Mieheni ärsyttää minua, enkä oikein saa kiinni mitä se on.
Eli mikä on mieheni puheiden takana? Onko ne vain luuloja (hän tahtoo perustaa monet mielipiteensä luuloihinsa, kuten varmasti monet tekevätkin) vai onko mukana kateutta?
Esim. Mies ihmetteli, kun yksi eronut nainen asuu lapsiensa kanssa omakotitalossa...Minä sanoin, että monesti se menee niin, että lapset ja äiti/isä jää siihen yhteiseen kotiin asumaan erossa ja toinen lunastaa toisen osuuden. (ettei lasten tarvitse muuttaa kotoa). Niin mies: "Millä rahalla se toinen lunastaa sen osuuden? Monetkin talot täällä maksaa 250 000 €...Elatusmaksuillaha sitä on hyvä asuntolainat lyhennellä" Kyllä minä myös sanoin, että voidaanhan se talo myös myydä. Mutta siis molempia vaihtoehtoja tapahtuu...Mies väitti, että se yhteinen koti aina myydään pois avioeroissa, vaikka olisi lapsia.
Sitten toinen juttu, mies sanoi, ihmiset ostelevat taloja, eikä ne tajua että muutaman vuoden päästä ne ei ole niin arvokkaita kuin nyt. Minä sanoin vaan, että ei se useamalle se talon arvon vaihtelu merkitse mitään, että sitä vaan ajatellaan, tämä on kotimme ja sitä sitten maksellaan töitä tekemällä pois. Sitten mies sanoi, että aika kalliksi tulee asuminen, kyllä minä tiedän paljonko korkoja joutuu maksamaan. Minä sanoin, että kyllä se omakotitaloasuminen on ihan eri asia (laadullisesti) kuin kerrostaloasuminen niille, jotka siitä tykkää...Että ei samalla hinnalla vuokralla saisi vastaavaa! No mies ei tuosta alkanut väittelemään vastaan...
Ja kolmas juttu, 30 v tuttava oli miehensä kanssa ostanut 300 000 € asunnon, niin "ei tuossa ole mitään järkeä, millä ne saa maksettua" Sanoin miehelle, että molemmat ovat alalla, jolla töitä riittää.
Mies on itse, melko huonosti koulutuettu työtön. Ei ole tehnyt ammattiaan vastaavaa työtä...Eli työllistymiismahdollisuudet eivät huikeat ole. Minusta tuntuu, että mies kuvittelee, että kaikki suunnilleen ovat samassa tilanteessa kuin hän. Vaikka varmaan suurin osa perheistä on tilanteessa, jossa ainakin yhdellä ihmisellä on ammatti, jossa on melko varma työllistymistilanne. Toki on myös epävarmuutta ja työttömyyttä, sitä en kiellä.
Lisäksi mielestäni ihmiset (luultavasti... en nyt väitä varmaksi, koska en halua perustaa väitteitäni luuloihin) ostavat talonsa eläkseen siinä joko loppuelämänsä tai tietyn elämänvaiheen (esim. kun lapset ovat kotona) ja maksaavat lainaansa töitä tekemällä pois... Eivätkä kokoajan kyttää asuntomarkkinoita ja kiinteistöjen arvojen heilahtelua.
En tiedä, että onko sitten taustalla kauteus, mutta en ymmärrä tuota, että miksi pitää toisten tekemisiä tuolla tavalla kommentoida (sävyllä siis, että ei ole mahdollista ja ei ole järkeä).
Sori pitkä tilitys, mutta miten tuollaiseen suhtautuisitte?
Kommentit (15)
Miehesi on altistunut rahalle ja se tarkoittaa siis sitä että ajattelee kaiken rahallisen hyödyn kautta. Ei olisi minulle sopiva puoliso.
