5v koti-ikävä / mustasukkaisuus, muilla kokemuksia?

Olen samaa mieltä, tuon ikäinen ja kohta jo eskari-ikää lähenevän lapsen on ihan hyvä oppia ryhmässä toimimista, oman vuoron odottamista yms. ja päiväkoti tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet. Lisäksi tietenkin myös kaverisuhteita, jotka tuon ikäiselle on jo tärkeitä. Luultavasti tyttösi ikävä ei olisi yhtään pienempi, vaikka olisit nyt töissä ja päivähoito olisi ikään kuin pakko. Jos nyt lopetatte, niin ei se eskariinmeno varmasti ainakaan helpompi ole. Lapsesi oppii, että kun riittävästi protestoin, niin tänne ei tarvitse mennä. Mitäs sitten, kun sitä ei voikaa noin vain lopettaa. Lapsellasi on lyhyet päivät ja muutenkin ihan riittävästi sitä kotona olemista, joten pidä hänet ihmeessä nyt vaan siellä päiväkodissa. Se on hyväksi tulevaa eskarin ja koulunaloista silmälläpitäen.



Itselläni on myös 5,5-vuotias tyttö, tosin jo 4 vuotta päivähoidossa ollut, eikä hänestäkään se päivähoitoon meneminen aina niin kivaa ole. Viihtyy siellä kyllä ja kavereita on paljon, mutta aika ajoin protestoi ja haluaisi mieluummin olla vain kotona. Eli kyllä nämä päivähoidossa jo pidempään olevatkin välillä protestoivat.

miksei eskaria edeltäväksi vuodeksi riitä 2 kerhopäivää viikossa. Jos ei ole pakko viedä hoitoon niin miksi pakottaa? Ensi vuonna sitten on varmaan pakko, jos eskariin aiotte mennä, mutta ei vielä ole.



Älytöntä.

*kakkoselle: tätä samaa me kuullaan joka paikasta, ja kaikki suosittelee hoidon jatkamista.

*kolmoselle: samaa olen itse miettinyt...



Meillä on 2 vanhempaakin lasta jotka ovat vain kerhossa olleet kotihoidon lisäksi, ja hyvin ovat eskariin sopeutuneet ja koulussa pärjänneet. Ja tosiaan tota oman vuoron odottamista jne. tulee jo kotonakin harjoiteltua. Kavereita on naapurustossakin, mutta ovat tosiaan päivät hoidossa joten kotona/pihalla seuraa vain iltaisin. Tämä tyttö vaan tuntui viime talvena niin kovasti kaipaavan seuraa ja ohjattua tekemistä, että ihan sillä haimme pk-paikkaa. Nyt jos jää hoidosta pois (mitä tosissaan ollaan mietitty) on varmaan alkuun tyytyväinen kun saa olla kotona, mutta kuinka pitkään... Kerhopaikkaa ei ainakaan ennen tammikuuta saa, joten sitten olisi tosiaan äidin ja vauvan kanssa kotona. Puistoilemassa tietysti käydään, mutta sielläkään ei ikäseuraa ole.

Molempi pahempi????



ap.

oli siinä, että nyt kun kerran lapsi ON jo aloittanut hoidossa, niin jos nyt sitten heti otattekin hänet pois, kun tulee ikävä, niin voi olla aika vaikea lapsen ymmärtää, miksei häntä sitten eskarista otetakaan pois, jos ikävä yllättää.



Jos kerran ap on itsekin sitä mieltä, että kerho olisi ollut riittävä, niin miksi ylipäätään haitte päivähoitopaikkaa. Nyt kuns se on kerran haettu ja lapsi aloittanut, niin minusta teidän kannattaa pitää siitä kiinni, eikä luovuttaa heti kun lapsi vähän ikävöi. Ihan taatusti ikävöi vuoden päästä eskarissakin. Saattaa ikävöidä koulussakin.

Lapset nyt ovat välill sellaisia tuuliviirejä, ensin halutaan jotain ja sitten ei halutakaan. Jos olette aikoinaan päättäneet ottaa pk-paikan, niin sitten pysykää päätöksessä älkääkä antako lapsen mielialojen sanella arkeanne. Voihan niinkin käydä, että lapsi haluaakin pk-hoitoon sitten kun olette ottaneet hänet pois sieltä, mitäs sitten?



