G: Miten sinä ja perheesi pärjäistte natsisaksassa?

Ei olla saksalaisia.

Vainot eivät suinkaan kohdistuneet pelkästään juutalaisiin, tummaihoisiin, vammasiin ja seksuaalivähemmistöihin.

Siellähän keskitysleireille joutuivat myös valkoihoiset ulkomaalaiset. Sinne joutui moni suomalainen, ruotsalainen, norjalainen...

HAH, Ei todellakaan joutunut. Nyt on puurot ja vellit sekaisin-Vapaaehtoisiin ss-joukkoihin meni paljon Suomalaisia,norjalaisia ja ruotsalaisia taistelemaan bolsevikkeja vastaan ja nähtiin siellä muslimeitakin - eikä suinkaan siellä uunissa. Lukekaa muutakin kun vauva lehteä ennen kun tuollaista kommentoitte. nim.merkillä. aika hyvin ww2 hallussa

melko huonosti kuitenkin pärjäsi, jos ei mennytkäään ss-joukkoihin ja oli niinasanotusti "alempaa rotua". Eli, puhut vähän asian vierestä.

Että miten normaalit ihmiset kaikki saattoivat lähteä siihen hulluuten mukaan? Vai tapahtuiko se muka salakavalasti ettei yhtäkkiä ollut vaihtoehtona muuta kuin teeskennellä menevänsä lauman mukana ettei itsekin pääse hengestään.

Haluaisin ajatella, että en olisi ikinä, ikinä lähtenyt siihen mukaan, huutamaan siighailia ja sortamaan muita kuvitellen omaa paremmuutta, mutta niin varmaan kaikki muutkin ajattelevat ja kuitenkin kansan tavallisista riveistä niitä kannattajia riitti.

Onko ihiminen niin kammottava, ahne, itsekäs, typerä elukka että tarpeeksi puheita kuunneltuaan menettää kaiken inhimmillisyytensä ja lähtee vainoamaan toisia? Historian todistus on masentava, esimerkkejä riittää ihan viime vuosiltakin. Olenko minäkin sellainen? olisinko eri olosuhteissa?

Pitkänä, urheilullisena, vaaleana ja sinisilmäisenä en ehkä olisi ollut ensimmäisenä tappolistalla, mutta pelkäänpä että olisin luultavasti ollut pelkuri ja tehnyt kaikkeni oman perheeni suojelemiseksi, eli pysynyt hiljaa.

Olen pariin otteeseen vieraillut Sachsenhausenilla Berliinissä käydessäni. Eniten paikassa ihmetyttää miten lähellä koko tuhoamis- ja työleiri oli asutusta. Aivan leirin muurien lähellä on asuintaloja, niin vanhoja että ne ovat olleet siinä varmasti jo 40-luvulla. Silloin olen miettinyt samaa kuin sinä. Miten ihmeessä herää joku aamu, laittaa lapset kouluun, suutelee puolisoaan jäähyväisiksi ja lähtee päiväksi töihin, tietäen tarkkaan mitä merkitsee piipuista nouseva savu takapihan muurien takana. Miten siihen pystyy? Ja tavallaan tiedän että useimmat meistä pystyisivät siihen kyllä.

Että miten normaalit ihmiset kaikki saattoivat lähteä siihen hulluuten mukaan? Vai tapahtuiko se muka salakavalasti ettei yhtäkkiä ollut vaihtoehtona muuta kuin teeskennellä menevänsä lauman mukana ettei itsekin pääse hengestään.

Haluaisin ajatella, että en olisi ikinä, ikinä lähtenyt siihen mukaan, huutamaan siighailia ja sortamaan muita kuvitellen omaa paremmuutta, mutta niin varmaan kaikki muutkin ajattelevat ja kuitenkin kansan tavallisista riveistä niitä kannattajia riitti.

Onko ihiminen niin kammottava, ahne, itsekäs, typerä elukka että tarpeeksi puheita kuunneltuaan menettää kaiken inhimmillisyytensä ja lähtee vainoamaan toisia? Historian todistus on masentava, esimerkkejä riittää ihan viime vuosiltakin. Olenko minäkin sellainen? olisinko eri olosuhteissa?

