Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en vaan ymmärrä yhden-kahden lapsen kotiäitejä jotka hehkuttavat homman rankkuutta.
22.09.2011 |
Arvostan kyllä kotiäitejä ja kotiäitiyttä älkää ymmärtäkö väärin aloitusta, itsekin olen hoitanut lapseni aina kotona. Mutta olenko mä nyt joku yli-ihminen kun mun mielestä parin lapsen ja kodin hoitaminen ei ole ollut alkuunkaan rankkaa? Ei se tuntunut rankalta silloin eikä tunnu nytkään kun lapsia on neljä, heistä kolme alle kouluikäisiä ja kotona siis, yksi alakoululainen. Minulla on myös oma yritys jonka asiat hoidan aamulla ennen lasten heräämistä ja illalla lasten nukahdettua, joskus kun mies kotiutuu töistä ajoissa ehdin tehdä omat työni jo iltapäivällä ja saan vapaan illan joskus taas teen yrityksen töitä yötä myöten. Mieskin on tahollaan yrittäjä eikä juuri ehdi kotona mitään tehdä ja parempikin niin että käyttää vapaa-aikaansa ennemmin lasten kanssa olemiseen kun kotitöihin. Koti on meillä aina siisti, ehdin varsin hyvin hoitaa kodin. Käydään joka päivä puistossa, ulkoillaan kahdesti päivässä, teen ruuat itse, kerhoillaan kerran viikossa, askarrellaan, luetaan..eli täytän varmasti hyvän kotiäidin meriitit vaikka en nyt työni puolesta täysin kotiäiti olekaan. Eikä ole edelleenkään minusta rankkaa hommaa, leppoisaa oman perheen tahtiin elämistä ennemminkin. Miten ihmeessä jotkut jaksavat aina valittaa miten rankkaa se on, vai enkö minä vaan ymmärrä jotain tässä? Eikä ole provo, luin taas kerran fb-ystäväni voivottelu päivityksen ja ajattelin kysyä kokevatko kaikki muut sen kotonaolon niin kamalan rankkana?Arvostan kyllä kotiäitejä ja kotiäitiyttä älkää ymmärtäkö väärin aloitusta, itsekin olen hoitanut lapseni aina kotona. Mutta olenko mä nyt joku yli-ihminen kun mun mielestä parin lapsen ja kodin hoitaminen ei ole ollut alkuunkaan rankkaa? Ei se tuntunut rankalta silloin eikä tunnu nytkään kun lapsia on neljä, heistä kolme alle kouluikäisiä ja kotona siis, yksi alakoululainen. Minulla on myös oma yritys jonka asiat hoidan aamulla ennen lasten heräämistä ja illalla lasten nukahdettua, joskus kun mies kotiutuu töistä ajoissa ehdin tehdä omat työni jo iltapäivällä ja saan vapaan illan joskus taas teen yrityksen töitä yötä myöten. Mieskin on tahollaan yrittäjä eikä juuri ehdi kotona mitään tehdä ja parempikin niin että käyttää vapaa-aikaansa ennemmin lasten kanssa olemiseen kun kotitöihin. Koti on meillä aina siisti, ehdin varsin hyvin hoitaa kodin. Käydään joka päivä puistossa, ulkoillaan kahdesti päivässä, teen ruuat itse, kerhoillaan kerran viikossa, askarrellaan, luetaan..eli täytän varmasti hyvän kotiäidin meriitit vaikka en nyt työni puolesta täysin kotiäiti olekaan. Eikä ole edelleenkään minusta rankkaa hommaa, leppoisaa oman perheen tahtiin elämistä ennemminkin. Miten ihmeessä jotkut jaksavat aina valittaa miten rankkaa se on, vai enkö minä vaan ymmärrä jotain tässä? Eikä ole provo, luin taas kerran fb-ystäväni voivottelu päivityksen ja ajattelin kysyä kokevatko kaikki muut sen kotonaolon niin kamalan rankkana?
