Kaksikielisyys-kumpi kieli vahvempi?

ja jäikin sellaiseksi, koska koulutkin kävin siellä.Lastentarhasta se varmaan alkoi, että pikkuhiljaa vieraan maan sanoja tupsahti suomen kieleen.

Eli meidän esikoisella kohta 4 v. on suomi selvästi vahvempi kieli kuin ympäristön kieli, aloitti tänä syksynä päiväkodissa eli on ollut minun kanssani kotona tähän saakka. Kyllä mielestäni opettaja lapsesi koulussa on vähän tietämätön, kyllä kaksikieliselle pitäisi antaa vähän aikaa, kyllä se ympäristön kieli kuitenkin jossain vaiheessa varmasti väistämättä muuttuu ykköskieleksi. Itse olen ollut tyytyväinen että se on nyt ollut näin päin, on suomi saanut hyvän alun. Kuopus reilu 2 v. puhuu molempia kieliä yhtä sujuvasti, aloitti myös nyt päiväkodissa ja vähän pelkään että jääkö suomi ympäristön kielen jalkoihin. Mutta vielä puhuvat lapset keskenään suomea. Mutta kuten sanoit, harvoin tuntuu olevan tuntemillani suomi se vahvempi kieli!

Minulla ei viela ole kaytannon kokemusta - ensimmainen kulkee viela masussa muutamia viikkoja (toivottavasti), mutta olen lukenut paljon kaksikielisyydesta, silla haluan olla valmistautunut tulevaan, epailen etta meilla voi tulla eteen samantapainen tilanne kuin alkuperaisella kirjoittajalla - asutaan pienehkolla paikalla, jossa ei ulkomaalaisia nay. Olemme jo kayneet tutustumassa paivakoteihin ja yhdella kierroksella kysyin sitten kuinka he suhtautuvat kaksikielisiin lapsiin - ohjaajan vastaus oli etta heilla ei oo ongelmia, hanen alaisensa ovat koulussa opiskelleet kielia ja parjaavat siis lasten kanssa vaikka he eivat paljoa englantia osaisi (tassa vaiheessa mieheni tokki minua selkaan etten sanoisi mitaan ilkeata...) - taisi se ohjaaja nahda mun naamasta etta ei kylla puhuttu mistaan ranskan tai espanjankielesta!



Ajattelinkin suositella yhta kirjaa (vaikka se on kylla aika kuivaa luettavaa on siina asiaa ja nimenomaan kannustusta kasvattaa lapsesta kaksikielinen jos siihen on mahdollisuus).



Suzanne Barron-Hauwaert: The One Parent One Language Approach.

on ehdottomasti ollut se paras lahestymis tapa meidan kolmikielisessa perheessa ja toiminut todella hyvin!



OPOL' lia kuitenkin pitaa muistaa kayttaa myos sosiaalisissa tilanteissa joissa on muita ihmisia jotka eivat puhua ko. kielta eli puhua lapselle vain sita " sinun kieltasi" ja tulkata sitten muille mita juuri sanoit lapsellesi ( jos tarpeellista ). esim. ensiksi suomeksi " mennaan sitten" ja sama peraan enkuks " come on, lets go" , nain lapsi kuulee myos sen paikallisen kielen version ja oppii siina samassa mita kuuluu sanoa muille jos haluaa etta he lahtevat hanen mukaansa:), toimii siis kaikessa sanotussa tama oppiminen .



Itse aina puhun lapselleni ensiksi ja sitten vasta tulkkaan, talla tavalla lapsi kokee etta han on tarkea ja kielen ymmartamisesta on hanelle " hyotya" ( saa infon ennen muita ). Olen ehka muutenkin fanaattisempi kuin monet tuntemani kaksi- tai kolmikieliset vanhemmat ja siksi minua ei voisi vahempaa kiinostaa jos joku porukassa kokee hairiintymista siita etta he eivat ymmarra mita mina sanon ( en koe tarvetta tulkata esim. sita etta lapsen taytyy niistaa nena ).



