitsematta juosta ympäri kappelia hänen perässään. Emme myöskään näyttäneet kuollutta vauvaa esikoiselle, vauvan iho oli rullautunut ja tumma ja vatsa turvoksissa, se olisi ollut liian pelottava näky. Uurnanlasku oli kuitenkin vasta pari viikkoa myöhemmin ja siihen esikoinen osallistui. Olen selittänyt, että pikkuveljestä tuli enkeli. Kaikki vauvat eivät jaksa elää, ja etukäteen ei voi tietää, mistä vauvasta tuleekin enkeli. Olen myös selittänyt, että äiti ja isä ovat surullisia, koska olisivat halunneet pikkuveljen kotiin, mutta enkelit eivät voi asua maan päällä. Ja että veli meni taivaaseen muiden enkelien mukana ja muut enkelit pitävät hänestä siellä hyvää huolta. En ole puhunut mitään, että veli makaa haudassa, minusta se voisi olla tuon ikäiselle liian vaikea ajatus.



Olen käynyt paljonkin esikoisen kanssa haudalla ja silloin hän aina juttelee enkelijuttuja ja valitsee kukat enkeliveljelle. Olen sanonut, että hauta on paikka, jossa voi muistella enkelivauvaa. Vajaan vuoden ajan tämä selitysmalli on toiminut hyvin enkä voi kuin suositella tällaista mallia. Vaikka jokainenhan itse ratkaisee, mikä on paras asioiden käsittelytapa omalla kohdalla.

Lämmin kiitos viimeisin kirjoittaja kun jaksoit jakaa ajatuksesi, ja voimia teillekin, paljon..



En tiedä selviääkö tästä ikinä, koska se normaali perhe-elämä jatkuu.. Jotenkin odottaa koko ajan että heräisi tästä painajaisesta..

kirjastosta lapsille tarkoitettuja kirjoja, jotka kertovat kuolemasta. Vauva ei varmaan tullut sisarukselle ihan todelliseksi, jos ei missään vaiheessa edes päässyt näkemään häntä. Siten poismenokin voi olla vaikea käsittää. Ei haittaa, että lapsi näkee teidän surunne, kunhan vaan selitätte mistä suru johtuu. Käsitelkää omia vaikeita tunteita kuitenkin aikuisten kesken ilman lasta. Hautajaisiin lapsi olisi voinut hyvin tulla.

Meillä kuoli sukulaisvauva, kun odotin viimeisilläni kuopusta. Keskimmäinen oli silloin n. 2½v, melkein kolme.



Kerroimme hänelle, että vauva oli kuollut, että hän ei jaksanut elää. Että kuoleminen tarkoittaa sitä, että ei enää ole täällä. Silloin kerroin, että sielu nousee taivaaseen. Sielu on sama kuin sisus, se ihmisen sisin. (sittemmin olen tarkentanut, että näin uskotaan me, mtuta kaikki ei usko samalla lailla.)



Lohdullinen ajatus oli myös se, että enkelit pitävät huolta vauvasta. Lapsemme suurin murhe oli se, kuka nyt antaa vauvalle ruokaa.



Minusta tuntuu, että parasta on kertoa se minimi, sitten jos/kun lapsi kysyy lisää, sitten kerrotaan. Silloin lapsi on luultavimmin valmis taas käsittelemään lisää asioita.



toinen vaihtoehto enkelivauva-selitykselle olisi tietenkin ollut sanoa, että vauva meni tähdeksi taivaalle. Tätäkin olen kuullut. Sekin voi helpottaa lasta. Näkee konkreettisesti tähden, joka on oma sisko/veli.



Niin tai näin, minäkni olen samaa mieltä, että ei tarvi kertoa liian tarkasti asioita, lapsentahtisesti.



Elämä jatkuu, mutta siinä on mukana tämä sururaita. Valitettavasti. Sukulaisperheemme menetyksestä on nyt n. 7 vuotta. Kuollut lapsi on heillä arjessa mukana, mutta elämä on jatkunut. Voimia ja jaksamista teillekin.

Ja kerrottiin isolle veljelle, joka vajaa kaksi vuotta että vauva on kuollut ja taivaassa. Hän näki pikku siskon kerran sairaalan kappelissa ja hautajaisissa toisen kerran. Halusi koskettaa ja hoki vauvaa. Me sanottiin että vauva on enkelinä taivaassa, hän aina katsoo ylös taivaalle ja osoittaa että vauva ja sanoo vielä perään että "ajjaa" joka tarkoittanee että ajaa taivaalla jollain...Nyt jos jossain nähdään vauvoja, hän ensin osoittaa minun mahaani ja katsoo sitten taivaalle ja sanoo että vauva. Kun mennään haudalle hän tietää heti että vauva on siellä ja arkku myös, muistaa hautajaisista että näinhän siinä tapahtui. Varmaan todella vaikea sanoa yhtä ja oikeaa ratkaisua miten siitä puhutaan vanhemmalle sisarukselle. Luulen että aikanaan kun hän ymmärtää asioita enemmän nämäkin palaset loksahtavat paikoilleen. Toki myös osanotto vauvan menetyksen johdosta! Meille kävi samoin elokuun lopulla...

