Miks mä oon tällänen paska enkä uskalla tehdä asioita niin kuin ITSE haluan!!!

Ei ole ollenkaan väärin ajatella, mitä muut ihmiset ajattelevat - anopit ja miehen siskot ja muut. Koska onhan se totta, että asiat usein koskettavat heitäkin, vaikka eivät varsinaisesti kuulukaan siihen piiriin, josta he voisivat päättää tai mikä edes heille kuuluisi - mutta koskettavat heitä silti. Kun he luonnollisesti toivovat teille hyvää elämää, heille tulee paha mieli, jos näkevät asioiden menevän pieleen. Ja jotkut asiat, mitä te teette, voiva tmuuten tuottaa ehille mielipahaa - ja kun sen ajattelee ja tiedostaa, voi sitten sen jälkeen ihan itse päättää, että onko tuon mielipahan tuottaminen välttämätöntä vai vältettävissä. Tällä tarkoitan oikeastaan sitä, että ei toisten ajatusten ja tunteiden huomioon ottaminen merkitse sitä, että pitäisi elää niiden mukaan, vaan sitä, että vasta sen jälkeen voi oikeasti valita, mitä haluaa itse tehdä. Ilman sen ajattelemista kyseessä ei ole valinta, vaan ajautuminen ja sattuma ja niin edelleen.



Tuohon parisuhdeasiaan en tältä pohjalta osaa sanoa mitään. Mä en näe, miksi kenenkään pitäisi saada "oma tahtonsa läpi" parisuhteessa, sillä senhän on tarkoitus olla molempien yhteinen asia, ei jotain missä toinen pakotetaan johonkin. Ehkä teidän kannattaisi yhdessä mennä terapiaan, eikä vain sun yksin? Sillä, näytätkö onnettomuutesi muille vai ei, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että minusta tuolla ajatusmallilla ei voi onnelliseksi tullakaan.

Lueppa viimeinen kappale uudelleen. Jos äitisi kohtelee oikeasti sinua noin niin sinun tunteet on taittu aina "mitätöidä" ja siksi olet sitä mitä olet. Voisitko tuollaisessa tilanteessa vastata äidillesi että sinulla on oikeus kookea olevasi onneton ja et halua että sinun tunteesi mitätöidään.



Tunnistatko tunteesi ? Voitko sanoa esim. miehellesi että minusta tuntuu pahalta kun sinä "jätät sotkusi minun siivottavaksi". Siis mikä sinua nyt sitten pänniikiin ? Kykenetkö sanomaan miehellesi ja mitä hän vastisi. Siis voisitko koettaa muuttaa asioita mieleiseksesi asia kerrallaan niin paljon kun voit asiaan vaikuttaa.



Kunhan heittelin mieleeni tulleita ajatuksia. Mutta tsemppiä joka tapauksessa.

tai siis siellä ei olla oltu kovinkaan tuntellisia ja aina sanottiin että noniin lopeta nyt, ei annettu lupaa itkeä tai olla vihainen tms...



Ja nyt huomaan että olen vanhemmalle lapselle samanlainen =( enkä halua olla!



Jos sanoisin tästä äidilleni niin hän suuttuisi ja väittäisi että näin ei ole koskaan ollut, olen nyt vanhemiten huomannut syyn siihen miksen kauheasti pidä äidistäni ja se on juuri se että en ole saanut olla sellainen kun olen vaan minun on pitänyt olla mielinkielin ja esittää jotian mitä en ole.



Ja kyllä, sanon miehelle saioista mitkä minua vaivaa ja ärsyttää jne mutta ei siitä ole mitään hyötyä kun mies ei välitä, tai ehkä hetken mutta sitten unohtaa taas kaiken ja elää vain elämäänsä niin kuin itse tahtoo.



Meillä minä hoidan kaiken ja mies saa kaiken parhaan päältä, käy töissä, saa puhtaat pyykit, ruuan, siistin kodin, siistit ja hoidetut lapset yms... mikäs siinä ollessa, mutta en mä halua sellasta elämää.



ap



sille ekalle vastaajalle sen verran että miks miehen sukulaiset ei sitten ota huomioon sitä mitä me tahdotaan??? ei se nyt ihan niinkään mene että meidän pitää toimia niin kuin he toivovat/vaativat.

