Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olipa kauppareissu eilen.
20.09.2011 |
Viikonlopuisin olen pyrkinyt välttämään kaupassa käyntiä, mutta pitää jatkossa välttää myös maanantai päiviä.
Yksi mamma syötää lapsiaan kaupassa, todella hygieenistä, seuraavaksi istuu ylisuuri lapsi kärryissä, nimemomaan kärryissä. Yksi tyttö törmäilee kärryillä ja parkuu äitiä, joka on hukassa. Enkä todellakaan tehnyt elettäkään auttaakseni, toivottavasti molemmat pelästyivät sen verran, että oppivat jatkossa pitämään parempaa huolta toisistaan.
Hymiö :), sille isällä, joka piti päänsä, että tikkari syödään sitten vasta, kun se on maksettu.
Kommentit (67)
Miettikää vähän, kuinka moni on niitä samoja kärryjä työnnellyt, joissa te annatte lastenne syödä. Samoilla käsillä lapsi lappaa ruokaa suuhun, joilla hän tarttuu kärryjen ottimeen.
Kun lapsi alkaa parkua kärryissä, niin ei siinä paljon hygienia tule mieleen, vaan suuhun vaan jotain että lapsi on tyytyväinen! Kyllä ap on aikalailla stressaantunut toisista ihmisistä, ei kuullosta ihan normaalilta että luulet ihmisten käyttäytyvän noin ihan sun kiusaksi.
Näin ne lapset tulevat lihaviksi. Ja vanhempana otetaaan v*tutukseen apua pullosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites olisi lapsen rytmi?!
Mikä olikaan se kaupaan aukioloajan hetki, jolloin kauppaan SAA lapsen kanssa mennä? Oletettavasti silloin, kun SINÄ et siellä ole, mutta koska sinä et käy kaupassa, kerro nyt, että kaikki Suomen lapsiperheet tietävät keskittää (töistään ja muusta perheensä elämästä riippumatta) kauppa-asiansa juuri siihen ajankohtaan, ettei VAAN ole mitään häiriötä Teidän Kuninkaalliselle Korkeudellenne... ;-DDDD
Ennakoitavuus ja rutiinit kyllä antavat hyvät eväät myös kaupassa käyntiin, miten olisi asettuminen sen lapsen asemaan?
Meillä on kolme lasta. Totta kai minä mielelläni joko menisin ilman lapsia kauppaan tai silloin, kun lapset ovat kylläisiä, mutteivät silti vessahädässä tai väsyneitäkään. Tajuatko, että sellaista hetkeä ei päivässä OLE, jolloin joku lapsista ei olisi mitään noista kolmesta.
Olet oikeasti typerin ihminen, mihin olen palstalla pitkäääääään aikaan törmännyt, ja se kertoo todella paljon kun ottaa palstan mammojen tason huomioon.
Mites olisi lapsen rytmi?!
Mikä olikaan se kaupaan aukioloajan hetki, jolloin kauppaan SAA lapsen kanssa mennä? Oletettavasti silloin, kun SINÄ et siellä ole, mutta koska sinä et käy kaupassa, kerro nyt, että kaikki Suomen lapsiperheet tietävät keskittää (töistään ja muusta perheensä elämästä riippumatta) kauppa-asiansa juuri siihen ajankohtaan, ettei VAAN ole mitään häiriötä Teidän Kuninkaalliselle Korkeudellenne... ;-DDDD
Ennakoitavuus ja rutiinit kyllä antavat hyvät eväät myös kaupassa käyntiin, miten olisi asettuminen sen lapsen asemaan?
Älä kiukuttele muille, jos et osaa organisoida elämääsi, rakkaudella neljän lapsen äiti.
Älä kiukuttele muille, jos et osaa organisoida elämääsi, rakkaudella neljän lapsen äiti.
Meidän tilanteemme kun poikkeavat niin paljon. Jollain on viisi lasta mukavilla ikäeroilla. Toiselle on ehkä tullut kolme lasta 2 vuoden sisään (meillä on näin, pikkukakkonen olikin yllättäen pikkukaksoset).
