Masennus on myös asenteesta kiinni.

etten olekaan oman onneni seppä vaikka kuinka yritän.

En mahda mitään sairauksilleni, jotka rajoittavat pääsyäni työhön. Joten koska en voi itseäni parantaa en myöskään saa helposti töitä koska nykyisin on vallalla kovat asenteet eikä puolikuntoista oteta edes vähäisiin töihin.

Joten ap:n kaltaiset "pikkukataiset" voisivat vaan pitää suunsa kiinni.

asenteeseesi voit vaikuttaa ja se taas vaikuttaa mielialaan! Harva saa haluamansa ja kaikkia elämä heittelee, mutta toiset jää tuleen makaamaan ja toiset rakentaa uutta.

jos se kerran on niin helppoa. Mä haluan nähdä miten se tapahtuu.

Ekaksi nyt hyväksyt tilanteesi. Se on mitä on. Paska juttu, mutta elämä jatkuu! Tiedän tämän kokemuksesta.

Ei se muuksi muutu. Lyö lyötyä tai ainakin anna hänen tietää, että on ihan oma syynsä, jos lyödään.



Hienoa, enemmän teidänlaisianne! NOT

Ei se muuksi muutu. Lyö lyötyä tai ainakin anna hänen tietää, että on ihan oma syynsä, jos lyödään.

Hienoa, enemmän teidänlaisianne! NOT

No jaa, itse olen parantunut keskivaikeasta masennuksesta ja täytyy sanoa että aloittajan postauksessa ON järkeä. Masentuneessa mielentilassa tosin EI VOI tarttua itseään niskasta kiinni. Kunhan toipuminen on saatu terapialla ja lääkkeillä käyntiin niin siinä vaiheessa on aika tarttua elämään kiinni ja tehdä ratkaisuja joilla voi vaikuttaa elämänsä kulkuun.

Masentuneelle tuon sanominen on kuitenkin märkä rätti. Kun energia menee kenties syömiseen ja nukkumiseen (kuten itselläni pahimpina aikoina) on ihan haistapaskaa puhua itseään niskasta kiinni ottamisesta.

Nyt, vuosien lääkityksen ja terapian jälkeen VOIN tarttua itseäni niskasta kiinni ja jumalauta olen niin myös tehnyt!

m32