Tyylisuuntauksia blogi suljettu..kiitos vain!!

joku luki jotain blogia eikä tykännyt, ja toinen suuttui kun joku ei tykännyt ja nyt väitellään sitten mistä? älkää lukeko semmoisia sivustoja mitkä alkaa ärsyttämään.. :) terv. en lue blogeja

Muutenkin ihmettelin bloggausta jostain varvastossuista, mutta nyt jäi vaivaamaan! :-))

Eikös täällä oikein sivutolkulla ole peräänkuulutettu sitä, että lapsista ei pitäisi ylipäätään blogata...

Jos niin paljon kiinnostaa ko. bloggaajan asiat, niin siitä sitten vaan blogia penkomaan :)Ei ole nämä asiat mitenkään "kulissien takana jotain muuta", kuten joku tuossa aikaisemmin hehkutti, vaan ihan blogissa kerrottu.

Ja näköjään asenneilmapiiri Suomessa on edelleen se, että eron jälkeen äiti on ainoa mahdollinen lähihuoltaja, mielenkiintoista.

Eikös täällä oikein sivutolkulla ole peräänkuulutettu sitä, että lapsista ei pitäisi ylipäätään blogata... Jos niin paljon kiinnostaa ko. bloggaajan asiat, niin siitä sitten vaan blogia penkomaan :)Ei ole nämä asiat mitenkään "kulissien takana jotain muuta", kuten joku tuossa aikaisemmin hehkutti, vaan ihan blogissa kerrottu. Ja näköjään asenneilmapiiri Suomessa on edelleen se, että eron jälkeen äiti on ainoa mahdollinen lähihuoltaja, mielenkiintoista.

Tämä olis siis vastauksenna hänelle, ken arveli, että jos lapsista ei blogata, niin eivät ole osa perhettä.

Muutenkin ihmettelin bloggausta jostain varvastossuista, mutta nyt jäi vaivaamaan! :-))

voi laittaa ihan minkä nimen vaan ;-)



t. sanotaan nyt vaikka että Jarniina

kuinka nämä bloggaajat ovat kuin joku cheerleader yhteisö, joka jakaa outoja tunnustuksia toisilleen jne.

Hauskaa on myös se, kuinka joku trendsetter "löytää" jonkun merkin ja postaa siitä ja yhtäkkiä kaikki bloggaajat hehkuttaa samaa merkkiä.

Näin esim. Petit Patapon. Merkillä oli myymälä Espoon Tapiolassa Heikintorilla vuonna 2001 jolloin odotin esikoistani ja sen löysin. Ihania vaatteita ja hyvää laatua. Olen jo pitkään ihmetellyt miksei merkki ole lyönyt läpi Suomessa, myymäläkin lopetti aika nopeasti ja olen ostanut netistä noita vaatteita - siis tarpeeseen ;). Noita saa huutiksestakin edullisesti kun kukaan ei tunnu tuntevan merkkiä.

No, sitten eräänä päivänä anana (saako tän mainita loukkaamatta kunniaa???) oli sieltä jotain ostanut ja oli tosi epäilevä ja sitten ihmetteli silkkipaperiin ja kivoihin laatikoihin pakattuja ihania vaatteita että wau. No, eipä tullut mulle yllätyksenä, pikemminkin harmitti että nyt ne löysi sen.

Ja kas kummaa, viikon sisällä kolme muuta lastenvaatebloggaaja esitteli "löytönsä", Petit Pataponin. Mukana myös Jarna, joka ylisti merkkiä mutta totesi että ranskalaisten merkkien tyypilliseen tapaan mitoitus on niukkaa. HALLOO, Petit Patapon on portugalilainen merkki. Yritin silloin laittaa kommenttia hänen blogiinsa, mutta yllättäen se ei koskaan tullut julki :)

, he hallitsevat elämänsä.

Tekevät kotiruokaa, laittavat reseptit esille, huoltavat lastensa vaatekaappia, ehtivät ja osaavat ottaa kauniita kuvia, jumppaavat ja laihtuvat, matkustelevat ulkomaille miehensä tai koko perheen kanssa (= rahaa, energiaa organisoida tavaroiden pakkaus...).

Olisinpa samanlainen.

Tällaista se elämä blogin mukaan on. Ja sitten on todellisuus.

aina iloisia ja onnellisia, koti siisti, lapsilla luomuraaka-aineista tehtyä kotiruokaa, ulkomaanmatkoja ja laskettelureissuja, kasoittain merkkivaatteita jne.



