Hoidan työkseni vanhuksia, haluatko kysyä jotain?

20-vuotiaalle vanhustyöhön tähtäävälle nuorelle? Tosin sosionomina, ei lähärinä.

voi heti löytyisi käyttöä... viriketoimintaa, ulkoilua ja ihan vaan vanhusten kanssa oleilua.



Saunat ja suihkut saisi tehdä ajan kanssa ja mihin aikaa päivästä vaan.



Voisi leipoa, lukea tms.



Nyt ei ehdi tehdä kuin minimin. Monena päivänä jää eväät syömättä ja pissat pissaamatta.



Varmasti löytyy myös turhasta valittajia, mutta kyllä monessa paikassa fakta on, että henkilökuntaa on liian vähän. Ei ehdi. Ruoka ehtii potilaaltakin jäähtyä, pesulle ei pääse edes joka viikko.



24 potilasta joista vuodehoidettavia on yli 15. syötettäviä saman verran.



Epäkohtia on niin paljon, että niistä tulisi iso kirjelmä. Talon johtajalle ja ylemmillekin tahoille valitettu, ei mitään muustosta.



ap

20-vuotiaalle vanhustyöhön tähtäävälle nuorelle? Tosin sosionomina, ei lähärinä.

Tervetuloa alalle! :)

ap

ihan hyviä paikkoja asua, viriketoimintaa oli tarvittaessa jne. Tanskan mallia voisi katsoa.

Minne ne rahat katosi kun huonoina aikoina ennen säästöjä ja leikkauksia sitä oli.

Johon voisi kirjata muutosehdotuksia ja parhaat toteutettavat muutokset palkittaisiin?

ihan hyviä paikkoja asua, viriketoimintaa oli tarvittaessa jne. Tanskan mallia voisi katsoa. Minne ne rahat katosi kun huonoina aikoina ennen säästöjä ja leikkauksia sitä oli.

ap

Olen kohta valmis lähihoitaja ja jännityksellä odotan töihin pääsyä. Meillä koulussa on opetettu arjenmiellekkyyttä, etiikkaa, viriketoimintaa ym. Ja haluaisin päästä käyttämään näitä opittuja taitoja (joita on testattu työharjoitteluissa). Palaute on ollut hyvää myös. Ja aina on löytynyt haetki tehdä jotain, myös vuodeosatoilla.



Tuntuu vain että hoitajat ei ole valmiita muutoksiin. Ovat liian väsyneitä.



Mitä mietteitä ap:lla on?

Johon voisi kirjata muutosehdotuksia ja parhaat toteutettavat muutokset palkittaisiin?

ap

Ehdottomasti tämä myös Suomeen! Täällä ilmottautuu hoitaja joka olisi valmis kunnon muutokseen :)

vakituista henkilökuntaa ja koulutettua porukkaa. Nyt on tilanne se, että koulutettuja hoitajia ei saa mistään. Kuten joku tuolla kirjoittikin niin itse olet aamussa ja iltavuoroon tulee 2 opiskelijaa ja 1 pitempiaikainen lomittaja klo 13. Opiskelijat tulevat klo 15-15.30.



Siitä alkaakin iltalaisella helvetinmoinen kiire kun on 2 outoa kaveria ja pitäisi alkaa osastoa valmistelemaan ruokailuun. Ja jos se iltalainenkaan ei ole vakituinen niin homma kusee totaalisesti siinä vaiheessa.



Onneksi meillä henkilökunta puhuu vielä suomea. Työkaveri etelästä kertoi, että joskus voi olla iltavuorosta outoja lomittajia, jotka puhuu "mootama sana hoono soomi". Yritä siinä saada edes perushommat tehtyä eli ruoka, vessat ja nukkumaan ja lääkkeet.