Sitäpaitsi 12pv/kk ei ole mikään kauhean raskas kuvio 5-vuotiaalle. Monissa muissa maissa sen ikäiset ovat jo koulussa.

ja samaa mieltä olen suurelta osin itsekin. Ja juuri siksi tuntuu nyt niin vaikealta tehdä päätös jatkosta.

Viime keväänä tyttö oli aivan erilainen kun nyt, ja siksi haimme pk-paikkaa kun silloin tuntui ettei pelkkä kerho 2 kertaa viikossa 2,5tuntia kerrallaan riitä hänelle. Nyt ei haluaisi mennä minnekään ilman äitiä ja olisi vaan kotona... :-(

Mutta ikävöinnistä en käyttäisi ilmaisua "vähän", koska tyttö itkee päiväkodissa useita kertoja päivän aikana, ja nykyään kotona kaikki illat ja päivät ovat vain kiukuttelua siitä ettei halua mennä päiväkotiin...



ap.

oli siinä, että nyt kun kerran lapsi ON jo aloittanut hoidossa, niin jos nyt sitten heti otattekin hänet pois, kun tulee ikävä, niin voi olla aika vaikea lapsen ymmärtää, miksei häntä sitten eskarista otetakaan pois, jos ikävä yllättää.

Päiväkoti on päiväkoti ja eskari eskari ja koulu on koulu. Niissä on eroja. Eskari ei ole pakollinen sekään, koulu on. Kyllä lapsi ymmärtää, jos sanoo että kouluun on mentävä vaikka eskarista saattoi pitää vapaapäivän, ja eskarilainen ymmärtää ettei eskaripäivän aikana mielellään haeta pois. Mutta voi sieltäkin hakea! Eskari EI ole koulu!

Tässä nyt sekä yli- että aliarvioidaan lasta. Yliarvioidaan lapsen kykyä ymmärtää mitä on päivähoito (haluan päiväkotiin!) ja aliarvioidaan hänen tunteitaan ja tarpeitaan (en haluakaan tätä!). Miksei luottaa lapsen omaan ilmaisuun kokemuksistaan päiväkodissa, ja miksei antaa hänen olla kotona, KUN EI OLE PAKKO OLLA HOIDOSSA! Jokaisella on vain yksi lapsuus ja nyt aplla on mahdollisuus antaa lapsensa olla vielä pieni, jos vain sen ymmärtää.

on parikin lasta, jotka ovat siirtyneet suoraan kotihoidosta kouluun. Opettajan aika menee siihen, että hän lohduttelee itkeviä ja ikävöiviä ekaluokkalaisia. Joten minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että olisihan se lapsenkin etu, jos tottuu eroon vanhemmistaan jo ennen kouluikää.

itselläni oli pienenä juuri vaiheita, jolloin en ollut lainkaan kiinnostunut missä äitini on ja taas niitä vaiheita, jolloin roikuin ihan jatkuvasti äitini jaloissa ja sain hirveän huudon, jos äitini lähti johonkin ilman minua.



Ja olin ollut hoidossa 1-vuotiaasta lähtien, niin silti vielä 5-6-vuotiaana nämä jaksot vaihtelivat.



hoitoon oli tietysti pakko mennä, koska vanhemmat hoidossa, mutta muualle en toisinaan olisi suostunut lähtemään ilman äitiä. Ja taas kuukauden/kahden kuluttua olin koko ajan kavereilla tai serkuilla yökylässä yms.



Joten suosittelen nyt vain hetken kestämään tilanteen ja katsomaan mihin se johtaa.

Meillä on nyt 5 vuotta ja 4 kuukautta vanha tyttö, joka on ollut hyvinkin sosiaalinen ja reipas aiemmin.



Nyt menee selän taa piiloon, jos joku vähänkään enemmän kiinnittää häneen huomiota. Samoin päiväkotiin jääminen on välillä yhtä tuskaa, kun itkee, että on ikävä.



Harrastukseen, jota rakastaa yli kaiken, ei myöskään haluaisi jäädä ilman minua.



Pikkosiskoaan on alkanut kiusaamaan ihan tosissaan, aiemmin joskus vain härnäsi, nyt se on päätoiminen tehtävä ainakin täällä kotona.