Ja kyllä se nyt vaan on niin, että ihan pienten lasten ollessa kyseessä voi olla täysin mahdotonta löytää päivästä sellaista hetkeä, jolloin kukaan lapsista ei olisi potentiaalisessa hepulivaiheessa. En sano, että lapset aina hepuloisivat kaupassa (itse asiassa harvoin), mutta se mahdollisuus ON.
Eikä meistä kaikilla ole lapsenlikkaa tai siippaa kätevästi käsillä.
Joten summa summarum: lapsia on otettava kauppaan mukaan, ja he saattavat siellä itkeä. Minkä aikuinen, normaaleilla stressihermoilla varustettu ihminen hyvin kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että normaali uhmaikäinen saattaa testata äidin tai isän tai molempien hermoja. Naurettavaa väittää, että se olisi joku organisointikysymys.
Mutta tosiaan niitä potentiaalisia hepulihetkiäkin riittää, koska lapsi voi hepuloida niin monesta eri syystä, ei pelkästään nälästä tai edes väsymyksestä.
Ja jos pieniä lapsia on monta, jollain on aina väsy/nälkä/pissahätä/tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja/ Jokainen lapsi jossain uhmaiän vaiheessa kokeilee kaupassa sitä, mitä voi kiukuttelemalla saada. Jollakin se kokeilu on mietoa, jos luonne on rauhallinen ja hiljainen, toisilla se on toistuva ja äänekäs kokeilu. Vanhemmilla ei oikeastaan ole kuin nuo kaksi edellämainittua keinoa reagoisa sitten, kun lapsi ei puhetta enää halua ymmärtää, vaan vetää "isoilla kierroksilla". Juu, voihan sitä suostua lapsen vonkumiseen, mutta oletan, ettei kukaan täysjärkinen sitä virhettä sentään tee...
Kaikki lapset ei todellakaan kokeile mitä saa kiukuttelemalla kauapsta.
Mulla 4 lasta (kaksi jo teini-iässä, kolmas kohta) ja kukaan ei ole koskaan kiukuttelemalla yrittänyt kaupasta mitään saada.
Ja ihan vilkkaita lapsia ovat olleet.JA en todellakaan ole ainoa, joka lapset ei näin ole käyttäytyneet.
ja/ Jokainen lapsi jossain uhmaiän vaiheessa kokeilee kaupassa sitä, mitä voi kiukuttelemalla saada. Jollakin se kokeilu on mietoa, jos luonne on rauhallinen ja hiljainen, toisilla se on toistuva ja äänekäs kokeilu. Vanhemmilla ei oikeastaan ole kuin nuo kaksi edellämainittua keinoa reagoisa sitten, kun lapsi ei puhetta enää halua ymmärtää, vaan vetää "isoilla kierroksilla". Juu, voihan sitä suostua lapsen vonkumiseen, mutta oletan, ettei kukaan täysjärkinen sitä virhettä sentään tee...
Kaikki lapset ei todellakaan kokeile mitä saa kiukuttelemalla kauapsta.
Mulla 4 lasta (kaksi jo teini-iässä, kolmas kohta) ja kukaan ei ole koskaan kiukuttelemalla yrittänyt kaupasta mitään saada.
Ja ihan vilkkaita lapsia ovat olleet.JA en todellakaan ole ainoa, joka lapset ei näin ole käyttäytyneet.
minä kirjoitin: Jollakin se kokeilu on mietoa, jos luonne on rauhallinen ja hiljainen, toisilla se on toistuva ja äänekäs kokeilu.
Ilmeisesti lapsesi kuuluvat ekaan kategoriaan, kun eivät mielestäsi ole koskaan mitään vonkuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just joo. Joko se temperamenttisuus on äiteen oma tulkinta tai sitten lapsia ei ole ikinä vietykään kauppaan uhmaikäisinä.
Antaa heidän kiutella, mitä he muuta osaisivatkaan. Lapsethan apinoivat meitä aikuisia.
