Lue keskustelun säännöt.
Jos nyt jäisit leskeksi tai eroaisit, niin
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että ottaisin enää ikinä. Mulla on niin rakas mies etten tuosta yli pääsis.
Jos ihonalaiseni olisi "vapaalla jalalla", ehkä hänen kanssa kimppaan ryhtyisin. Muuten varmaankaan en ottaisi uutta miestä.
Luultavasti en pitkään aikaan.
Voisin ehkä tapailla silloin tällöin, mutta en tosiaankaan ottaisi ketään asumaan meille ainakaan niin kauan, kun lapset asuvat kotona eli pitkään aikaan.
En halua, että lasten täytyisi kärsiä jostain uusperhekuvioista, jotka on usein vähän tai enemmänkin vaikeita. Ja vaikkei lapset kärsisikään, niin en halua tehdä mitään kompromisseja itseäni kiusaten ja yrittäen revetä joka paikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä tuommoista voi etukäteen tietää. Jos tarjolla olis vain huonoja / mulle sopimattomia miehiä, niin tietty en haluaisi ketään mun elämää sotkemaan.
Jos taas olisi tarjolla joku laadukas ja mukava mies, joka pitäisi myös lapsistani, niin parempi on kun ei sano ei koskaan.
Todennäköisesti yrittäisin kyllä about 7 seuraavaa vuotta välttää uutta miestä, koska mielestäni 1 isäpuoli per lapsi on riittävästi. Kuopusta en varmaan säästelisi isoveljensä kohtalolta, jos sen jälkeen törmäisin johonkin kivaan mieheen.
Niin ronkeli olen, että parisuhteesta pitää olla mulle enemmän iloa ja hyötyä, kuin mitä parisuhteessa olosta on haittaa ;-)
Olen 42 ja viimeinenkin lapsi muuttaa kohta kotoa. En haluaisi enää miestä riesakseni, vaan haluaisin elää yksin ja tehdä mitä lystään loppuelämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42 ja viimeinenkin lapsi muuttaa kohta kotoa. En haluaisi enää miestä riesakseni, vaan haluaisin elää yksin ja tehdä mitä lystään loppuelämäni.
"tekisin mitä lystään loppuelämäni" -linjalle, kysymättä keneltäkään mitään, sovittelematta aikatauluja ja haluamisia kenenkään kanssa, ei tarttis huolehtia, passata, huomioida.
Lapset jo niin isoja, että kohta pärjäävät ja haluavat elää omaa elämää. Sitten kun tulee lastenlapsia voisin palata taas maisemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka ongelma olis et miten selviän perintöveroista. En haluaisi myydä taloa enkä mökkiä. Ja sitten alkas ukkoja pyöriä nurkissa. Mitään retkua en ainakaan ottais. Samanlainen pitäs löytyä kuin nykyinen, että huolisin elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos hyvä tyyppi sattuisi"löytymään"niin mahdollisesti joo.
Tuskin ikinä enää. Niistä on pelkkää haittaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikea uskoa, että yhtä sopivaa löytyisi. Mutta jos löytyisi, saattaa olla, mutta vasta kun lapset olisivat aikuisia.
Nauttisin yksinhuoltajuudestani ja miettisin tosi huolella ennen kuin ottaisin meidän perheeseen uusia miehiä (lapseni ovat molemmat alle kouluikäisiä).
Jos joskus saisin tilaisuuden harrastaa seksiä (turvaverkot eivät ole kummoiset, joten tämä ei olisi kovin helppoa) niin mahtavaa, mutta en lähtisi kyllä tätä meidän elämää se kulma edellä kehittämään. Olen löytänyt oman juttuni masturbaatiossa ja voisin tehdä sitä aika kauankin jos vaihtoehtona on hirveää draamaa miesten ja lasten yhteensovittamisen kanssa.
mutta mun elämä on mennyt niin, että aina jostain on kuitenkin ilmaantunut tavattoman sopiva mies kun olen ollut vapaa.
Mutta siis en pelkää tai karta yksinolemista.
erosta kohta 9v, tuskin otan koskaan. lapset on jo isoja ja lisää en halua, miksi ihmeessä ottaisin tänne jonkun joka pitäisi ottaa huomioon jokaisessa askeleessa jonka ottaa.
minullakin on yksi ihonalainen, johon olisin varmasti jossain vaiheessa yhteydessä ihan mielenkiinnosta. Mutta olen kyllä ajatellut, että niin kauan kun lapset ovat pieniä, olisi meille kaikille parempi, etten ottaisi uutta miestä.
Jotenkin tuntuu, että uuden miehen etsiminen tulisi helpommin kyseeseen, jos eroaisin nykyisestäni kuin siinä tapauksessa, että jäisin leskeksi.
Toivon kuitenkin meille pitkää yhteistä elämää.
Olen 42 ja viimeinenkin lapsi muuttaa kohta kotoa. En haluaisi enää miestä riesakseni, vaan haluaisin elää yksin ja tehdä mitä lystään loppuelämäni.