Mustasukkaisuuteen en usko sillä siskokin on jo sen ikäinen, ettei tarvitse mitään erikoista huomiota, mistä pitäisi olla mustis.



Uskoisin tämän kuitenkin olevan vain ohimenevä vaihe. Ei kai kenenkään persoonallisuus noin radikaalisti muutu...

Missään nimessä ette voi lopettaa hoitoa vielä, tuonikäiseltä menee joka tapauksessa muutama viikko tai jopa kuukausi sopeutumiseen. Rauhoittaisiko lasta, jos sopisitte että mietitte asiaa uudestaan joulun jälkeen? Muusta ette suostuisi keskustelemaankaan, nyt voi olla että lapsi myös liian hyvin tiedostaa sen, että hänen ei oikeastaan ole pakko olla päiväkodissa.



Oletan nyt tietysti että kyse on nimenomaan ikävöinnistä ja että muuten päiväkoti vaikuttaa teistä edelleen hyvältä ratkaisulta. Jos ryhmä on ikävä ja hoitajat tylyjä, niin sitten ottaisin varmaan lapsen pois jo nopeammin.



Eskarin alkua on turha tässä vaiheessa miettiä. Vuosi on pitkä aika lapselle, moni asia ehtii muuttua ja vaikka se olisikin aluksi itkua, niin sekin menee ohi.

on parikin lasta, jotka ovat siirtyneet suoraan kotihoidosta kouluun. Opettajan aika menee siihen, että hän lohduttelee itkeviä ja ikävöiviä ekaluokkalaisia. Joten minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että olisihan se lapsenkin etu, jos tottuu eroon vanhemmistaan jo ennen kouluikää.

asutte varmaan Porvoossa tai lapsesi on erityisluokalla. Tunnen monia lapsia (omani mukaanlukien) jotka ovat jättäneet eskarit väliin ja ihan reippaita ovat.

tää oli ihan tosi juttu. Siellä ne pari raasua itkee äidin perään, kun on niin kova ikävä...

on parikin lasta, jotka ovat siirtyneet suoraan kotihoidosta kouluun. Opettajan aika menee siihen, että hän lohduttelee itkeviä ja ikävöiviä ekaluokkalaisia. Joten minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että olisihan se lapsenkin etu, jos tottuu eroon vanhemmistaan jo ennen kouluikää.

asutte varmaan Porvoossa tai lapsesi on erityisluokalla. Tunnen monia lapsia (omani mukaanlukien) jotka ovat jättäneet eskarit väliin ja ihan reippaita ovat.

on parikin lasta, jotka ovat siirtyneet suoraan kotihoidosta kouluun. Opettajan aika menee siihen, että hän lohduttelee itkeviä ja ikävöiviä ekaluokkalaisia. Joten minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että olisihan se lapsenkin etu, jos tottuu eroon vanhemmistaan jo ennen kouluikää.

En ole itse kuullut yhdestäkään lapsesta, joka saa kotona tarpeeksi aikaa vanhemmiltaan ja silti itkeskelee ikäväänsä vielä koulussa tai eskarissa! Hoitolapset ovat asia erikseen. Sehän on enemmän sääntö kuin poikkeus, että PIENET hoitolapset itkeskelevät koti-ikävää mikä on täysin luonnollista.

En kyllä ymmärrä miten selität, ettei ap:n lapsi joudu olemaan erossa vanhemmistaan, jos hän on jo ollut viime vuonna 2x viikossa kerhossa! Mutta saahan näitä asioita tietysti vääristellä miten tahtoo.

Missään nimessä ette voi lopettaa hoitoa vielä, tuonikäiseltä menee joka tapauksessa muutama viikko tai jopa kuukausi sopeutumiseen.

Suorastaan huvittaa nämä "yrittäkää nyt vielä" -vastaukset! Mikä ihmeen hinku on saada se lapsi virikehoitoon, jos ei kerran halua siellä olla!? Eipä kuulkaa varmaan tämä tarinan viisivuotias osannut aavistaa millaista päiväkodissa on ennenkuin sinne itse meni hoitoon. Se on lasten hoitopaikka, ei mikään lapset pelastava, ihmeitätekevä taikalinna!