Kommentit (74)
ihan tarpeeksi rankkaa. Lapsia on kaksi 2 ja 4 iältään. Sen takia meninkin töihin. Mun pää ei kestäisi kotona oloa 24/7!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä oli paljon rankempaa olla yhden lapsen kanssa kotona, kun nyt kahden kanssa! Nyt kahden kanssa homman tekee joskus rankaksi se, että vauva herää öisin 1-2 tunnin välein, eikä isompi (kohta 3-vee), nuku enää päiväunia eli huilausmahdollisuutta ei ole päivälläkään.
En jaksanut kuin vilkaista lauseen sieltä, toisen täältä.
Perheet ja lapset on hyvin erilaisia, niinpä myös lastenhoidon rankkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ennen käynyt töissä naputtamassa tietsikkaa, nukkunut hyvin ja kahden viikon välein imuroinut niin kyllä se kahden lapsen hoitaminen 24/7 on aika rankkaa. Ihan oikeasti.
Ole sinä sellainen äiti kuin kerroit. Ei taida tulla kehuja kuitenkaan tarpeeksi kun tänne tulet mainostamaan erinomaisuuttasi. Hyvä hyvä. Mitali sulle!
Mä olen kotiäiti myöskin. Yksi pieni kotona. Muutama isompi vähemmän kotona. Ongelma ei ole se rankkuus vaan tylsyys. Joka on rankkaa myöskin. Valitan kavereilleni joskus koska ovat samassa tilanteessa ja ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mulla on lapsia kahdeksan, enkä koe tätä lainkaan rankaksi mutta muistan kyllä kuinka minusta OLI rankkaa se kotona oleminen yhden ja kahden kanssa. Kun kolmas syntyi, oli jo helpompaa kun kaksi isompaa leikkivät niin paljon keskenään ja sain rauhassa hoitaa vauvaa.
Mutta juu, lapset (ja aikuiset) ja tilanteet ovat erilaisia.
että on väsynyt, kun lapset heräävät aikaisin tai valvottavat öisin. En oikein ymmärrä, miten siellä töissä jaksaa noilla rikkonaisilla yöunilla sitten paremmin kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa tosi tehokas, kun muille riittää yksikin kerta. Siis ensinnäkin oletko tosiaan niin yksinkertainen ettet ymmärrä että lapsia on tosiaankin erilaisia. Toiset helpompia ja toiset vaativampia. Toiset sairastelee enemmän kuin toiset. Toisilla on vaikea uhmis ja toisilla ei juuri näy missään. Ja muutenkin elämntilanteet voi olla monenlaisia.
Sama on aikuisilla luonteiden kanssa, joillekin luonteille sopii paremmin kotiäitiys, toisille urakehitys, toisille molemmat jne. Toiset on sellaisia että pitää koko ajan touhuta jotain ja toiset on leppoisampia. Joku rakastaa siistiä kotia ja pitää sen vaikka väkisin, toinen ei siitä niin nipota. Toisilla on energiaa enemmän kuin toisilla, joihin geenitkin vaikuttaa mitä syntymälahjaksi saa.
Miksi sun pitää hehkuttaa miten hyvä ja aikaansaava its olet ja ihmetellä täällä kun muut ei ole samanlaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on väsynyt, kun lapset heräävät aikaisin tai valvottavat öisin. En oikein ymmärrä, miten siellä töissä jaksaa noilla rikkonaisilla yöunilla sitten paremmin kuin kotona.
Hei, sinne töihin mennään useimmiten sillon, kun perheessä ei ole enää vauvaa, joka valvottaa. Silloin ei enää olla kotiäitejä, ja tässä ketjussahan nimenomaan keskustellaan kotiäitiyden rankkudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaiken pitää olla koko ajan tiptop etkä ymmärrä ihmisiä jotka ovat erilaisia kuin sinä. Onnea vaan elämääsi, jossa niin täydellinen olet!