Siltähän asia voi viestini perusteella kuullostaa ja itsekin ajattelen monesti samaa, vaikka mies väittää muuta. Mutta on tuossa takana myös aitoa epävarmuutta (oman työmarkkina tilanteen ja sinne kelpoisuuden takia). Puheet olisivat varmasti ihan erit, jos hänellä olisi aina työllistävä ammatti. Kyllähän tuon rahanahneuden myös muussakin toiminnassa näkisi ja sitä ei ole kamalasti havaittavissa. Ja totuushan on se, että kiinteistön osaminen lainnarahallakin voi olla kannattavampaa kuin vuokran maksaminen.'
Ehkä nuo puheet kumpuavat siis epävarmuudesta!
ap
enkö minä olekin suunnilleen oikeassa? Vaikka eihän se meille mitään kuulu, mitä toiset elämällään tekee, vaikka pyyhkisivät seteleillään persettään. Kunhan eivät vahingoita (itseään ja) muita ja antavat elää muiden rauhassa.
ap
Kyllä vaan maksaa paljon asua okt:ssa, me vanhemmat isäntä keskituloinen, hyvä jos sitäkään,minä äityli"ihan perusduunari" ja maksetaan taloa vielä yli 20v... Ei kannata olla ainakaan kateellinen rahanmenosta. tonni lyhennystä/kk ja muut kaikki menot saa sen ainakin 350-400e laskea ( kiinteistövero, sähkö, vesi, jäte...) Tosin raha on kiinni/säilyy talossa, varsinkin kun on laadukas talo hyvällä paikalla. Meillä toisella virka ja minulla hyvä alanvalinta, ei lopu työt. Uusi talo, iso oma piha unelmapaikalla! Meillä lapset koululaisia, tarvitsevat tilaa ympärille, koiravauva tarhan ja me vanhemmat haluttiin käytännöllinen, ihana, siisti kaunis koti. Asumistukea ei omaan saa, mutta toisaalta yksi näkökulma: Mitä enemmän taloa on maksettu, oma talo on vakuutena meille, jos haluaa jossakin vaiheessa investoida lisää esim. kesämökkiä, vaihtaa autoa jme. Oma on oma! Vaatii ASENNETTA ja vastuullisuutta, suunitelmallisuutta rahankäyttöön... Ja oikein kaukonäköisesti: lapsillehan talo jää ts.perintöjä kun ja jos itse kuolee ennemmin ;) Mutta, ennen kaikkea näitä ollaan opiskeltu kovasti ja on "lykästänyt" hyvien työpaikkojen suhteen... Ei lainaa saa jos ei ole tuloja. Yksinkertainen yhtälö ;) Ja jos ei uskalla niin ei myöskään saa mitään. Täällä vapaapäivällä mietiskelen...
tuossa on kyse siitä, että mies yrittää vakuutella itselleen ettei missään nimessä edes haluaisi saavuttamattomissa olevaa asiaa.
Olen joskus itsekin syyllistynyt samaan. Se on jotain ihme pelkoa siitä, että jos haaveilee eikä ikinä saakaan.
Esim. joku joka pelkää ettei synttärijuhliin tulisikaan ketään, ei mukamas edes pidä juhlista eikä takuulla sellaisia aio järjestää...Toki on siis niitäkin jotka ei oikeasti pidä juhlista mutta pointin varmaan ymmärsit.
Kyllä vaan maksaa paljon asua okt:ssa, me vanhemmat isäntä keskituloinen, hyvä jos sitäkään,minä äityli"ihan perusduunari" ja maksetaan taloa vielä yli 20v... Ei kannata olla ainakaan kateellinen rahanmenosta. tonni lyhennystä/kk ja muut kaikki menot saa sen ainakin 350-400e laskea ( kiinteistövero, sähkö, vesi, jäte...) Tosin raha on kiinni/säilyy talossa, varsinkin kun on laadukas talo hyvällä paikalla. Meillä toisella virka ja minulla hyvä alanvalinta, ei lopu työt. Uusi talo, iso oma piha unelmapaikalla! Meillä lapset koululaisia, tarvitsevat tilaa ympärille, koiravauva tarhan ja me vanhemmat haluttiin käytännöllinen, ihana, siisti kaunis koti. Asumistukea ei omaan saa, mutta toisaalta yksi näkökulma: Mitä enemmän taloa on maksettu, oma talo on vakuutena meille, jos haluaa jossakin vaiheessa investoida lisää esim. kesämökkiä, vaihtaa autoa jme. Oma on oma! Vaatii ASENNETTA ja vastuullisuutta, suunitelmallisuutta rahankäyttöön... Ja oikein kaukonäköisesti: lapsillehan talo jää ts.perintöjä kun ja jos itse kuolee ennemmin ;) Mutta, ennen kaikkea näitä ollaan opiskeltu kovasti ja on "lykästänyt" hyvien työpaikkojen suhteen... Ei lainaa saa jos ei ole tuloja. Yksinkertainen yhtälö ;) Ja jos ei uskalla niin ei myöskään saa mitään. Täällä vapaapäivällä mietiskelen...