Meidan syyskuussa koulun ( reception class) alottanut poika ( syntynyt 230201 ) on nyt alkanut kommentoimaan minun ja mieheni valisiin keskusteluihin englanniksi eli osoittaa kypsyytta siita etta sosiaalisissa tilanteissa han ottaa huomioon meidat molemmat ja sen etta me kaikki ymmarramme. Kuitenkin jos hanella on asiaa vain minulle puhuu han sitten suomea vaikka siina vieressa olisi kuka. Eilen esimerkiksi kun kuulin etta han jotain jutteli ( kuulin siis jotain jupinaa vaan en sanoja )ja kysyin etta " mita" , sanoi han etta " ma sanon iskalle" eli kun han juttelee iskalle niin swahilia ( sekaan ei tietysti ole ongelma koska 6 yhteisen vuoden jalkeen mina puhun swahilia ja mieheni ymmartaa hyvin suomea ) vaan ja kun minulle niin suomea.



Monikielisyydesta yleensa, olisi ollut hienoa tavata joku aiemmin lapsensa monikieliseksi kasvattanut perhe ja kuulla etu kateen ( ennen kuin lapset oli syntynyt ) kuinka paljon toita taman eteen joutuu oikeastikkin tekemaan. Kaikki lukemani kirjallisuus ja infon hakeminen netista ei todellakaan valmistanut minua siihen miten paljon aikaa ja rahaa ( -kin ) tahan kuluu. Loputtomat matkat suomeen ja keniaan, loma matkat, museoissa kaynnit, teatterit jne jne kaikki puhetta ja selostusta taynna jotta lapset saavat sen tayden kielellisen hyodyn ja kokemuksen kaikesta ( laajentaa sanavalikoimaa kun kay eri paikoissa paljon ja selittaa selittamisenkin jalkeen mita nakee ja kokee ). 7vkoa suomessa kesalla 2004, marraskuusta 2004 2kk keniassa, kesa 2005 7 vkoa suomessa, tammikuussa 2006 1vko suomessa ja kesa 2006 5-8vkoa keniassa + sitten muutaman vuoden paasta keniaan 2 vuodeksi muuttaminen ja sielta suomeen vuodeksi josta palata takaisin englantiin.

Meilla siis jo vuosien suunnitelmat kasassa ja kaikki kielien ja kulttuurien oppimisen takia/vuoksi, meilla ei ole vaihtoehtona passiivinen kielen hallinta, meilla tahdataan ainakin 3 kielen verbaaliseen ja kirjalliseen hallintaan( talla hetkella siis suomi, swahili, englanti koulussahan tulee sitten joku lisa kieli ).



Tama varmasti monelle kulostaa aivan hullulta mutta mina tiedan ja luotan lapsiini etta kaikki on mahdollista kun vaan itse antaa tuen ja tarvittavan ympariston kehitykselle.



Nain Mama-Njogu sunnuntai iltapaivan ajatuksien lomasta

Esikoinen 5 v, minun kieleni suomi, koti- ja ympäristôn kieli ranska, isällä vielâ kolmas kieli. Lapset ovat olleet ranskankielisessâ pâivâkodissa 3kk ikäisestä ja ranska on todellakin se vahvempi kieli. Esikoinen käyttää suomea lâhinnâ tehosteena. Kuopus on 1 v ja hänen syntymän myötään esikoinenkin on ruvennut käyttämään suomenkieltä enemmân.



Ihmeellistä että UK:ssa voi olla ope joka ei tunne monikielisyyttä! älä välitâ hânen kommenteistaan kieliasiassa. Häntä luultavasti ârsyttââ se ettei ymmârrä yhtäân sanaa teidân puheestanne. Puolen vuoden jâlkeen lapsi on tottunut systeemiin ja kieleen ja vasta sitten on aika arvioida special needs -juttuja.

Mina pystyin samaistumaan moniinkin teidan kertomiinne, mutta sita en vielakaan jaksa tajuta kuinka joku voi usean vuoden puhumisen jalkeen luopua suomenkielen puhumisesta lapselleen? Kuten esim. jos nyt luopuisin suomen puhumisesta tyttarelleni joka on vajaa 5v. ja ymmartaa suomea ihan hyvin. Miksi niin tekisin, ettako voisin miellyttaa ymparistoa vai siksi ettei lapsi tuntisi itseaan erilaiseksi?

Voin yhtya aika paljolti samoihin ajatuksiin Mama-Njogun (meniko oikein?) kanssa. Kiitos sulle muuten tastakin vastauksesta, en ole toiseen paikkaan vielakaan kerinnyt kommentoimaan!



