Koulun erityisopetuksesta

mulla itselläni on lapsi, joka saa matikankokeesta numeroita 8-10 välillä. Kuitenkin hänen matematiikanopettajansa on sitä mieltä, että hänen pitää käydä erityisopettajalla opiskelemassa. Tähän on kirjallisesti ilmoitettu syyksi että "lapsi on laiska ja saamaton ja siksi alisuoriutuu - numerot edelleen 1-2 pykälää alempana kuin mihin oikeasti pystyisi". ELi ope antaa ymmärtää, että ne kasit ja ehkä ysitkin on liian huonoja. Minusta taas ne on yläkoululaiselle pojalle ihan tarpeeksi hyviä.



Todellinen syy on kuitenkin siinä, että seiskaluokan alkaessa meidän poika OLI tunneillä häiritsevä. Hänellä oli tic-oireena pitää pientä jatkuvaa kurkkuääntä, jota opettaja ei voinut sietää. Se auttoi häntä keskittymään, mutta varmaan häiritsi muita. Hän kyllä lopetti äänen pitämisen hyvin pian, mutta opettaja ei ilmeisesti pelkää jatkuvasti (ja "pelkää" on hänen itsensä käyttämä sana) että poika edelleen käyttäytyisi huonosti. Hän myöskin sanoo, ettei hän "osaa puhua asperger-ihmiselle", vaikkei siihenkään oikeasti tarvita mitään muuta kuin että sanoo mitä tarkoittaaakin, eikä esim hyssyttele ja kiertele ja eufemismeilla peittele oikeaa asiaansa.



TIlanne on siis se, että tämä poika on parhaassa aineessaan erityisopetuksessa, muissa aineissa olisi enemmän tukiopetuksen tarvettakin, mutta niissä taas opet huolivat hänet joukon jatkoksi. TÄmä yksi ei, ja minä taas panen nykyään eniten arvoa sille, että häntä opettaa joku sellainen, joka haluaakin häntä opettaa - ei joku joka tekee sen pakosta.



AP:lle sanoisin, että älä nyt ota sitä niin vakavasti. Ei ole tärkeää, saako lapsi tuki- tai erityisopetusta vai ei, tärkeää on se, millainen arvosana todistuksessa seisoo ja sekin on tärkeää vasta ysillä. Muutenkaan ei ole niin tärkeää MITEN niihin oppimistuloksiin päästään, tärkeää on se, että niihin päästään. Ei koulu oikeasti ole mikään sopeutumiskilpailu.

joutua erityisopetukseen, jos ei siihen ole aihetta.



Eikä myöskään hänen koulunkäyntitaidoilleen ole hyväksi, jos hän saa käsityksen, että se ei ole riittävää koulumenestystä, jos hän saa kokeista täydet tai melkein täydet ja noudattaa kaikkia koulun sääntöjä esimerkillisesti, viittaa ja osallistuu ja raataa, ja sitten hänellä lukee, että tarvitsee "erityistä tukea".



Millä minä edes selitän, mitä pitää tehdä, jotta saisi osaamistaan vastaavan arvion?



ap

Sinulle riittää että lapsesi kiikuttaa kokeista täysiä numeroita, ookei se on selvinnyt joka viestissäsi mutta miksi lapsi on sielä tukiopetuksessa?



Tosiaan tulee mieleen se mamma jonka lapsi ei ymmärtänyt opettajan murteesta ja lapsi päätyi tukiopetukseen, oletko se sama äiti?



Eli hyvin käyttäytyvä, hyvä oppilas ei tajua puhetta, näin ollen ei selviydy annetuista tehtävistä?



Entä jos lapsesi oikeasti ei ymmärrä koulutehtäviä ja lapsi tarttisi apua? Vaikka miten takoo kymppejä kokeista niin lapsella voi olla jotain hätänä. Sinä tietty näet asian vaan huonona.

Minusta näyttää pahasti siltä, että sinun itsetuntoasi hivelee lapsen hyvä koulumenestys. Kun sitten tapahtuu jotain, joka asettaa edes jossain mielessä hyvän koulumenestyksen kyseenalaiseksi, se on isku sinun itsetunnollesi.