pienehkö laina ja kokonaan miehen nimissä. Hän siis saanut tuon lainan töissä ollessaan.
Mutta minusta avainsana tuohon teidän tilanteeseen on se, että teillä on työt (ei kai sillä palkalla niin väliä, suhteuttaa lainansa sitten siihen...).
Onko tuo 350 - 400 € siis joka kk menevä?
ap
tuossa on kyse siitä, että mies yrittää vakuutella itselleen ettei missään nimessä edes haluaisi saavuttamattomissa olevaa asiaa.
Olen joskus itsekin syyllistynyt samaan. Se on jotain ihme pelkoa siitä, että jos haaveilee eikä ikinä saakaan.
Esim. joku joka pelkää ettei synttärijuhliin tulisikaan ketään, ei mukamas edes pidä juhlista eikä takuulla sellaisia aio järjestää...Toki on siis niitäkin jotka ei oikeasti pidä juhlista mutta pointin varmaan ymmärsit.
on myös liian pessimistinen (ihan itsensäkin suhteen), esim. Ei tässä iässsä uudelleenkouluttautuminen kannata, ei kukaan ota sitten töihin, kun hän yli 45 valmistuu. (eli on tuore ammattilainen sen ikäisenä).
Minä: "kyllä monet vaihtaa ammattiaan vielä yli nelikymppisenä".
ap
tuossa on kyse siitä, että mies yrittää vakuutella itselleen ettei missään nimessä edes haluaisi saavuttamattomissa olevaa asiaa.
Olen joskus itsekin syyllistynyt samaan. Se on jotain ihme pelkoa siitä, että jos haaveilee eikä ikinä saakaan.
Esim. joku joka pelkää ettei synttärijuhliin tulisikaan ketään, ei mukamas edes pidä juhlista eikä takuulla sellaisia aio järjestää...Toki on siis niitäkin jotka ei oikeasti pidä juhlista mutta pointin varmaan ymmärsit.on myös liian pessimistinen (ihan itsensäkin suhteen), esim. Ei tässä iässsä uudelleenkouluttautuminen kannata, ei kukaan ota sitten töihin, kun hän yli 45 valmistuu. (eli on tuore ammattilainen sen ikäisenä).
Minä: "kyllä monet vaihtaa ammattiaan vielä yli nelikymppisenä".
ap
omakotitaloon mahdollisuus.
ap
tuossa on kyse siitä, että mies yrittää vakuutella itselleen ettei missään nimessä edes haluaisi saavuttamattomissa olevaa asiaa.
Olen joskus itsekin syyllistynyt samaan. Se on jotain ihme pelkoa siitä, että jos haaveilee eikä ikinä saakaan.
Esim. joku joka pelkää ettei synttärijuhliin tulisikaan ketään, ei mukamas edes pidä juhlista eikä takuulla sellaisia aio järjestää...Toki on siis niitäkin jotka ei oikeasti pidä juhlista mutta pointin varmaan ymmärsit.on myös liian pessimistinen (ihan itsensäkin suhteen), esim. Ei tässä iässsä uudelleenkouluttautuminen kannata, ei kukaan ota sitten töihin, kun hän yli 45 valmistuu. (eli on tuore ammattilainen sen ikäisenä).