Meillakin voisi olla se kolmaskin kieli, mutta mies paatti olla puhumatta omaa aidinkieltaan ja puhuu vain englantia lapsille, paitsi silloin talloin sanoo jotain aidinkielellaan tai kayttaa tiettyja hellittely- tai komentosanoja omalla kielellaan. Mina olen myos ehdottomasti tehnyt niin etta puhun vain ja ainoastaan suomea lapsille. Puhun sita siis niin julkisissa paikoissa, kuin kaikissa tilanteissa. Tuttavani ovat jo siihen niin tottuneet; puhun lapsille myos suomea silloin kun olemme vaikka heilla kylassa, mutta aina kaannan heti puhumamme englanniksi. Lapseni ei KOSKAAN ole yrittanytkaan puhua minulle englantia, joskus jos olen huvikseni sanonut jotain englanniksi tai sitten vahingossa, niin tulee akainen kommentti, etta aiti, miksi puhut mulle englantia???

Nyt olemme kuitenkin vaihtaneet paikkakuntaa, uusi koulu ja uudet tuttavuudet ja kaikki tama tuntuu vahan sekoittaneen meidan " kielikuvioita" . Edellisessa koulussa (kavi silloin pre-schoolia) tyttareni kaksikielisyyteen suhtauduttiin upeasti. Annettiin " todistuksia" etta XXXXX puhui tanaan hienosti englantia jne. Mutta nyt tuntui ainakin aluksi etta taman uuden paikkakunnnan pikkuinen kylakoulu hieman ahdisti (siis lahinna minua), opettajan termistosta ei loytynyt edes multi cultural, saati sitten muita tuohon suuntaan viittaavia sanoja...



Koulumenestyksesta en ole huolissani. Tytto osaa jo lukeakin ja on kaynyt koulua vasta 2kk! Opettajakin on hiljentynyt alun shokkinsa jalkeen ;o))))) Ajatteli varmaan aluksi etta minka ristin on itselleen saanut, mutta kun meidan tytto on vahan hitaasti lampiavaa sorttia.



Me pidetaan suomenkielta ylla lukemalla paljon suomeksi, katselemalla videoita, peleilla, kaymalla suomikoulussa (saamme sielta uusia videoita ja kirjoja joka kerralla lainaksi, huippua!), soittelemalla isovanhemmille ja kovasti yritamme taas loytaa suomituttavuuksia lahistolta. Meilla muuten kotona mies on todella positiivinen kaksikielisyyden suhteen. Vaikkei itse ole jaksanut oman aidinkielensa opettamisen eteen tehda mitaan niin on todela ylpea suomea puhuvista lapsistaan. =o) Kotonakin mina ja lapset puhumme keskenamme suomea ja sitten isalle puhutaan englanniksi.

Olen kylla nyt alkanut huomaamaan etta tyton puheeseen alkaa tupsahtelemaan englantilaisia sanoja aina silloin talloin. Mutta lahinna vain silloin kun ei tieda vastinetta suomeksi. Esim. sanoi etta: mun kaveri sanoi etta jos syon paljon tomaatteja niin mun brain kasvaa isoksi. Tai etta: ope sanoi etta ' press hard' tasta. Kysyin etko tieda mita press hard on niin sitten mietti ja sanoi etta hard on kovaa, muttei tiennyt press suomeksi. Myos mina kaannan lapselle paljon englannista suomeksi tai myos toisinpain, koska ajatteln etta se edesauttaa englannin oppimista. Siis jos kuulee jonkun uuden sanan voin kertoa mika se on molemmilla kielilla.

Joka tapauksessa, tassa jutussani ei taida olla paata eika hantaa... Mutta yha haluaisin kuulla lapsista joiden se vahvempi kieli on suomi/ tai vahemmisto kieli valtakielen seassa.

Tyttaremme vahvempi kieli on suomi, tosin ikaa " vasta" 2v7kk. Mutta ollut kuitenkin englanninkielisessa paivahoidossa 1v4kk iasta alkaen joka arkipaiva, sita ennen oli kotona minun ja/tai suomalaisen au pairin kanssa. Puhumme kotona vain suomea, luen tyttarelle joka paiva suomalaisia kirjoja ja Muumi-videoitakin ollaan katseltu. Lahistolla asuu sopivasti toinen suomalainen perhe vuotta nuoremman lapsen kanssa, joten suomenkielinen leikkikaverikin on valmiina :) Isovanhemmat Suomesta vierailevat saannollisesti ja itse menemme 2x vuodessa Suomeen lomalle, aina pariksi viikoksi kerrallaan.

Paivahoitopaikassamme ymmarretaan hyvin kaksikielisyytta, silla siella on ollut monta " tapausta' aiemminkin, mm. ruotsalaisia ja saksalaisia lapsia.