Lapsesi tuskin miettii paria päivää kauempaa yhtä erityisopetuskäyntiä, ellet sinä itse tee siitä suurta numeroa.

hyvän numeron ja sihien päälle merkinnnän,että tarvii lisätukea. Se ON hänen osaamistaan vastaava arvio. Se, mistä syystä tuota lisätukea sitten tarvitsee, on eri asia. EHkä siksi, että jossain osa-alueessa on ongelma - vaikka vihkotyössä tai jotain - tai sitten siksi, että vaikka ymmärtäisi raataa vähän vähemmän ja keskittyä innostukseen ja oppimisen iloon - tai sitten siksi, että pääsisi helposti pitemmälle, jos viitsisi nähdä vähän enemmän vaivaa. Edelleen, niillä sanallisilla kommenteilla ei ole PASKANKAAN VÄLIÄ, vain sillä numerolla on. EIkä silläkään ennen ysiluokkaa.



Sä voit vaikka selittää sille lapsellesi, että joskus on ja tulee vastakin olemaan, tilanteita, joissa täytyy ihan itse arvioida, että oliko tämä nyt tarpeeksi hyvä, koska kaikia ei voi koskaan yhtäaikaa miellyttää.

mitä se tarkoittaa, eikä kertomaan, mihin sitä tukea tarvitsee.



Ja täähän nimenomaan vie lapselta yrittämisen ilon ja kaiken rentouden, kun mikään ei riitä. Ja todellakaan en aio lapselleni opettaa, että tuollaisiin arvioihin pitää alistua!



ap

vaan siitä, että oppilas joka kaikissa arvioinneissa ja keskusteluissa määritellään niin, että hän noudattaa ohjeita ja sääntöjä, ei häiriköi koskaan tunnilla, tekee läksynsä aina, osallistuu aktiivisesti ja saa kokeista melkein aina kymppejä saa kerta toisensa jälkeen silti kuulla oitis - ennen kuin opetus on edes käynnistynyt - että hänen taitonsa eivät riitä opetuksen perässä pysymiseen!



Miten tällaisen selittää lapselle? Tai sen että mitä vielä pitää tehdä, jotta se riittää?



Koko käsitys koulunkäynnistä vääristyy, jos tämä ei riitä! Hänhän nimenomaan oppii pingottamaan ja stressaamaan, kun mikään ei kelpaa, eikä riitä - hänen kohdallaan.



ap

kun on noin kauhuissaan erityisopetuksesta!!



Sehän ei ole sama ko vammasenleima otsassa, kenellekään muulle kuin ap:lle!



Miksi olet tehnyt tästä niin ison numeron, että lapsesi itsetuntokin siitä jo kärsii???



toivottavasti tämä on provo. Harvinaisen hyvin rakennettu sellainen, mutta provo.

mitä se tarkoittaa, eikä kertomaan, mihin sitä tukea tarvitsee. Ja täähän nimenomaan vie lapselta yrittämisen ilon ja kaiken rentouden, kun mikään ei riitä. Ja todellakaan en aio lapselleni opettaa, että tuollaisiin arvioihin pitää alistua! ap

asiasta lapselle paljon isomman jutun kuin mitä se muuten olis. Kyllähän se yrittämisen ilo ja rentous menee kun äiti on sitä mieltä että mikään ei riitä jos on kerran käynyt erityisopetuksessa ja kamalaa kamalaa kamalaa kauheeta.

Hän olis jo ajat sitten unohtanut sen jos sä et olis niin tuohduksissasi koko jutusta vaikka se on jo vanha asia

vaan koulu.



Täysin uskomatonta ylireagointia!



ap

Aikaisemminhan sä sanoit että vaan tää yksi opettaja oli sitä mieltä aluksi ja sitten meni hyvin ja muut on kaikki sitä mieltä että hyvin menee.