Pitkänä, urheilullisena, vaaleana ja sinisilmäisenä en ehkä olisi ollut ensimmäisenä tappolistalla, mutta pelkäänpä että olisin luultavasti ollut pelkuri ja tehnyt kaikkeni oman perheeni suojelemiseksi, eli pysynyt hiljaa.

ja kasvaneesta kansallistunteesta, mutta myös siitä vallitsevan puolueen voimasta. Esimerkkinä mitä sinä sanot Suomen tämänhetkisestä hallituksesta ja eduskunnasta? Kuulet paljon hyvää hallituksesta (esim. RKP ja Kokoomus), mutta huonoa oppositiosta (PS). Kumpaa siis mieluummin kannattaisit? Suurta vai pientä puoluetta?

On kuitenkin muistettava, että tämä on vain pelkistetty esimerkki, tuohon aikaan esimerkiksi uutisointi ja moralisointi ei ollut samaa kuin nykyään. Silloin uskottiin siihen mistä valtamedia puhui, pienet vastaäänet hiljennettiin vähitellen. Ihmiset olivat ylpeitä siihen mitä olivat ja mihin uskoivat, nykyään on niin paljon puolueita ja puhujia joka lähtöön ettei yksittäisen henkilö kauheasti voi saada koko kansaa puolelleen.

Että miten normaalit ihmiset kaikki saattoivat lähteä siihen hulluuten mukaan? Vai tapahtuiko se muka salakavalasti ettei yhtäkkiä ollut vaihtoehtona muuta kuin teeskennellä menevänsä lauman mukana ettei itsekin pääse hengestään.

Haluaisin ajatella, että en olisi ikinä, ikinä lähtenyt siihen mukaan, huutamaan siighailia ja sortamaan muita kuvitellen omaa paremmuutta, mutta niin varmaan kaikki muutkin ajattelevat ja kuitenkin kansan tavallisista riveistä niitä kannattajia riitti.

Onko ihiminen niin kammottava, ahne, itsekäs, typerä elukka että tarpeeksi puheita kuunneltuaan menettää kaiken inhimmillisyytensä ja lähtee vainoamaan toisia? Historian todistus on masentava, esimerkkejä riittää ihan viime vuosiltakin. Olenko minäkin sellainen? olisinko eri olosuhteissa?

Pitkänä, urheilullisena, vaaleana ja sinisilmäisenä en ehkä olisi ollut ensimmäisenä tappolistalla, mutta pelkäänpä että olisin luultavasti ollut pelkuri ja tehnyt kaikkeni oman perheeni suojelemiseksi, eli pysynyt hiljaa.

Sivistys on ihmisessä vaan pintakiiltoa. Kun hulluus saa vallan, se sivistyneisyys ja järki häviää.

Se onkin tosi kamalaa ajatella. Eläimilläkin on tietyt käyttäytymissäännöt, että kun toinen alistuu niin sitä ei vahingoiteta.

Poikasia ei satuteta, tämä on laumaeläimillä ihan ehdoton sääntö. (paitsi ehkä jollain leijonilla mutta ne on muutenkin ihan tyhmiä elukoita).

mutta luulisin että olisi tosi ahdistavaa käydä muistomerkeillä - ihmisen pahuuden muistomerkeillä, ei pelkästään saksalaisten tai hitlerin, meidän kaikkien ;-(

Että miten normaalit ihmiset kaikki saattoivat lähteä siihen hulluuten mukaan? Vai tapahtuiko se muka salakavalasti ettei yhtäkkiä ollut vaihtoehtona muuta kuin teeskennellä menevänsä lauman mukana ettei itsekin pääse hengestään.

Haluaisin ajatella, että en olisi ikinä, ikinä lähtenyt siihen mukaan, huutamaan siighailia ja sortamaan muita kuvitellen omaa paremmuutta, mutta niin varmaan kaikki muutkin ajattelevat ja kuitenkin kansan tavallisista riveistä niitä kannattajia riitti.

Onko ihiminen niin kammottava, ahne, itsekäs, typerä elukka että tarpeeksi puheita kuunneltuaan menettää kaiken inhimmillisyytensä ja lähtee vainoamaan toisia? Historian todistus on masentava, esimerkkejä riittää ihan viime vuosiltakin. Olenko minäkin sellainen? olisinko eri olosuhteissa?