Hei,

lapseni puhui kaksivuotiaaksi asti lahes ainoastaan suomea, silla olin kotona hanen kanssaan. Asuinmaan kielta han kuuli isaltaan ja isovanhemmiltaan, mieheni kanssa puhumme keskenamme englantia. Vanhemmilla sukulaisilla (ei isovanhemmilla!) oli tietenkin kauhea hata, etta nythan tama lapsenlapsenlapsi puhuukin vain " lappia" eika osaa ollenkaan maan kielta. Enemman ja vahemman karsivallisesti selitin kerran toisensa jalkeen, etta kielitieteilijan kokemuksella lapsen vahvin kieli tulee olemaan asuinmaassa puhuttu kieli. Lapseni meni 2,5 vuotiaana paikalliseen paivakotiin ja mina aloitin tyot, ja alkukankeuden jalkeen asuinmaassamme puhuttu kieli vahvistui nopeasti. Lapseni on nyt lahes kuusivuotias, ja asuinmaan kieli on jo suomea vahvempi. Han kuitenkin puhuu aina suomea kanssani, mutta olen ainoa suomenkielinen kontakti hanelle. Videoita katsellaan, kirjoja luetaan ja Suomessa vieraillaan 2-3 kertaa vuodessa, mutta lapseni suomi ei ole suomessa asuvan lapsen kielen tasolla. Toisaalta han kommukoi tosi hyvin suomalaisten sukulaistemme kanssa ja on ylpea suomenkielestaan. Han puhuu auttavasti ja ymmartaa myos englantia, silla han on oppinut sita huomaamatta kotona.

Aluksi minua tietenkin harmitti, etta lapseni suomi ei ole asuinmaamme kielen tasolla, mutta taallahan me asumme ja taalla han tulee kaymaan koulunsa ja asumaan lapsuutensa ja nuoruutensa.



Terveisin,

Jaananina

Lapsi aloitti nyt syksylla koulun (reception class) ja ongelmana on ollut hieman opettajan tietamattomyys koskien kaksikielisyytta. Han oli jo parin koulupaivan jalkeen jutellut koulun " special needs vastaavan" kanssa, joka oli kuitenkin ehdottanut opettajaa antamaan lapsellemme ainakin 6kk aikaa sopeutumiseen. (Bilingualism ei pitaisi olla special needs?) Lapsi on kuitenkin vasta 4v ja koulupaivat 8.50-`5.30, eli jo niissa sinansa oli aluksi opettelemista ja jaksamista, ja yha on aivan rattivasynyt koulusta tullessa.



Kyllä opettaja varmaan tiesi miten kaksikielisyys toimii, mutta on asiaankuuluvaa jo opettajan ammatinkuva vaatiikin että koulun EAL-opettajiin (English as an additional language) otetaan yhteyttä jos luokassa on englantia toisena (/kolmantena jne.) kielenään puhuvia. EAL department on vain osa koulun ' SEN' (special educational needs) tiedekuntaa eikä siis tarkoita että lapsesi olisi ' hidas' tai hänellä olisi oppimisvaikeuksia! Ole huoleti ja tyytyväinen, että hän saa apua tarvittaessa: EAL-opettaja voi selittää käsitteitä ja opettaa lisäsanastoa tarpeen mukaan. Monilla EAL-oppilailla on erikoisopettaja mukana jonkin aikaa koulunkäynnin alkutaipaleella tai ainakin joillain tunneilla, varsinkin englannin tunneilla ja heistä on apua. Itse opetan myös SEN-tiedekunnassa, tosin 6th formissa. Opetan maahanmuuttajia aivan erikseen muista oppilaista. Mutta asia on siis tuttu kuitenkin ja EAL-opettajat ovat haluttuja opettajien ja vanhempien näkökulmasta.

Hei,



Voisitko laittaa minulle sähköpostia tai voisinko saada sinun osoitteen? Olisi paljon kysyttävää, ja haluaisin kuulla kokemuksiasi.



Itsellä tilanne on melkoisen sama (tai tulee olemaan): minä ja lapseni puhutaan suomea, mieheni puhuu ranskaa ja keskenämme mieheni kanssa puhumme englantia. Ympäristön kielenä on ranska.



Sähköpostiosoitteeni on hanna@everdying.com



Ja kaikki Ranskassa (etenkin Pariisin alueella) asuvat äidit ja lapsettomat myös, olisi kiva saada postia!