Voit kiillottaa sädekehääsi siellä ihan yksinäsi.
Ihmiset ottavat eri tavalla paineita ja stressiä asioista. Myös lapsissa on huimasti eroja. Lapsien ikä vaikuttaa hirveästi. On aivan eri asia hoitaa taaperosta ylöspäin olevia, kuin pientä ja itselleen vaarallista jokapaikanhöylää, huonosti nukkuvaa vauvaa, itkeskelevää vauvaa, kekseliäitä ja vauhdikkaita isompia lapsia kuin rauhallista ja tyytyväistä lapsikatrasta. On myös huikea merkityksensä sillä millainen sottapytty tai osallistuva ja millaista työpäivää tekevä mies on tullut saatua.
On hienoa, että kotisi kiiltää aina etkä väsy milloinkaan. Voisitkin tulla minulle näyttämään esimerkkiä miten tilanteeseen päästään. Usko huviksesi, minäkin yritän parhaani ja olen ajoittain hillittömän uupunut, en ehdi tehdä puoliakaan haluamistani rästitöistä jne. mutta silti en pidä itseäni mitenkään mahdottoman huonona ihmisenä. Ihan hyvänä. Voisin tosin olla vieläkin useammin itse syömättä, nukkua vähemmän, siivota sekin aika kun juon iltateeni rauhassa lasten nukahdettua ja ostaa kaikki kuukauden ruuat viiden ostoskärryn kanssa kerralla supermarketista. Voisin tehdä varmaan monta asiaa vielä paremmin jos oikein hirveästi tsemppaisin. Mutta minulle riittää tämä inhimillinen vaihtoehto.
ps. olen nähnyt kerran täydellisen kotiäidin. Ja lähempi tarkastelu osoitti, että hän valehteli puolet kertomuksistaan täydellisestä elämästään.
Mutta kyllä minä ainakin ymmärrän, että joku kokee kotiäitiyden rankkana. Itselleni se olisi nimittäin rankkaa juuri HENKISESTI, koska minusta se, että päiväni täyttyisiväyt kodinhoidosta, olisi oikeasti todella raskasta ja puuduttavaa. Siivota ja kokata voi leppoisasti, mutta jos ne hommat ovat ihmisestä kuolettavan tylsiä, niin kyllähän silloin se on päivästä toiseen rankkaa.
Itselleni jotkut leikkipuistot ja mammakerhot eivät myöskään ole koskaan olleet mitään leppoisaa puuhastelua, koska minusta niissäkin on kamalan tylsää. Tai nykyisin leikkipuistot alkaa olla ok, kun lapsi on sen verran iso, että tykkää kiipeillä jne, eikä minun tarvitse keksiä viihdykettä siellä.
Mieheni hoitaa nyt lasta kotona 3-vuotiaaksi, ja kyllä hänkin on sanonut, että haluaa elämäänsä jotain muutakin kuin sitä kotona olemista.
vauva-aikana kai ollaan äitiyslomalla tai vanhempainvapaalla
Eli jos on vauva talossa, ei ole kotiäiti? Eli alkaako se kotiäitiys kun äitiysloma loppuu, vai kun vanhempainvapaa loppuu, vai kenties vasta sitten kun hoitovapaa loppuu, eli kun lapsi täyttää kolme vuotta?
Tarkemmin asiaa ajateltuani uskon, että niin valehtelet sinäkin, tai olet yksinkertaisesti tämän palstan tyypillisen vaihtoehto: provo. En tunne ketään lähimainkaan kaltaistasi vaikka aika monta lapsilauman mammaa tunnen. Ja jos joku olisi kaltaisesi, hän varmasti lähtisi ennen pitkää valkotakkisten mukaan pakkopaidassa meuhkaten.
Alue: Aihe vapaa
jauhamista!