Jos hän tosissaan kerta toisensa jälkeen saa kuulla että on jotain ongelmaa niin ehkä sitten onkin jotain ongelmaa?

vaan siitä, että oppilas joka kaikissa arvioinneissa ja keskusteluissa määritellään niin, että hän noudattaa ohjeita ja sääntöjä, ei häiriköi koskaan tunnilla, tekee läksynsä aina, osallistuu aktiivisesti ja saa kokeista melkein aina kymppejä saa kerta toisensa jälkeen silti kuulla oitis - ennen kuin opetus on edes käynnistynyt - että hänen taitonsa eivät riitä opetuksen perässä pysymiseen! Miten tällaisen selittää lapselle? Tai sen että mitä vielä pitää tehdä, jotta se riittää? Koko käsitys koulunkäynnistä vääristyy, jos tämä ei riitä! Hänhän nimenomaan oppii pingottamaan ja stressaamaan, kun mikään ei kelpaa, eikä riitä - hänen kohdallaan. ap

eikä hän tiedä että minä täällä "tuohduksissani" kirjoitan, joten turha minua solvata yhtään enempää!



Minusta on väärin passittaa sellainen oppilas erityisopetukseen, joka ei ole sellaisen tarpeessa. Ja ainakin meidän koulussa se todellakin leimaa.



Vanhempana minun kuuluu katsoa lapseni etua, eikä se nyt todellakaan toteudu.



ap

saa kerta toisensa jälkeen silti kuulla oitis - ennen kuin opetus on edes käynnistynyt - että hänen taitonsa eivät riitä opetuksen perässä pysymiseen!

jonkun muun kuin sinun itsesi suusta? Toki lapsen itsetunto kärsii, jos sinä teet yhdestä erityisopetuskäynnistä näin suuren numeron. Jos et itse nostaisi asiaa jatkuvasti esille, niin lapsesi olisi todennäköisesti jo unohtanut koko jutun. Mutta jos ihan oikeasti olet huolissasi lapsestasi, niin voithan sinä vielä pyytää nykyisen opettajan keskustelemaan hänen kanssaan siitä, että lapsi pärjää oikein hyvin, eikä hänen todellakaan tarvitse yrittää tätä enempää.

että se YHDEN PÖNTÖN OPETTAJAN arvio seuraa mukana kuin stigma - ja aina saa olla selittämässä, että se on virhearvio.



Matikassa ei edelleenkään ole ongelmia, vaan siinä, että koulu ei millään usko, että opettaja mokasi.



ap

Tämä halusi katsoa ensin miten koe menee - ja nyt kun siitä tuli täysi kymppi, opettajasta ei kuulukaan yhtikäs mitään.



ap

en _minä_ ole tästä tehnyt numeroa, vaan koulu.

että se YHDEN PÖNTÖN OPETTAJAN arvio seuraa mukana kuin stigma - ja aina saa olla selittämässä, että se on virhearvio. Matikassa ei edelleenkään ole ongelmia, vaan siinä, että koulu ei millään usko, että opettaja mokasi. ap

Miten niin koulu ei mitenkään usko että opettaja mokasi jos kerran uusi opettajakin "ihmettelee missä tuen tarve luuraa"?

Tämä halusi katsoa ensin miten koe menee - ja nyt kun siitä tuli täysi kymppi, opettajasta ei kuulukaan yhtikäs mitään.

ap

ei ole yhtään sen isompi juttu.

että olet tuohduksissasi.

eikä hän tiedä että minä täällä "tuohduksissani" kirjoitan, joten turha minua solvata yhtään enempää! Minusta on väärin passittaa sellainen oppilas erityisopetukseen, joka ei ole sellaisen tarpeessa. Ja ainakin meidän koulussa se todellakin leimaa. Vanhempana minun kuuluu katsoa lapseni etua, eikä se nyt todellakaan toteudu. ap

vaan tää uusi ope ei pystynyt sanomaan, mitä muka puuttuu ja sanoi, että on kokeen jälkeen viisaampi. Eli arveli varmaan että siellä lapsi "jää jotenkin kiinni". Nyt kun niin ei käynyt, on hiljaa kuin hiiri.



ap