Hanna.

Mites tuo muuten luokitellaan vai onko sellaista luokistusta olemassa ollenkaan etta jos lapsi siis kuulee koko ikansa kahta kielta syntymastaan asti (siis meilla esim. mina aina puhun lapsille suomea, mutta mies puhuu vain englantia joka on myos kotikielemme) niin onko englanti silloin additional language? Voivatko ne olla tasavertaisia? Vai puhutaanko aina vain siita AIDINkielesta, muut ovat lisakielia?

Nyt opettaja on ollut ihan ok. En ole kuullut mitaan kommenttia kielista. Silloin vain taisi alkuun olla opettajalle yllatys etta hanella olikin opettavien joukossa kaksikielinen. Ainut mika heratti tassa joku aika sitten ihmetysta oli opettajan kysymys etta osaako tyttareni kirjoittaa suomeksi. Kysyin kuinka niin, niin lapseni kirjoittelee pitkia rimpsuja yhteen potkoon tyyliin; ttttttttttmmmmmmmooooonnnnnn ja kun se ei ollut englantia niin arveli etta josko se olisi sitten suomea. ;oD

Kylla tuo opettaja varmasti tietaa jotain kaksikielisyydesta, mutta vaikka itsekin elan asian keskella, en asiasta niin paljon kuitenkaan faktatietoa tieda.

Tyttareni halusi vieda Peppi-kirjan kouluun naytettavaksi ja opettaja oli kysellyt lapseltani etta haluaisikohan sinun aitisi tulla lukemaan sita heille kaikille tassa joskus. Eli positiivisemmalta nayttaa, kiva niin!

kelvar:

Kyllä opettaja varmaan tiesi miten kaksikielisyys toimii, mutta on asiaankuuluvaa jo opettajan ammatinkuva vaatiikin että koulun EAL-opettajiin (English as an additional language) otetaan yhteyttä jos luokassa on englantia toisena (/kolmantena jne.) kielenään puhuvia. EAL department on vain osa koulun ' SEN' (special educational needs) tiedekuntaa eikä siis tarkoita että lapsesi olisi ' hidas' tai hänellä olisi oppimisvaikeuksia! Ole huoleti ja tyytyväinen, että hän saa apua tarvittaessa: EAL-opettaja voi selittää käsitteitä ja opettaa lisäsanastoa tarpeen mukaan. Monilla EAL-oppilailla on erikoisopettaja mukana jonkin aikaa koulunkäynnin alkutaipaleella tai ainakin joillain tunneilla, varsinkin englannin tunneilla ja heistä on apua. Itse opetan myös SEN-tiedekunnassa, tosin 6th formissa. Opetan maahanmuuttajia aivan erikseen muista oppilaista. Mutta asia on siis tuttu kuitenkin ja EAL-opettajat ovat haluttuja opettajien ja vanhempien näkökulmasta.

Hei ja terveiset kaksikielisestä perheestä Pariisista ! Meillä on kotikieli ranska ja itse puhun lapsille suomea vain kun olemme keskenämme, koska mies ei sitä ymmärrä.



Minusta " yksi ihminen - yksi kieli" -periaate on käytännössä hankala ainakin meidän tapauksessamme, ja lukemassani alan kirjallisuudessa vakuutetaan että lapsi ymmärtää kyllä eri tilanteet, ja pääasia on että noudattaa aina samaa logiikkaa, mikä se sitten olikaan ! Eli johdonmukaisuudella pääsee pitkälle.



Esikoinen 3,5v puhuu suomea lähinnä pakon edessä tai painostamalla, mutta aloitti suomi-koulun (tarhan) Pariisissa nyt syksyllä, samalla kun täkäläisen (leikki)koulun. Ymmärtääkseni puhuu vieläkin ranskaa suomi-koulussa, mutta tämä on minusta sitä energiansäästöpolitiikkaa eli " miksi en puhuisi kun kaikki kuitenkin ymmärtävät ranskaa" ...



Suomi-koulu on kovin mieluisa ja koko viikko odotetaan tuota keskiviikkoista iltapäivämenoa (2h/vk), ja minusta on hyvin tärkeää että lapsi tiedostaa osaavansa kahta kieltä ja kuuluvansa kahteen kulttuuriin. Kannattaa satsata vaikka tuloksia ei tuntuisikaan tulevan.