Pahoitteluni ap menetyksestäsi.



Tässä tiedoksi Käpyn julkaisu, jossa ihan konkreettisia vinkkejä lapsen kuoleman ja surun käsittelyyn

http://www.kapy.fi/uploads/Miten%20tukea%20lasta%20kun%20l%C3%A4heinen%…



http://www.kohtukuolema.fi sivusto voi olla hyödyllinen myös.



Tärkeintä on puhua lapselle totta ja varmistaa, että vanhempien suru ei ole lapsen syytä. Pienet lapset ovat sillä lailla itsekeskeisiä, että kuvittelevat helposti vanhempien reaktioiden johtuvan itsestä. Siksi on tärkeää tuoda esiin, että äiti on surullinen, koska se vauva kuoli.



Noin pieni lapsi ei tajua kuolemaa. Siksi se ei välttämättä pelota. Vanhempien reaktiot sen sijaan pelottavat. Usein se kuolleen sisaruksen näyttäminen helpottaa asian ymmärtämistä, mutta se on tietty myöhäistä nyt. Mekään ei näytetty ja kun nyt aikaa on vuosia kulunut, niin pidän virheenä. Olisi helpottanut ja lapsilla mielestäni olisi ollut oikeuskin nähdä sisaruksensa. En vaan osannut ajatella.



Me ollaan kyllä puhuttu, että lapsi on haudassa. Totuuden puhumisessa on se etu, että ei tarvitse myöhemmin muutella puheitaan. Aluksihan ei tajua, että kuolema ei mene ohi, kyllä se on teidän perheen arkea aina. Siihen joutuu palaamaan kun lapsi on 5, 7, 12 tai 23.

joulupukki



valheet paljastuu aikanaan. Pettymys lapselle.



Itseänsä oloa siinä ajattelee jos ei totuutta voi kertoa.



Lapselle tulee ristiriitainen olo, haudassa ja kuitenkin taivaan enekelinä.



Ennen kuolemakin oli osa arkea, arkut oli avoimina ja vainajat hyvästeltiin. Nykyään kuolema on eristetty sairaaloihin.



Kuolema on väistämätöntä, tapahtuu joskus kaikille.



Curling meininkiä sanon mää.

joulupukki

valheet paljastuu aikanaan. Pettymys lapselle.

Itseänsä oloa siinä ajattelee jos ei totuutta voi kertoa.

Lapselle tulee ristiriitainen olo, haudassa ja kuitenkin taivaan enekelinä.

Ennen kuolemakin oli osa arkea, arkut oli avoimina ja vainajat hyvästeltiin. Nykyään kuolema on eristetty sairaaloihin.

Kuolema on väistämätöntä, tapahtuu joskus kaikille.

Curling meininkiä sanon mää.

Kuolema tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin, mut ei kovin yleistä että pieni vauva kuolee. Sulla ei ilmeisestikään ole omakohtaista kokemusta, joten parempi pysyä hiljaa siinä tapauksessa!

Kristillisen uskon mukaan Jeesukseen uskovat elävät ikuisesti Taivaassa. Joulupukki taasen on ihan maallinen keksintö. Kai jokainen voi lapsilleen opettaa oman vakaumuksen mukaan, vaikkei sitä tieteellisesti olisikaan todistettu oikeaksi.

Ja toisekseen, itse kertoisin, että haudassa on ihmisen pelkät kuoret, itse tyyppi on lähtenyt Taivaaseen.

Ja mikäli ap lukee tätä vielä, niin siunausta ja voimia!

Voimia toivotan teille kovasti!!

Vauvan kuolema on aina traumaattinen kokemus. Itsekin sen vastikään kokeneena tiedän että on yhtä painajaista. Ehdotan liittymistä tuntematon enkeli vertaistukikeskustelu ryhmään. Se on suljettu ryhmä, joten ihan kuka tahansa ei pääse sinne edes kommentoimaan. Vain saman kokenut voi ymmärtää miltä sinusta tuntuu!



T. enkelitytön äiti

Raamatussa ei mainita kuolleiden ihmisten muuttuvan enkeleiksi. Enkelit eivät ole, eivätkä koskaan ole olleet, ihmisiä, siis raamatun mukaan. Siinä mielessä "kuolleista ihmisistä tulee enkeleitä" -tarinan pitäisi kristitylle olla satua, samoin kuin tarinan joulupukista.