Anna vain sille lapselle kotiaikaa kun kerran voit. Ei enää ensi vuonna saa lapsi viettää rauhallisia aamuja ja päiviä kotinurkissa äidin ja sisaruksen seurassa. Mikä kiire sieltä on pois, kun LAPSI EI HALUA?

että muuten lapsi on koko syksyn äidin ja vauvan kanssa kotona ja se oli jo viime keväänä ollut lapsesta tylsää. lapsi oli HALUNNUT päiväkotiin että olisi enemmän seuraa ja tekemistä. Totta kyllä ettei 5 v. voi tietää millaista siellä oikeasti on, mutta 5 tunnin päivän saa kyllä aika hyvin osutettua niin että lapsi saa hoidosta vain parhaat puolet. Jos siis päiväkoti on hyvä ja toimii niin kuin kuuluu.



Kolmessa viikossa ei vielä mitenkään voi päätellä, onko kyse alkuvaikeuksista vai pysyvämmästä vastentahtoisuudesta. Voi hyvin olla että tästä kolmen viikon päästä tytöllä on kavereita ja kivaa ja hän itkee kun ei pääse useammin hoitoon. Kannataa ihan oikeasti asettaa jokin takaraja, jota ennen hoitoa ei missään nimessä lopeteta. Lapsi ei mene rikki, jos hänellä on vielä pari kuukakutta kurjaa 12 päivänä kuukaudessa. Ei se toki mene rikki siitä tylsyydestäkään, mutta jos alun perin kerran sen koitte ongelmaksi, niin jaksakaa nyt vähän pidempään yrittää tätä ratkaisua.

että muuten lapsi on koko syksyn äidin ja vauvan kanssa kotona ja se oli jo viime keväänä ollut lapsesta tylsää. lapsi oli HALUNNUT päiväkotiin että olisi enemmän seuraa ja tekemistä. Totta kyllä ettei 5 v. voi tietää millaista siellä oikeasti on, mutta 5 tunnin päivän saa kyllä aika hyvin osutettua niin että lapsi saa hoidosta vain parhaat puolet. Jos siis päiväkoti on hyvä ja toimii niin kuin kuuluu.

Kolmessa viikossa ei vielä mitenkään voi päätellä, onko kyse alkuvaikeuksista vai pysyvämmästä vastentahtoisuudesta. Voi hyvin olla että tästä kolmen viikon päästä tytöllä on kavereita ja kivaa ja hän itkee kun ei pääse useammin hoitoon. Kannataa ihan oikeasti asettaa jokin takaraja, jota ennen hoitoa ei missään nimessä lopeteta. Lapsi ei mene rikki, jos hänellä on vielä pari kuukakutta kurjaa 12 päivänä kuukaudessa. Ei se toki mene rikki siitä tylsyydestäkään, mutta jos alun perin kerran sen koitte ongelmaksi, niin jaksakaa nyt vähän pidempään yrittää tätä ratkaisua.

Jos lapsi tykkäsi olla kerhossa, niin miksei kerhoon mentäisi nytkin? Luulisi onnistuvan.

Olipas tänne tullut monta vastausta! Vieläkään ei olla ratkaisua tehty, mutta todennäköisesti jatketaan hoitoa nyt ainakin syyslomaan saakka. Katsotaan sitten lokakuun lopulla uudestaan tilannetta...

Tarkennuksena vielä, että tytön ryhmä vaikuttaa mukavalta ja siellä on ennestäänkin tuttuja kavereita. Samoin hoitajat ovat kivoja tytön itsensäkin mielestä. Ja tykkää kovasti lauluista, retkistä, askarteluista ja muusta mitä pk:saa on touhuttu, tuntuu nyt vaan se ero äidistä olevan vaikeaa. Tämä päivä tosin oli lähtöitkun ja kiukun jälkeen mennyt ilman itkuja (eikä kotonakaan kiukunnut illalla), että ehkä tämä tästä vielä :-)



Eskarista pitää vielä mainita, että vaikka se vapaaehtoinen onkin, niin ainakin meidän kunnassa jos eskariin ilmoittautuu pitää perheen myös sitoutua siihen samanlailla kun koulunkäyntiin. Täällä eskarit on koulujen yhteydessä ja esim. ylimääräisiin vapaapäiviin pitää anoa rehtorilta lupa! Mielestäni aivan järjetön käytäntö, mutta se onkin jo aivan toinen juttu ;-)