Tämähän on vain pintaa ja kenelläkään ei ole tällaista=)



Totuushan on luettavissa blgeistakin, uhmaikäisiä, joihin vanhemmilla menee hermot, pieniä päiväkotiin laitettuja lapsia, jotta vanhemmilla olisi varaa rahoittaa nuo ulkomaan metkat ja merkkivaatteet, negatiivisia kommentteja niistä jotka eivät ole samaa mieltä, av-palstalaisten haukkumista mielenterveyspotilaiksi, omia masennuksia ja mielenterveysongelmia jne. Eli aivan tavallista elämää kaikessa raadollisuudessaan. Siitä vaan esitetään se hieno ja miellyttävä ja joskus rivien välistä on luettavissa että ei kaikki olekaan aina niin ihanaa.



MInä en vaan ymmärrä mistä nuo repivät sen ajan. Varsinkin tämä kovasti parjattu blogisti. Useampi lapsi, parhaimmillaan monia postauksia päivässä, opiskeluja, luottamustehtäviä. Jostainahn se on aina pois, ihminen käyttää aikaansa siihen minkä kokee tärkeänä ja jos se on jollekin rappukäytävissä tehtävät joka aamuiset muotikuvaukset niin sitten se on niin.

kokemuksesta tiedän, että ne jutut, mitä blogeihin kirjoitellaan vie paljon aikaa. Ei ehkä juuri sillä hetkellä kun sen postauksen tekee, mutta muutoin.



Tehdään asioita, joita halutaan blogissa esitellä. Mietitään lasten vaatetusta jo esim. jonnekin lähtiessä, että saa sitten kivoja kuvia, mitä laittaa blogiin. Blogista tulee semmoinen esittelyn väline. Ajatellaan, mitä tekis, että ois kiva blogata ja muut sitten ihastelis, että miten on tehty noin kivoja juttuja ja miten lapset on aina kauniisti puettu jne... Silotellaan sitä kuvaa itsestä ja omista lapsista, mitä sinne blogiin laitetaan.



Tämän takia lopetin bloggauksen lyhyeen. En halunnut elää elämääni sen blogin kautta kun huomasin, mihin se homma väistämättä menee. Ihan sitä jopa postauksen jälkeen odotti, että saakohan kivoja kommentteja tästä ja tästä. Miksi sitä muuten tehtäis? Pelkäksi omaksi iloksi, että laittaa muistiin juttuja. NOT. Huomiota sillä haetaan ja kehuja jne... pönkitetään omaa itsetuntoa ja halutaan antaa kuva, että meidän perhe on näin kiva ja me tehdään näin kivoja juttuja...



En kestänyt itsessäni esiintyviä piirteitä, mitä se bloggaaminen toi mukanaan. Minustahan oli kuoriutumassa varsin voimakkaita narsistisia piirteitä... :(

siksi en voikaan blogata, ainakaan mistää mitä perheenä teemme tai laittaa kuvia joissa näkyy lapsiani.

Mun mielestä on jokseenkin huvittavaa, että eniten tästä av:lla esiin tulleesta arvostelusta on nokkiinsa ottaneet sellaiset blogistit, joiden nimiä ei ole juuri keskusteluissa edes mainittu. Niissä on sitten kyllä jaksettu jauhaa ja pohtia muidenkin edestä... Ehkä sekin siis laittaa ärsyttämään, jos omaa nimeä ei kukaan noteeraakaan, vaikka osan elämästäsi julkisesti jaatkin? Julkisuuteen kukaan ei kuulemma ole halunnut, vaikka "julkkisten" eleet silti hallitaan jo melko hyvin... ;D

Kukaan blogisteistahan ei koskaan käy av:lla. Vähän niinkuin julkkiksetkaan ei lue seiskaa eikä keskustelupalstoja ;). Tarkoitin siis sitä, että kirjoittelevat blogeissaan tästä "kohusta" ja myös sellaiset niitä blogeja lopettelee, joista ei täällä ole puhuttu juuri yhtään mitään...