Niin ja minähän olen se joka synnyttänyt ainoat kaksoset tähän mailmaan ja joilla on lapsia pienellä ikäerolla, heidän tuomalla kokemuksella tiedän, miten asioiden tulee olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
minä kirjoitin: Jollakin se kokeilu on mietoa, jos luonne on rauhallinen ja hiljainen, toisilla se on toistuva ja äänekäs kokeilu. Ilmeisesti lapsesi kuuluvat ekaan kategoriaan, kun eivät mielestäsi ole koskaan mitään vonkuneet.
Toki ovat vonkuneet, kotona. Eivät koskaan, todellakaan koskaan kauapssa mitään.
Miten sinun on vaikea ymmrtää, että on erilaisia lapsia ja vanhempia?
minä kirjoitin: Jollakin se kokeilu on mietoa, jos luonne on rauhallinen ja hiljainen, toisilla se on toistuva ja äänekäs kokeilu. Ilmeisesti lapsesi kuuluvat ekaan kategoriaan, kun eivät mielestäsi ole koskaan mitään vonkuneet.
Toki ovat vonkuneet, kotona. Eivät koskaan, todellakaan koskaan kauapssa mitään.
Miten sinun on vaikea ymmrtää, että on erilaisia lapsia ja vanhempia?
Lapset eivät - kaksivuotiaat nyt ainakaan - osaa ajatella, että hei: täällä äitiä kiusaa ja muut ihmiset häiriintyvät, jos alan itkeä.
Joten sen vuoksi en osta tuota tulkintaasi. Lapsi VOI hepuloida missä vaan, jos sille päälle osuu.
Sitä ei organisointikyvyllä voi ehkäistä mitenkään.
Olennaista on, miten siihen reagoi. Onko tyhmä ja antaa periksi, vai ottaako sen tilanteen kasvatushaasteena ja osaa suhtautua asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanon, että puutaheinää tuo, että se on organisoinnista kiinni, miten uhmaikäinen uhmaa. Ei ole. Jokainen uhmis uhmaa joskus, kukin omalle persoonatyypilleen ominaisella tavalla. Olen samaa mieltä, että siinä kasvattajan kyvyt mitataan, miten uhmaan reagoi. Ei siinä, millainen perusluonne lapsella on tai siinä, pitääkö pienet lapset poissa kaupoista.
Kun lapsi alkaa parkua kärryissä, niin ei siinä paljon hygienia tule mieleen, vaan suuhun vaan jotain että lapsi on tyytyväinen! Kyllä ap on aikalailla stressaantunut toisista ihmisistä, ei kuullosta ihan normaalilta että luulet ihmisten käyttäytyvän noin ihan sun kiusaksi.
Mä en kans jaksa ymmärtää miten täällä av:lla on niin iso ongelma se patonginpala ostoskärryissä istuvan taaperoni suussa. Yhdenkään kauppiaan en ole ikinä kuullut asiasta huomauttavan, ikinä. Eiks ole kuitenkin kiva sit niinko ap:lle et mun lapsi kuitenkin on itkemättä, iloinen?
Oppii siihen, että saa syödä mitä vaan kaupassa vaikka ei maksa niistä!
Olen kaupassa töissä ja ai että mua vituttaa kun hihnalle laitetaan kuolaisia puoli tyhjiä juomia jotka sotkee kassahihnan tai jätskipapereita joista on mahdoton saada koodia luoeettua koska se paperi on niin märkä ja likainen. syötä lapsesi juuri ennen kauppaan tuloa tai heti sen jälkeen, mutta älä kaupassa.
minä kirjoitin: Jollakin se kokeilu on mietoa, jos luonne on rauhallinen ja hiljainen, toisilla se on toistuva ja äänekäs kokeilu. Ilmeisesti lapsesi kuuluvat ekaan kategoriaan, kun eivät mielestäsi ole koskaan mitään vonkuneet. Toki ovat vonkuneet, kotona. Eivät koskaan, todellakaan koskaan kauapssa mitään. Miten sinun on vaikea ymmrtää, että on erilaisia lapsia ja vanhempia?