Siis parisuhteessa kummankin pitää saada tahtonsa läpi! Vuorotellen, ja välillä sitten tehdään kompromissi

Ja miten minun elämäni valinnat voisi aiheuttaa mielipahaa sukulaisilleni? en tajua?

Minusta sukulaisten tulee tukea minua ratkaisuissani!

Toki ymmärrän jos tässä nyt vaikka alkoholistiksi tai narkkariksi alkaisin niin siinä heidän mielensä pahoittuisi. Mut siitä ei lie nyt puhe

Ei ole ollenkaan väärin ajatella, mitä muut ihmiset ajattelevat - anopit ja miehen siskot ja muut. Koska onhan se totta, että asiat usein koskettavat heitäkin, vaikka eivät varsinaisesti kuulukaan siihen piiriin, josta he voisivat päättää tai mikä edes heille kuuluisi - mutta koskettavat heitä silti. Kun he luonnollisesti toivovat teille hyvää elämää, heille tulee paha mieli, jos näkevät asioiden menevän pieleen. Ja jotkut asiat, mitä te teette, voiva tmuuten tuottaa ehille mielipahaa - ja kun sen ajattelee ja tiedostaa, voi sitten sen jälkeen ihan itse päättää, että onko tuon mielipahan tuottaminen välttämätöntä vai vältettävissä. Tällä tarkoitan oikeastaan sitä, että ei toisten ajatusten ja tunteiden huomioon ottaminen merkitse sitä, että pitäisi elää niiden mukaan, vaan sitä, että vasta sen jälkeen voi oikeasti valita, mitä haluaa itse tehdä. Ilman sen ajattelemista kyseessä ei ole valinta, vaan ajautuminen ja sattuma ja niin edelleen. Tuohon parisuhdeasiaan en tältä pohjalta osaa sanoa mitään. Mä en näe, miksi kenenkään pitäisi saada "oma tahtonsa läpi" parisuhteessa, sillä senhän on tarkoitus olla molempien yhteinen asia, ei jotain missä toinen pakotetaan johonkin. Ehkä teidän kannattaisi yhdessä mennä terapiaan, eikä vain sun yksin? Sillä, näytätkö onnettomuutesi muille vai ei, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että minusta tuolla ajatusmallilla ei voi onnelliseksi tullakaan.

Mutta siis tosiaan silti oon tällänen paska, kesällä otin ja lähdin ja asuin muutaman kuukauden poissa ja anoppi ja miehen sisko katkasi välit heti ja jouduin pyytelemään heitlä anteeksi vaikkei asia heille kuulunut pätkääkään. Se että asia tuli ilmi niin yllättäin sai heidät suutumaan, en käsittääkseni ole heille mistään tilivelvollinen.



Anoppi aina haluaa että puhutaan asioista suoraan, ei esim kirjoiteta kirjettä, mutta sitten kun sanot suoraan niin se suuttuu niin ettei ole enää missään tekemissä vähään aikaan, tosin mua se ei haittais mutta ärsyttää kun sille ei koskaan pysty sanomaan sitä viiemistä sanaa kun hän kääntää asiat aina niin että häntä on loukattu ja levittelee ihme aisoita pitkin kyliä.



No, se siitä, on hänessä jotain hyvääkin silti olen saanut kerran tukea eräässä pahassa asiassa eniten anopilta, kiitos siitä.



Mutta, tuon muuton aikaan hän sanoi että älä tee mitään muiden painostuksesta JA SILTI HÄN KÄYTTÄYTYY NIIN!!!!!!!!!! Mä en tajua, jos teen jonkun ratkaisun asiassa joka kuuluuu mulöe ja mun miehelle ja joku kolmas taikka neljäs suuttuu siitä niin ettei voi olla enää tekemisissä ja samalla sanoo että älä tee mitään mitä et itse tahdo, tulee vähän hassu olo kun en kuitenkaan halua katkaista välejä lapsien isovanhempiin tuollaisen asian takia.



Äh, ihme selitystä tää mun viesti no kumminkin ärsyttää kun olen tälläinen.



ap

Oon koittanut olla välittämättä mutta aina tulee tilanteita minkä takai kaikki menee aina ihan pieleen.



Mulla on sellanen olo että olen vielä lapsi ja joku muu sanoo mitä saa tehdä ja mitä ei.



Toisaalta sitten taas parisuhteessa haluaisin sitä että mies ottais ohjat ja pitäsi huolen meistä muista, tai no tavallaan on ottanut ohjat mut ihan väärässä asiassa.



ap