Minä: "kyllä monet vaihtaa ammattiaan vielä yli nelikymppisenä".
ap
ihan elämänasenteeksikin. Eli mitään missä yhdistyy vaivannäkö ja riskinotto, ei uskalla edes haluta. Vai onko kyseessä pelkkä laiskuus ja pelko siitä, että sinä saatat jossain vaiheessa haluta elämältä enemmän?
Pessimisti ei ehkä pety, mutta on helvetin rasittavaa seuraa. Onko mies ollut ihan aina tuollainen?
Joo siis kyllä tekee vuodessa kaikki menot lyhennyksen jälkeen vuositasolla sen reippaasti 4000 egeä ( äkkiä laskettuna vuodessa sähkö 2500e, vesi ainakin 450e, kiinteistövero 300e, jäte 200e ja vakuutukset en muista, mutta paljon = että KYLLÄ ;( -ihan mielenkiintoista itsellekin hahmotella
laskuthan siis sit tuloo 3kk välein, osa kerta vuosi, sähkö onneksi kerta/kk suoraveloituksena...
Ja siis meillä iso perhe, 6lasta (4nuorta ja kaksi pienempää) Joten on kulutuskin pikkuisen isompaa, tosin ollaan tarkkoja :) Suihkussa ei läträtä turhaan jne.. mut pyykkikone, kuivuri, kuivauskaappi ;) Mutta puulämmitys suurimmaksi osaksi, sähkö on erittäin kohtuullinen, alle 20 000 kWh/v
veikkaan 40v -kriisiä. Samanlaisia ajatuksia tunnistan itsessäni, kun nyt pitäisi tehdä päätös mitä elämältä oikein haluaa ja tarkkailee siksi muiden ratkaisuja ja mitä niistä seuraa.
Onko mies ollut ihan aina tuollainen?
ei taida olla miehelle sopiva homma.
Ja joo kyllä monesti tuntuu, että asenne voisi olla vähän eri.
ap
oli samnatyyppinen potensiin 10. Esim. perheautoa ei kannata ostaa, koska silloin hän joutuu velkahelvettiin. Asuntolainaa ei tienkään voi ottaa, asuu vanhempiensa omistamasssa asunnossa ilmaiseksi. Epämiehekästä tuollainen on, ei uskalla tehdä edes mitään normaalia.
mies ei haluaisi ollenkaan asuntolainaa. Eikä aio ikinä (enää) ottaa.. Miehellähän on nyt asuntolainaa...(Hän on siinä siis yksin, koska minulla ei ollut taanoin mahdollisuutta ottaa)
Minun asuntolainan ottamiseen hän ei vastanut mitään, kun kysyin.
ap
Mitä ihmettä? Kreikalla ja Suomella sinivalkoiset ristiliput! Mitä muuta yhteistä mailla oikein on?
Mitä tästä sanovat "lipputieteilijät"? Onko mailla kuitenkin jotain yhteistä historiaa? Onhan meillä ortodoksinen kirkko, joka johdetaan Kreikasta eikä Venäjältä. Ja nyt Moskovajohtoinen ortodoksinen kirkko on tullut kilpailijaksi Suomeen. Mitä ihmettä?
Onko Kreikan kriisi kaatuvat roskapankit, jotka ovat "mafian" hallussa? Kansa ei saa hyvinvointia vaan raha menee kansainvälisten rikollisten taskuun???? Antakaa Kreikan kaatua ja ottakaa maalle takaisin oma valuutta!
Ja kansa on siis kriisissä? Onneksi maanviljelys siellä ei ole kovin velkaantunutta ja saavat siis ruokaa. Talot taitavat olla aika hyvässä kunnossa kun ne on kunnostettu velkarahoilla ja sitä, että talot ovat hyvässä kunnossa ei voi viedä ulkomaille takaisin velkojen takaisinmaksuna.
Suomi ja Kreikka eivät ole velkaa toinen toisilleen. Kreikallakin on hieno saaristo kuten Suomella. Mitä muuta yhteistä?
= ?????????????????
Miehesi on altistunut rahalle ja se tarkoittaa siis sitä että ajattelee kaiken rahallisen hyödyn kautta. Ei olisi minulle sopiva puoliso.