Nuoria opiskelee alalle, mutta vähän aikaa töissä oltuaan, moni kokee, ettei ala tätä työtä tekemään loppuikäänsä ja lähtee jatkamaan muihin hommiin. Toisaalta hoitajille on helpompiakin paikkoja olla töissä ja aika moni on lähtenyt päiväkotiin päivätöihin. Yövuoroja ei kukaan enää haluaisi tehdä, koska korvaus niistä on huono, vastuu liian iso ja työmäärä suhteeton yövuoron henkilökuntamäärään.



Lisäksi moni kyllästyy tähän omaisten ja "suuren yleisön" rutinaan, että hoitajat ei tee sitä ja hoitajat ei tee tätä ja miksi ne istuu raportilla ja miks ne ei käytä ulkona ja miks ne ei anna virikkeitä ja miks sitä ja miks tätä.



Vanhuspuolelle ei ole kovin tunkua tämän takia.

Olen kohta valmis lähihoitaja ja jännityksellä odotan töihin pääsyä. Meillä koulussa on opetettu arjenmiellekkyyttä, etiikkaa, viriketoimintaa ym. Ja haluaisin päästä käyttämään näitä opittuja taitoja (joita on testattu työharjoitteluissa). Palaute on ollut hyvää myös. Ja aina on löytynyt haetki tehdä jotain, myös vuodeosatoilla. Tuntuu vain että hoitajat ei ole valmiita muutoksiin. Ovat liian väsyneitä. Mitä mietteitä ap:lla on?

Meillä valmistuneilla ja vakituisilla hoitajilla on paljon myös kirjallisia töitä (rai, rava, hoitosuunnitelmat) sekä pidetään hoitopalavereja, kuntoutuspalavereja, niihin menee aikaa ja ovat ihan lakisääteisiä juttuja.

Muistan itsekin kun olin täynnä intoa ja unelmaa alalle tullessa, mutta pinkit lasit on kyllä pudonneet. Kovaa työtä tämä on.

Aikaa menee paljon myös näyttöjen vastaanottamiseen ja opiskelijoiden ohjaamiseen. Lääkkeiden jakoon ja haavojen hoitoon.

Olen valmis muutoksen ja toivon sitä. Mutta ennen kun voimme alkaa tehdä viriketoimintaa ja kaikkea muuta tarpeellista meidän täytyy pystyä huolehtimaan potilaiden perustarpeista mm ruoka, uni, hygienia, riittävä kivunhoito yms. Kosketus ja viriketoiminta äärettömän tärkeää, mutta tällä miehityksellä joudumme menenään sieltä mistä aita on matalin.

Toki laulan potilaille monesti työtä tehdessä ja silitän aina kun voin, mutta puhelin pirisee taskussa ja kellot soi. Potilas vaistoaa kiireen.

Meillä myös paljon dementikkoja ja käytöshäiriöisiä ns tavallisten joukossa. Se lisää levottomuutta ja vie myös työaikaa. Dementikot pitäisi olla dementiaosastolla ja käytöshäiriöiset psykogeriatrisella.

Ja mitä tulee väsymiseen. Vuorotyötä jo sinällään väsyttää pidemmän päälle, samoin henkisesti ja fyysisesti raskas työ. Henkilökunta vaje vaikuttaa tähänkin, vajaalla kun tehdään joka pv niin kyllä se tuntuu kehossa ja mielessä.

ap

Tanskassahan se menee niin, että vanhus saa päättää, asuuko kotona vai hoitokodissa. Kotiin on mahdollista saada jopa 20 tuntia kotihoitoa viikossa. Useasti vanhukset haluavat pysyä mahdollisimman pitkään kotona.



Tanskassa toimii siis paljon yksityisiä hoivakoteja, joista kunnat ostavat palvelut. Vanhusta ei hoideta vaan häntä kuntoutetaan ja näin hän pysyy hyvässä kunnossa ja ei tarvitse raskasta vuodehoitoa. Jopa päälle 100 vuotiaita kuntoutetaan niin, että he mahdollisimman pitkään pystyisivät asumaan kotonaan.