Joku kertoi ranskalaisen lastenlääkärin suositelleen jopa ettei lapselle puhuttaisi muuta kuin ranskaa ! Moinen ratkeaa helposti lääkäriä vaihtamalla... =D



Aiheesta lisää yahoo-ryhmässä : http://groups.yahoo.com/group/kaksikieli syys/



Terveisin,



Enora ja epelinsä 3,5v ja 1,5v

=)

Eli aidinkieli, isankieli, ympariston kieli ja kotikieli. Lapsi on 4v.



Ehdottomasti vahvin on ympariston kieli, koska se on ainoa, jolla lapsi paivittain kuulee elavaa dialogia. Lapsi-aiti-kieli on erilaista kuin lapsi-lapsi-kieli, puhumattakaan muista kombinaatioista.



Meilla on syntymasta asti panostettu omiin kieliin, eli luemme paljon (seka isa etta aiti paivittain), laulamme, loruilemme, katsomme omakielisia lastenohjelmia. Silti tarhassa opittu ympariston kieli dominoi.



Pari kertaa lapsi on pyytanyt " voitaisko me puhua (ymparistokielta)" . Olen aina kertonut, miten hienoa on osata myos meidan omaa kielta.



Hankalinta talla hetkella on, etta lapsi ei opi esim. suomeksi " lastenkielta" ollenkaan. Olen huvikseni opettanut omasta lapsuudestani muistuneita juttuja (lallalllalllal-lieru, aitilta paasi pieru)(ai-ti tuu ikku-naan, taalla huutaa ****), mutta tiedan nailla olevan vain kuriositeettiarvon.



Joka tapauksessa pidamme tiukasti kiinni kielistamme. Kieli on tarkea osa kulttuuria ja identiteettia, siita ei mielestani voi tinkia. Helpommalla kylla varmasti paasisi, jos luisuisi valtakieleen...



Lykkya sinulle ap! Kun tulee vaikeuksia, lohduta itseasi tiedolla etta monikielisyys tukee matemaattista lahjakkuutta ja kasvattaa AO:ta...



:)

Tuossa lukiesani tuli muutama juttu mieleen ( lahinna siis kysymyksia tuli mieleen ) kun tama multilingualismi on minulle hyvin lahella sydanta oleva asia etta:

Mita kirjoja Enora olet lukenut, haluaisin laajentaa kirjastoani jos sinulla on vinkkeja suomalaisista/suomeksi tai englantilaisia/englanniksi kirjoitetuista kirjoista tai tehdyista tutkimuksista olisin kiitollinen jos viitsisit laittaa kirjan/kirjojen nimet.



Toinen juttu oli tuo " johdonmukaisuudella paasee pitkalle" lausahdus, minun mielestani pitkalle paaseminen on hyvin liukuva kasite silla passiivinen kielenhallinta ei minusta ole " pitkalle" paasemista. OPOL ( One Person One Language ) toimii useimmiten parhaiten ja siina sivussa myos mies/vaimo oppii toisen kielta ( nain siis mina ja mieheni olemme oppineet myos toistemme kielia, siina sivussa kun lapset oppivat ) kysymys mielestani tassa tapauksessa on onko viitseliaisyytta ja karsivallisyytta jokaisen vauvalle " lassytetyn kommentin jalkeen tulkata se " onpas sulle ihanat pullukat reidet / aidin kullan nuppu" myos partnerille silla se todella vaatii aikaa ja energiaa! Mut jep, passiivinen parempi kun ei mitaan, lapsena opittu puhuttu kieli kuitenkin kehittaa erilailla suun joustavuutta ja kykya lausua eli kielen puhuttu hallinta on ehdottomasti paremi jos kielta on kaytetty, se etta lapsi ymmartaa ei tarkoita sita etta han joskus kykenee sita kayttamaan/puhumaan. Lapset oppii oikean lausunnan kun taas meilla aikuisilla on aina jonkunlainen aksentti ( jos ei koko kielessa niin tietyissa sanoissa ).