kokemuksesta tiedän, että ne jutut, mitä blogeihin kirjoitellaan vie paljon aikaa. Ei ehkä juuri sillä hetkellä kun sen postauksen tekee, mutta muutoin. Tehdään asioita, joita halutaan blogissa esitellä. Mietitään lasten vaatetusta jo esim. jonnekin lähtiessä, että saa sitten kivoja kuvia, mitä laittaa blogiin. Blogista tulee semmoinen esittelyn väline. Ajatellaan, mitä tekis, että ois kiva blogata ja muut sitten ihastelis, että miten on tehty noin kivoja juttuja ja miten lapset on aina kauniisti puettu jne... Silotellaan sitä kuvaa itsestä ja omista lapsista, mitä sinne blogiin laitetaan. Tämän takia lopetin bloggauksen lyhyeen. En halunnut elää elämääni sen blogin kautta kun huomasin, mihin se homma väistämättä menee. Ihan sitä jopa postauksen jälkeen odotti, että saakohan kivoja kommentteja tästä ja tästä. Miksi sitä muuten tehtäis? Pelkäksi omaksi iloksi, että laittaa muistiin juttuja. NOT. Huomiota sillä haetaan ja kehuja jne... pönkitetään omaa itsetuntoa ja halutaan antaa kuva, että meidän perhe on näin kiva ja me tehdään näin kivoja juttuja... En kestänyt itsessäni esiintyviä piirteitä, mitä se bloggaaminen toi mukanaan. Minustahan oli kuoriutumassa varsin voimakkaita narsistisia piirteitä... :(

Siksi en voikaan aloittaa bloggaamista. Mutta tykkään lukea niitä ja onneksi jotkut niitä jaksavat tehdä, vaikka sitten itseään ja tekemisiään pönkittääkseen :). Mutta kyllä minä ihan avoimesti voin myöntää olevani kateellinen monelle blogistille siitä, että heillä on varaa pueka lapsensa ihan juuri siihen mihin itse haluavat, hinnasta riippumatta. En ymmärrä miksei sitä voi myöntää, kateellisuutta. Minä olen niin tunnevammainen, että olisi naurettavaa edes yrittää sitä kiistää :). Bolgeista olen saanut kuitenkin hyviä vinkkejä, mistä ja milloin, minäkin voisin saada hankittua edullisesti ne vaatteet joista haaveilen. Olen tehnyt hyviä ala-ostoksia, joista kiitos kuuluu kyllä blogisteille.

-Bloggaajat haluavat julkisuutta, mutta vain positiivista sellaista. Eli rusinat pullasta, ei muuta. Kaikki kritiikki on bloggaajan mielestä mielenterveysongelmaisten kamalien av-mammojen kateellista panettelua.



-Bloggaajat haluavat kommentteja blogeihinsa, mutta vain sellaisia missä ei sanallakaan kyseenalaisteta bloggaajan touhuja, ei vaikka bloggaaja julkaisisi alaikäisten lastensa psykiatrian diagnoosit tai tilaisi 50 paria kenkiä yhdelle lapselle yhdeksi kevätkaudeksi. Jos joku erehtyy jotain hitusenkin ei naminamihalipusia kommentteihin kirjoittamaan, bloggaaja huutosakkeineen (=muut bloggaajat) kuorossa puolustavat, kuinka tärkeitä ne 50 paria kenkiä on, että jokaiseen asuun on juuri ne oikean sävyiset ja kuinka ihanan rohkeaa on julkistaa alaikäisen lapsen arkaluontoisetkin terveysasiat netissä.



-Bloggaajat varjelevat omaa yksityisyyttään, mutta bloginsa sivupalkissa linkittävät huuto.netin tunnuksiinsa, jota kautta henkilötiedot selviävät helposti, ostamalla vaikka yksi ylihinnoiteltu käytetty merkkilastenvaate bloggaajalta. Lastensa yksityisyyttä bloggaajat eivät varjele yhtä hyvin kuin omaansa. Vai oletteko nähneet paljonkin bloggaajien ottamia kuvia omista jalkasilsoistaan tai b-lausunnoistaan?



-Bloggaajat eivät koskaan käy kamalalla av:lla mutta tietävät yllättävän tarkkaan, mistä täällä puhutaan. Yksikin joka blogissaan toivoi koko tämän kamalan palstan sulkemista on aiemmin mm. linkittänyt blogiinsa täältä löytämänsä hupaisan viestiketjun.



Kaikesta tätä huolimatta mun mielestä osa lastenvaateblogeista on tosi mukavaa luettavaa, olen saanut niiden kautta hyviä alevinkkejä ja muutenkin inspiraatiota. Tuota täydellista kritiikin kestämättömyyttä en vaan ymmärrä, enkä sitä että lasten arkaluonteisia asioita laitetaan julkiseen levittelyyn.



Lastenvaateblogit on ilmiönä tässä nykyisessä laajuudessaan kuitenkin aika uusi ja sen myötä herättää keskustelua.