Laitoshoitoa ei siis ole lainkaan vaan sitten kun haluaa kotoa pois, voi muuttaa asumaan väljään ja kodinomaiseen palvelukotiin. Siellä ei keskitytä vanhuksen hoitoon vaan hänen itsemääräämisoikeuteen ja hyvään elämään.



Muutoksessa pyritään hakemaan vanhukselle päätäntävaltaa ja vastuuta enemmän elämästään. Tämä toisaalta myös vaatii sen, että vanhus kustantaa itse hoidostaan sen, mitä haluaa itselleen maksaa. Eli hän maksaa ne osat paketista, mitä kokee itse tarvitsevansa.





Siirtyisin todella mielelläni tähän Tanskan malliin hoitajana. Inhimillistä hoitoa ja vain juuri sitä, mitä vanhus tarvitsee ja maksaa.

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Espoo+unohti+huonokuntoiset+vanhuks…



Eli mitä tehdään niille huonokuntoisille vanhuksille, jotka eivät kuntoutu kotihoitoon tai palvelukotiasumiseen. Heille ei ole Tanskanmallissa paikkaa.

Jep, kaikissa sairauksissa (läheskään kaikissa!) ei vuodepotilaaksi joutumista voi estää.

Esim lopulta dementia. Monesti ensin häviää muisti, sitten tunnepuoli ja lopulta pää on aivan tyhjä. Sitten aivot alkavat unohtaa miten keho toimii.. Ei rappeutumista pysty loputtomiin estämään.

Näin käy väistämättä esim otsalohkodementiassa ja supranukleaarinen pareesi sekä vaikka vanhuksella pitkälle edennyt ms-tauti.



Mikään hoito, terapia tai taikatemput eivät monestikaan välttämättä estä vuodepotilaaksi joutumista.

Jep, kaikissa sairauksissa (läheskään kaikissa!) ei vuodepotilaaksi joutumista voi estää. Esim lopulta dementia. Monesti ensin häviää muisti, sitten tunnepuoli ja lopulta pää on aivan tyhjä. Sitten aivot alkavat unohtaa miten keho toimii.. Ei rappeutumista pysty loputtomiin estämään. Näin käy väistämättä esim otsalohkodementiassa ja supranukleaarinen pareesi sekä vaikka vanhuksella pitkälle edennyt ms-tauti. Mikään hoito, terapia tai taikatemput eivät monestikaan välttämättä estä vuodepotilaaksi joutumista.

Todellakin moni sairaus mm dementoivat sairaudet vie ennen pitkään liikuntakyvyn ja johtaa kuolemaan. Tähän ei auta lääkitys, ei kuntoutus ei mikään. Surullista, mutta taivahan tosi. Eli kaikista 100-v ei vaan ole itsenäisesti käveleviksi. Ja siinä ei auta vaikka kuinka olis hoitajat tehokkaita. Monen tämä vaikea hyväksyä, että ikä ja sairaudet tekee tehtävänsä. Meillä ainakin lääkäri yhdessä hoitajien kanssa arvioi kuka hyötyy kuntoutuksesta. Hieronta tietysti ihanaa kaikille, mutta kaikista vaan ei ole istumaan edes p-tuolissa sitä 15 minuuttia joten heidän kohdalla tuolijumppa, istumaan nousut ym fysioterapeutin panostus on turhaa.

Niin monesti olen törmännyt omaisiin jotka syyttävät meitä hoitajia kun äidin / isän kunto romahtaa. Ei tajuta, että paluuta entiseen ei ole ja suunta on vaan koko ajan alaspäin.

ap

20-vuotiaalle vanhustyöhön tähtäävälle nuorelle? Tosin sosionomina, ei lähärinä.

pääse esim. päiväkeskustoimintaan. Laitoshoidossa olet ennemmin tai myöhemmin lähihoitajan tehtävissä. Itsen olen työskennellyt useammassakin vanhuspaikassa ja aina sama ongelma, erityisesti yksityisellä puolella. Esimiesasemassa on asia erikseen. Siksi vaihdoin pois siltä alalta vaikka mummot ja papat olis muuten mun juttu.