AO' n en ole kuullut paranevan silla etta yksi on multilingualinen, matemaattisten pulmien ratkaisun taas voin loogisesti ajatella olevan totta silla multilingualejen tiedon hallinta/kaytto on erilaista kuin monolingualejen mutta kylla siihenkin matemaattiseen lahjakkuuteen pitaa olla jo entuudestaan taipumus. Kirjallisuus mita mina olen lukenut ei millaan muotoa ole tukenut muuta kuin mielikuvituksen ja muistin hallinnan etuja. Multilingualeja on todella pitakalle pidetty AO' ltaan heikompina/hunonpina kuin monolingualeja ( kirjoitan tasta toisella kertaa muuten tulee piiiiiiiiiiiiiiiiitka viesti ) mutta siihen syyna ollut se etta useasti nama ihmiset testattiin heidan heikommalla kielellaan (esim. englannilla testatut ranskassa asuvat bilingualit ). Noh, tuuli puhaltaa tana paivana toiselta suunnalta ja multilingualit ovat saamassa enemman positiivista mainetta.



Hyvaa yota, toivotteleepi Uninen Mama-Njogu

>Mites tuo muuten luokitellaan vai onko sellaista luokistusta olemassa >ollenkaan etta jos lapsi siis kuulee koko ikansa kahta kielta >syntymastaan asti (siis meilla esim. mina aina puhun lapsille suomea, >mutta mies puhuu vain englantia joka on myos kotikielemme) niin >onko englanti silloin additional language? Voivatko ne olla >tasavertaisia? Vai puhutaanko aina vain siita AIDINkielesta, muut >ovat lisakielia?



' English as an additional language' on yleistermi joka käsittää kaikki ne, jotka puhuvat englantia vieraana kielenä tai lisäkielenä. On kai kouluttajan näkökulmasta aivan sama onko lisäkieli ollut käytössä jo syntymästä eli vaikkapa äidinkieli. Ehkä ajatellaan että useimpia kieliä oppiessaan aina jokin kieli tai sen osa-alue jää heikompaan asemaan ja molemmat kielet tarvitsevat vahvistusta. Esim. monet omat oppilaani osaavat puhua äidinkielen lailla yhtä tai kahta kieltä ja ympäristön kieltä heikommin (maan virallista kieltä tai englantia) - mutta he saattavat osata kirjoittaa virallista kieltä paremmin kuin äidinkieltään. Mutta kaksikielisyyden ideanahan olisi, että lapsi käyttäiosi molempia tasavertaisesti. Silloin ei ' EAL' -termiä tarvita koulutuksen näkökulmasta.

Meillä minä puhun 6kk ikäiselle vauvallemme suomea (seurassa puhun tietenkin muille englantia, vauvalle suomea) ja miehen englantia. Yritän laulaa ja loruilla suomeksi paljon, mutta ympäristön kieli varmasti vie voiton kun lapsi menee päiväkotiin ja myöhemmin kouluun.

Minakin puhuin vain ja ainoastaan suomea (isa oli amerikkalainen, joten englantikin oli kuvioissa alusta asti) tyttarelleni.



Ekaluokkalaisena suomi oli viela selkeasti vahvempi, vaikka kerkesikin kaymaan taalla pari vuotta tarhassa. (5v)



Jostakin olin lukenut, etta kun suomenkieli on selkiintynyt lapselle, niin sitten voin minakin alkaa puhumaan muita kielia; nain aloin pikkuhiljaa joskus puhumaan myos englantia, ekan luokan aikana. Kielet pysyivat kylla ihan mukavasti erillaan, ja helpotti julkisia tilanteita kun ei tarvinnut aina olla kaantamassa muulle seurueelle!



Kesalomat tytto viettaa aina Suomessa mummilassa, mika on tehnyt tosi hyvaa; se puhuu ihan sujuvaa Tampereen murretta!!!



Koulussa opettaja antoi tosi huonoa palautetta tana syksyna; doing poorly, not concentrating, failing everything... Joten otin yhteytta tukiopettajaan. Han sitten testasi tyton, ja kertoi etukateen etta kaksikielisilla lapsilla verbaalinen taso saattaa olla hiukan ikaluokkaa alempi... noh, meidan tyton taso on tulosten mukaan 9 v 8 kk! Systeemini (kuten ap:kin toimii) toiminut siis ihan mukavasti!



PS opettaja sai palautetta, ja nyt joutuu antamaan tytolle erityisia, haastavampia tehtavia. Tytto ei ollut keskittynyt siksi kun koulu oli ollut liian helppoa ja silla oli ollut TYLSAA! Ei siis saa alistua opettajien pompoteltavaksi; ne on usein vasyneita ja stressaantuneita - ei niita kiinnosta tarkemmin perehtya jokaikiseen oppilaaseensa!



Niin, englanti siis koulun alettua tullut vahvemmaksi kieleksi

Hei!