Pitkänä, urheilullisena, vaaleana ja sinisilmäisenä en ehkä olisi ollut ensimmäisenä tappolistalla, mutta pelkäänpä että olisin luultavasti ollut pelkuri ja tehnyt kaikkeni oman perheeni suojelemiseksi, eli pysynyt hiljaa.

Olen pariin otteeseen vieraillut Sachsenhausenilla Berliinissä käydessäni. Eniten paikassa ihmetyttää miten lähellä koko tuhoamis- ja työleiri oli asutusta. Aivan leirin muurien lähellä on asuintaloja, niin vanhoja että ne ovat olleet siinä varmasti jo 40-luvulla. Silloin olen miettinyt samaa kuin sinä. Miten ihmeessä herää joku aamu, laittaa lapset kouluun, suutelee puolisoaan jäähyväisiksi ja lähtee päiväksi töihin, tietäen tarkkaan mitä merkitsee piipuista nouseva savu takapihan muurien takana. Miten siihen pystyy? Ja tavallaan tiedän että useimmat meistä pystyisivät siihen kyllä.

miksi piipuista nousi savua. Joko siitä ei piitattu tai totuutta ei haluttu uskoa, mutta vasta sodan loppupuolella myös tavallinen saksalainen sai tietää mitä keskitysleireillä tapahtui ja mihin ne oli tarkoitettu. Ja vielä silloinkaan monet eivät suostuneet uskomaan näin kamalaan totuuteen.

osoitti että miessä jokaisessa piilee järkyttävä elukka joka sadaan esiin ihan muutamassa päivässä. Siksi ei ikinä pitäisi antaa sille elukalle piiruakaan valtaa. Mä kyllä luulen että se on ihmisessä jokin sisäänrakennettu järjestelmä että koko ajan on pakko vuodattaa verta. Saas nähdä pystyykö meidän sukupolvi siihen että olisi edes yksi sukupolvi joka ei ole ollenkaan joutunut kokemaan verenvuodatusta ja etnisiä vainoja. Kun ajatellaan mitä alamäkeä Suomessa on menty viimeinen vuosi, olen skeptinen.

[/quote]

ja kasvaneesta kansallistunteesta, mutta myös siitä vallitsevan puolueen voimasta. Esimerkkinä mitä sinä sanot Suomen tämänhetkisestä hallituksesta ja eduskunnasta? Kuulet paljon hyvää hallituksesta (esim. RKP ja Kokoomus), mutta huonoa oppositiosta (PS). Kumpaa siis mieluummin kannattaisit? Suurta vai pientä puoluetta?



On kuitenkin muistettava, että tämä on vain pelkistetty esimerkki, tuohon aikaan esimerkiksi uutisointi ja moralisointi ei ollut samaa kuin nykyään. Silloin uskottiin siihen mistä valtamedia puhui, pienet vastaäänet hiljennettiin vähitellen. Ihmiset olivat ylpeitä siihen mitä olivat ja mihin uskoivat, nykyään on niin paljon puolueita ja puhujia joka lähtöön ettei yksittäisen henkilö kauheasti voi saada koko kansaa puolelleen.

[/quote]

Ihminen kuuntelee "viisaampiaan" - mediaa, kirkkoa,kuka mitäkin, eikä sydän sano mitään?



En haluaisi uskoa vaikka kai se totta on.

Että miten normaalit ihmiset kaikki saattoivat lähteä siihen hulluuten mukaan? Vai tapahtuiko se muka salakavalasti ettei yhtäkkiä ollut vaihtoehtona muuta kuin teeskennellä menevänsä lauman mukana ettei itsekin pääse hengestään. Haluaisin ajatella, että en olisi ikinä, ikinä lähtenyt siihen mukaan, huutamaan siighailia ja sortamaan muita kuvitellen omaa paremmuutta, mutta niin varmaan kaikki muutkin ajattelevat ja kuitenkin kansan tavallisista riveistä niitä kannattajia riitti. Onko ihiminen niin kammottava, ahne, itsekäs, typerä elukka että tarpeeksi puheita kuunneltuaan menettää kaiken inhimmillisyytensä ja lähtee vainoamaan toisia? Historian todistus on masentava, esimerkkejä riittää ihan viime vuosiltakin. Olenko minäkin sellainen? olisinko eri olosuhteissa? Pitkänä, urheilullisena, vaaleana ja sinisilmäisenä en ehkä olisi ollut ensimmäisenä tappolistalla, mutta pelkäänpä että olisin luultavasti ollut pelkuri ja tehnyt kaikkeni oman perheeni suojelemiseksi, eli pysynyt hiljaa.

