Lue keskustelun säännöt.
Nuorella itsetuhoisia ajatuksia, ei halua laitoshoitoon, mitä tehdä?
22.09.2011 |
On kuitenkin hoidossa, eli käy juttelemassa asioista ja on lääktyts. Minun mielestäni laitoshoito olisi ollut hyvä vaihtoehto, vana nuori itse ei sitä halua. eli nyt vaan ollaan ja odotellaan, mitä tuleman pitää?
Kommentit (6)
Onko lääkitys ja terapia aloitettu äskettäin? Muutoksia ei kuitenkaan tapahdu tuosta vain. En myöskään ole laitoshuollon kannalla. Mitä se loppujen lopuksi hyödyttäisi? Yhtä lailla hän siellä voisi vahingoittaa itseään kuin kotonakin eikä tuki ole kummoista.
Ja tiedän nämä ihan kokemuksesta, sillä olen itse nuprena ollut itsetuhoinen (masennus) ja sitä kautta jouduin nuorisokotiin. Mieluummin olisin ollut kotona, mutta vanhempani jyräsi minun toivomukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lääkitys ja terapia aloitettu äskettäin? Muutoksia ei kuitenkaan tapahdu tuosta vain. En myöskään ole laitoshuollon kannalla. Mitä se loppujen lopuksi hyödyttäisi? Yhtä lailla hän siellä voisi vahingoittaa itseään kuin kotonakin eikä tuki ole kummoista.
Ja tiedän nämä ihan kokemuksesta, sillä olen itse nuprena ollut itsetuhoinen (masennus) ja sitä kautta jouduin nuorisokotiin. Mieluummin olisin ollut kotona, mutta vanhempani jyräsi minun toivomukseni.
vaihtamaan, kun ei sopinut nuorelle. Mitään jyräämismeininkiä ei haluta, mutta pelottaahan tämä kotiväkeä.
t.ap
Akuuteissa tapauksissa nuorilta ei kysytä, heidät vain viedään halusivat tai eivät. Myöhemmin ymmärtävät sen olleen vain omaksi parhaaksi.
Itse olen ollut aikoinani tuossa tilanteessa. Olin 15 vuotias, itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja oli päivittäin, näin myöhemmin ajatellen se oli hätähuuto. Tämä huomattiin ajoissa ja minut laitetiin pakkohoitoon. Olin sitä itse vastaan,e n missään nimessä sitä halunut, tuntui että kaikki hylkäsivät. Asiahan oli päinvastoin.
Voisitko keskustella asiasta jonkun kanssa ja jos tilanne on akuutti, pyydät heitä ottamaan lapsen hoitoon vasten tahtoa. Onhan se ymmärrettävää, ettei nuori halua hoitoon tai ylipäänsä minnekään laitokseen, silloinhan arki muuttuu totaalisesti, kaveritkin saattavat harventua. Pahintahan heistä varmasti on se, että titämättömät leimaavat "hulluksi".
Onko lääkitys ja terapia aloitettu äskettäin? Muutoksia ei kuitenkaan tapahdu tuosta vain. En myöskään ole laitoshuollon kannalla. Mitä se loppujen lopuksi hyödyttäisi? Yhtä lailla hän siellä voisi vahingoittaa itseään kuin kotonakin eikä tuki ole kummoista.
Ja tiedän nämä ihan kokemuksesta, sillä olen itse nuprena ollut itsetuhoinen (masennus) ja sitä kautta jouduin nuorisokotiin. Mieluummin olisin ollut kotona, mutta vanhempani jyräsi minun toivomukseni.
Nuorisokoti ja psykiatrinen ovat eri asioita.
Ettei vahigoita itseään avohoito kantaa. Jos ei pysty lupaamaan laitokseen halusi tai ei. Voimia ap.lle ja nuorelle!