Olen itse aikoinani asunut suomalaisten vanhempieni kanssa 13 vuotta ulkomailla. Puhuin suomea aksentilla ja aika rajoitetulla sanastolla (eikä tietoa lastenkielestä), vaikka kotona puhuttiin pelkkää suomea. Ympäristön kieli vei selvän voiton. Muutimme myöhemmin Suomeen, ja tilanne korjaantui puolessa vuodessa. Äkkiä huomasin, että näin uneni suomeksi!



Nyt asun oman perheeni kanssa ulkomailla. Lapset ovat 2 ja 4 v. Mieheni puhuu englantia ja se on myös ympäristön kieli. Meillä oli alusta asti selvää, että minä puhun vain ja ainoastaan suomea lapsille, eikä miehelle tarvitse suomentaa, sillä hän oppi muutaman Suomi-vuoden aikana ymmärtämään suomea sujuvasti (olen nyt vasta ymmärtänyt sen arvon). Meillä on tuttavia, joiden lapset eivät suostu vastaamaan vanhemmalleen sillä ympäristölle vieraalla kielellä, jolloin kuulee sellaista kahden kielen dialogia, joka on aika surullista. Esikoisemme ei suostunut alkuun puhumaan miehelleni englantia kun asuimme Suomessa. Yhtenä iltana päätimme, että mieheni alkaa esittää, ettei ymmärrä eikä vastaa ennenkuin kieli on englanti. Pari viikkoa meni ja sitten silloin 2 ja puoli vuotias ryhtyi kaksikieliseksi :)



Täällä ulkomailla olen tavannut äitejä, joita lääkäri oli käskenyt puhumaan ainoastaan englantia lapsilleen esim. änkytyksen pelosta. (!) Esikoisen uimakoulussa on pakistanilainen äiti, joka puhuu lapselleen käsittämättömän huonoa englantia, ja sitten miehelleen omalla äidinkielelellään. Eikö ole järkyttävää! Oma lapsi on vieraskielinen!



Eli kyllä on monia kuvioita kaksikielisissä perheissä. Huhuh.



Vielä piti sanomani, että kyllä mua jo kovast surettaa se hetki, että huomaan lasteni puhuvan mieheni kieltä paremmin ja suomenkielen heikkenevän. Mutta kuten itsellänikin aikoinaan, niin kyllä se ympäristön kieli vie voiton.



Jatketaan siis muumien katselua ja Peppi Pitkätossu -kirjojen lukua, suomeksi :) Tsemppiä!

Olemme asuneet Hollannissa siitä asti, kun poika oli noin puolitoistavuotias ja hän oppi puhumaan ylipäänsä vasta 2-vuotiaana. Nyt hän on pian 9-vuotias. Olemme suomalainen perhe ja suomenkielinen, vaikka mieheni puhuu puhelimessa päivät pitkät englantia (tekee töitä kotoa). Hänellä suomi on vahvin kieli, hollantia puhuu myös (en tiedä, millä tasolla, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan ikätasolta, koska hollantilaiset päivittelevät, kuinka hyvin hän puhuu hollantia) ja ymmärtää englantia. Meillä hän on päivittäin lähes yhteydessä internetin kautta Skypellä tai Yahoo Messangerilla (kuvan kanssa) Suomeen ja juttelee niin isovanhempien kuin saman ikäisten serkkujensa kanssa usein tuntikausiakin. Heillä on paljon yhteisiä juttuja ja vitsailevat ja tappelevatkin siinä keskenään.

Hänellä on myös hollantilaisia lapsia ystävinä ja juttelee heidän kanssaan myös ihan monimutkaisiakin juttuja ja mielellään opettelee näitä lasten juttuja, vaikka ei aina pidä näiden vitsejä hauskoina - nyt tosin on alkanut yhä enemmän nauraa myös hollantilaiselle huumorille.

Jonkin verran suomen kielessä hänellä on hollannin kielen sanajärjestystä ja joskus keksii aika vinkeitä sanoja suomeksi, kun ei tiedä sanaa kuvaamaan haluamaansa asiaa (jota ei ehkä suomeksi voikaan sanoa yhdellä sanalla, vaikka hollanniksi voi).

Lapseni suomen kieli on pitkään ollut sanavarastoltaan hieman laajempi kuin ikätasoltaan keskivertolapsella Suomessa. Nyt saattaa alkaa jäädä jälkeen, koska lukee enemmän hollantilaisia tarinoita. Ehkä kohta innostuu lukemaan taas suomeksi.