Olen pariin otteeseen vieraillut Sachsenhausenilla Berliinissä käydessäni. Eniten paikassa ihmetyttää miten lähellä koko tuhoamis- ja työleiri oli asutusta. Aivan leirin muurien lähellä on asuintaloja, niin vanhoja että ne ovat olleet siinä varmasti jo 40-luvulla. Silloin olen miettinyt samaa kuin sinä. Miten ihmeessä herää joku aamu, laittaa lapset kouluun, suutelee puolisoaan jäähyväisiksi ja lähtee päiväksi töihin, tietäen tarkkaan mitä merkitsee piipuista nouseva savu takapihan muurien takana. Miten siihen pystyy? Ja tavallaan tiedän että useimmat meistä pystyisivät siihen kyllä.

miksi piipuista nousi savua. Joko siitä ei piitattu tai totuutta ei haluttu uskoa, mutta vasta sodan loppupuolella myös tavallinen saksalainen sai tietää mitä keskitysleireillä tapahtui ja mihin ne oli tarkoitettu. Ja vielä silloinkaan monet eivät suostuneet uskomaan näin kamalaan totuuteen.

Piti keskeyttää kun vapaaehtoiset opiskelijat muuttuivat niin sadistisiksi. Mikään muu eläin ei tietääkseni nauti väkivallan tuottamisesta, paitsi - yllätys yllätys - lähin sukulaisemme simpanssi.



ja sokeasta auktoriteettien noudattamisesta kertoo se toinen kuuluisa koe jossa "avustajat" (eli tietämättään todelliset koehenkilöt) antoivat "koehenkilöille" hengenvaarallisia tärskyjä käskyjen mukaan.



kamalaa ja vaarallista porukkaa ollaan.

ja kasvaneesta kansallistunteesta, mutta myös siitä vallitsevan puolueen voimasta. Esimerkkinä mitä sinä sanot Suomen tämänhetkisestä hallituksesta ja eduskunnasta? Kuulet paljon hyvää hallituksesta (esim. RKP ja Kokoomus), mutta huonoa oppositiosta (PS). Kumpaa siis mieluummin kannattaisit? Suurta vai pientä puoluetta?

On kuitenkin muistettava, että tämä on vain pelkistetty esimerkki, tuohon aikaan esimerkiksi uutisointi ja moralisointi ei ollut samaa kuin nykyään. Silloin uskottiin siihen mistä valtamedia puhui, pienet vastaäänet hiljennettiin vähitellen. Ihmiset olivat ylpeitä siihen mitä olivat ja mihin uskoivat, nykyään on niin paljon puolueita ja puhujia joka lähtöön ettei yksittäisen henkilö kauheasti voi saada koko kansaa puolelleen.

Ihminen kuuntelee "viisaampiaan" - mediaa, kirkkoa,kuka mitäkin, eikä sydän sano mitään?

En haluaisi uskoa vaikka kai se totta on.

Moni tarvitsee sitä "suurempaa auktoriteettia", joka sanelee mitä tehdä ja mihin uskoa. Monikaan ei halua/uskalla astua ulos tiukoista normien sanelemasta lokeroinnista.

Minäkin toivoisin, että näin olisi. Mutta se on aika vaikeaa saavuttaa. :(

Ja ne jotka tiesivät elivät pelon ilmapiirissä

Tiesit valtion harjoittavan kammottavia tekoja, joten mihin kertoisit kun kaikki auktoriteetit ovat osa sitä valtiota?

Mitä pitemmälle sota eteni sitä suuremmaksi ihmisten luontainen selviytymisvaisto kasvoi. Moni tiesi teoista, mutta ei uskaltanut puhua leimautumisen pelossa. Loput eivät välittäneet sitten niinkään muiden oloista, olivat vain tyytyväisiä kun itse ja perhe pysyivät hengissä.