Ja mitä taivaaseen tulee, edes uskovaiset kuolleet ihmiset eivät mene/pääse taivaaseen heti kuoltuaan, vaan vasta Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen/kautta, jos ovat päästäkseen. Koska sitä ei vielä ole tapahtunut, taivaassa tai enkelinä ei hillu kukaan.

Vertauskuvana taivaaseen menemiset, enkelit ja tähtinä tuikkimiset toki ymmärrän.

Lopuksi haluan ilmaista syvän osanottoni lapsensa menettäneille.

pitäiskö sun olla hiljaa, kun et tolla älämölöllä todellakaan auta näitä menetyksen kokeneita perheitä... ymmärrän kyllä sinänsä tarpeesi olla oikeassa, mutta eiköhän tärkeintä olisi auttaa perheitä pääsemään surun yli?

Tarkoitan tällä sitä, että ok, vauva on enkelinä, se on kerrottu. Voisiko isommalle kertoa jotenkin sen, että haudalla käynti tarkoittaa paikkaa, jossa voi muistaa pientä siskoa ja vaikka jutella siskolle tms.? Ehkä ei tarvitsisi sanoa että vauva on tuolla haudassa? Se voisi olla isommalle sisarukselle ehkä käsityskyvyn ulkopuolella ja liian pelottava ajatus vielä?



Voimia teille!

Että hauta on tässä vaiheessa pikkusisaruksen muistelupaikka, jossa voi kertoa juttuja siskolle, jättää ehkä oman enkelipatsaan jne.



Meillä kyllä 3- ja 1,5 -vuotiaat olivat heille tärkeän papan hautajaisissa, ja tietävät että pappa on siellä haudassa. Yhdessä käydään "tervehtimässä" ja muistelemassa pappaa. Selitimme, että pappa oli vanha ja tuli oikein tosi sairaaksi ja siksi kuoli pois. En ole huomannut tästä lasten mitenkään kärsineen. Ihan "tavallista" surua siitä, että eivät voi enää papan kanssa leikkiä.



Toki tässä vähän eri asia, kun kyseessä oli vanha ihminen. Lapsemme ovat myös puhuneet tosi hyvin pienestä asti. 1,5 -vuotias osasi jo tuolloin sanoa, että "pappa on hauassa" jne. Nyt kun ovat pari vuotta vanhempia, niin on vaikea sanoa muistavatko papan ja asiat vain puheista vai ehkä isompi jotain muutenkin.

on kerrottu ihan rehellisesti, mutta lapsentasoisesti mitä on tapahtunut. Että vauva kuoli, ja laitetaan hautaan kauniissa arkussa makaamaan. Mukaan sai antaa jonkun lelun vauvalle (ei laittanut itse). Oli myös hautajaisissa mukana, ja kyllähän siellä itkettiin. Lapsi oli hölmistynyt, mutta ei pelottanut.



MInä kertoisin teinä näin myöhemmin ihan rehellisesti, että vauva on laitettu sinne hautaan. Siellä on vauvan ruumis, ja sielu (tai mitä sitten haluattekaan sanoa) on mennyt taivaaseen/tähdeksi taivaalle. Meillä vilkutetaan vauvasiskolle taivaalle :)

varmaan ottanut esikoisen sairaalaan mukaan ja näyttänyt jopa kuolleen lapsen, kun sisko tässä nukkuu. Kyllä se lapsikin saa surra yhdessä teidän kanssanne. Ei häntä kannata eristää Teidän vanhempien surusta. Hän on osa teidän perhettänne.

varmaan ottanut esikoisen sairaalaan mukaan ja näyttänyt jopa kuolleen lapsen, kun sisko tässä nukkuu. Kyllä se lapsikin saa surra yhdessä teidän kanssanne. Ei häntä kannata eristää Teidän vanhempien surusta. Hän on osa teidän perhettänne.

neg arvostelu tässä kohtaa ei näytä hyvältä

- ohis

toisaalta, pienet ymmärtävät helposti. Vauva jätti kehonsa niin kuin vaatteen ja meni taivaaseen.

Kiitos kaikille vastauksista..



Tultiin tähän päätökseen,että lasta ei hautajaisiin otettu mukaan, koska on ollut todella hämmentynyt kun on kotona nähnyt minun itkevän. Menee ihan pois tolaltaan, tulee halaamaan ja kokee sen omaksi viakseen kun minä itken. Ollaan toki kerrottu miksi äiti itkee ja on tämän ymmärtänyt.

Kuitenkin hänen tuomisensa tilanteeseen, jossa itse olin aivan tolaltani, ei olisi mielestäni ollut hyvä juttu. Lisäksi olisimme joutuneet keskittymään lapseen hautajaisten sijasta, ja minulle oli tärkeää saada se pieni hetki omaan suruun. Koska kotona kuitenkin on skarpattava ja oltava "normaalisti" esikoisen takia.



Sori taas sekava teksti..