Lapset eivät - kaksivuotiaat nyt ainakaan - osaa ajatella, että hei: täällä äitiä kiusaa ja muut ihmiset häiriintyvät, jos alan itkeä. Joten sen vuoksi en osta tuota tulkintaasi. Lapsi VOI hepuloida missä vaan, jos sille päälle osuu. Sitä ei organisointikyvyllä voi ehkäistä mitenkään. Olennaista on, miten siihen reagoi. Onko tyhmä ja antaa periksi, vai ottaako sen tilanteen kasvatushaasteena ja osaa suhtautua asiallisesti.
Hepulia tulee ja menee. Mutta kaupassa eivät ole koskaan kaupassa vinkuneet mitään ostettavaksi.
Ja se ei todellakaan ole mitään ihmeellistä, kuten jo aikaisemmin sanoin, en ole ainoa jonka lapset ei vingu ja vongu kaupassa, että pitäis ostaa jotakin.
Kun lapsi reagoi tyylillä, niin kyllä hän tarvitsee tunteilleen tulkin ja onkin aivan mahtavaa, kun aikuinen äiti ihminen typistyy lapsen tasolle ja reagoi kanssa tyylillä.
Lapsen tempperamenttiäkin voidaan kehittää, mutta se tekeekin vanhemmuudesta liian vaativaa. Lapsillehan riittää pikahuolto kaupassa, patonki käteen, niin on perustarve tyydytetty.
minä kirjoitin: Jollakin se kokeilu on mietoa, jos luonne on rauhallinen ja hiljainen, toisilla se on toistuva ja äänekäs kokeilu. Ilmeisesti lapsesi kuuluvat ekaan kategoriaan, kun eivät mielestäsi ole koskaan mitään vonkuneet. Toki ovat vonkuneet, kotona. Eivät koskaan, todellakaan koskaan kauapssa mitään. Miten sinun on vaikea ymmrtää, että on erilaisia lapsia ja vanhempia?
Lapset eivät - kaksivuotiaat nyt ainakaan - osaa ajatella, että hei: täällä äitiä kiusaa ja muut ihmiset häiriintyvät, jos alan itkeä. Joten sen vuoksi en osta tuota tulkintaasi. Lapsi VOI hepuloida missä vaan, jos sille päälle osuu. Sitä ei organisointikyvyllä voi ehkäistä mitenkään. Olennaista on, miten siihen reagoi. Onko tyhmä ja antaa periksi, vai ottaako sen tilanteen kasvatushaasteena ja osaa suhtautua asiallisesti.
Hepulia tulee ja menee. Mutta kaupassa eivät ole koskaan kaupassa vinkuneet mitään ostettavaksi.
Ja se ei todellakaan ole mitään ihmeellistä, kuten jo aikaisemmin sanoin, en ole ainoa jonka lapset ei vingu ja vongu kaupassa, että pitäis ostaa jotakin.
selvästi koet, että tässä puhutaan vaan jostain maahan makuulle heittäytymisestä. Mikä selittääkin sen, ettei sulla muka ole neljästä lapsesta yksikään ikinä vääntelehtinyt kärryissä kaupassa...
Kun lapsi reagoi tyylillä, niin kyllä hän tarvitsee tunteilleen tulkin ja onkin aivan mahtavaa, kun aikuinen äiti ihminen typistyy lapsen tasolle ja reagoi kanssa tyylillä.
Lapsen tempperamenttiäkin voidaan kehittää, mutta se tekeekin vanhemmuudesta liian vaativaa. Lapsillehan riittää pikahuolto kaupassa, patonki käteen, niin on perustarve tyydytetty.
Alue: Aihe vapaa
Miten voimattomaksi vanhemmat ovat lastensa edessä menneet ja sitten oletetaan, että muiden pitäisi lempeästi hymyillen kestää, sekä lasten ja vanhempien itkupotkuraivarit.