-Bloggaajat haluavat julkisuutta, mutta vain positiivista sellaista. Eli rusinat pullasta, ei muuta. Kaikki kritiikki on bloggaajan mielestä mielenterveysongelmaisten kamalien av-mammojen kateellista panettelua.

-Bloggaajat haluavat kommentteja blogeihinsa, mutta vain sellaisia missä ei sanallakaan kyseenalaisteta bloggaajan touhuja, ei vaikka bloggaaja julkaisisi alaikäisten lastensa psykiatrian diagnoosit tai tilaisi 50 paria kenkiä yhdelle lapselle yhdeksi kevätkaudeksi. Jos joku erehtyy jotain hitusenkin ei naminamihalipusia kommentteihin kirjoittamaan, bloggaaja huutosakkeineen (=muut bloggaajat) kuorossa puolustavat, kuinka tärkeitä ne 50 paria kenkiä on, että jokaiseen asuun on juuri ne oikean sävyiset ja kuinka ihanan rohkeaa on julkistaa alaikäisen lapsen arkaluontoisetkin terveysasiat netissä.

-Bloggaajat varjelevat omaa yksityisyyttään, mutta bloginsa sivupalkissa linkittävät huuto.netin tunnuksiinsa, jota kautta henkilötiedot selviävät helposti, ostamalla vaikka yksi ylihinnoiteltu käytetty merkkilastenvaate bloggaajalta. Lastensa yksityisyyttä bloggaajat eivät varjele yhtä hyvin kuin omaansa. Vai oletteko nähneet paljonkin bloggaajien ottamia kuvia omista jalkasilsoistaan tai b-lausunnoistaan?

-Bloggaajat eivät koskaan käy kamalalla av:lla mutta tietävät yllättävän tarkkaan, mistä täällä puhutaan. Yksikin joka blogissaan toivoi koko tämän kamalan palstan sulkemista on aiemmin mm. linkittänyt blogiinsa täältä löytämänsä hupaisan viestiketjun.

Kaikesta tätä huolimatta mun mielestä osa lastenvaateblogeista on tosi mukavaa luettavaa, olen saanut niiden kautta hyviä alevinkkejä ja muutenkin inspiraatiota. Tuota täydellista kritiikin kestämättömyyttä en vaan ymmärrä, enkä sitä että lasten arkaluonteisia asioita laitetaan julkiseen levittelyyn.

Lastenvaateblogit on ilmiönä tässä nykyisessä laajuudessaan kuitenkin aika uusi ja sen myötä herättää keskustelua.

tuota, että bloggaajat väittää ettei av-palstalla käy lukemassa mitään.



Ehkä ei, en minäkään, mutta jos blogini on linkitettynä AV:lle(tai mihin tahansa muualle) ja sitä kautta virtaa ihmisiä, niin sen näkee tilastotiedoista bloggerissa. Eli itse näen montako ihmistä AV:n kautta on blogissani vieraillut, jolloin saan suoraan linkin ko. keskusteluun.



Eli en minäkään AV:ta lue, mutta pääsen keskusteluun, jossa mainittu oma blogi tilastojen kautta!

oikeastiko joku JAKSAA hankkia jonkin gollegepaidan netistä joltain blogistilta?? Kun kaupasta saa uuden samalla hinnalla? Tai kirppikseltä halvemmalla. Ja sen saa sitten heti.

merkkivaatteita huutiksesta. Mitä outoa siinä on? Minulla ei ole aikaa kierrellä kirppiksillä mutta mielelläni ostan vaatteita myös kierrätettynä. Hinta nyt ei tietenkään ollut sama kuin uuden, nehän on käytettyjä vaatteita! Kuvistakin näkee että heillä on vaatteita ihan hirveästi, joten jokaista on käytetty vain vähän. Minun ostamat olivat erittäin hyväkuntoisia.

En tietenkään ostanut sen takia että hän bloggaa tai että vaatteissa olisi jotain erityisen hienoa tuon takia.

Mä myös seurasin blogia.

miksi pitää tunkea se oma lapsi joka paikkaan ja muutenkin olla esillä... takkiin tulee se on ihan varma.

kohde on oikea ihminen ja perhe. Kannantaisi ehkä pysähtyä ja miettiä millainen ihminen haukkuu ja parjaa oikeita ihmisiä nimettömänä netissä. Ei anna oikein mairittelevaa kuvaa. Itseasiassa mä vajoaisin aika syvälle jos mulla kävisi niin elämässä että mä kommentoisin negatiivisesti jonkun oikeaa elävää lasta nimettömänä netissä enkä edes tjuaisi hävetä niin ala-arvoista käytöstä.