Miten kasvattaa poika niin, ettei joudu kiusatuksi?

Ihan kuka vaan voi joutua kiusatuksi.

ja ihan samanlainen kaikessa kuin muutkin. Ei saa olla fiksumpi, urheilullisempi, eikä varsinkaan käyttäytyä hyvin, ei saa olla empaattinen, ei etenkään herkkä.



Melko mahdotonta kasvatuksella vaikuttaa mutta tietysti kovat nyrkit saattaa olla etu ja kyky tietää milloin pitää lyödä.

Mutta jos lapsestani tulee kiusaaja, olen täysin epäonnistunut vanhempana. Päämääräni on kasvattaa lapseni arvostamaan itseään ja muita. Empaattinen lapsi, jolla on hyvä olla, ei kiusaa muita. Kiusaamista aiheuttavat ilkeys, kateus, huomionkipeys, halu levittää omaa pahaa oloa. Minusta vanhempien on tärkeää kysellä lapselta luokkahengestä. Kukaan lapsi ei oikeasti voi hyvin luokassa, jossa jotakuta kiusataan, vaikkei itse siihen osallistuisikaan.

Kiusaamisen kohteeksi joutuu se joka ei sovi muun ryhmän dynamiikkaan. Eli jos luokassa on selkeä johtaja, mutta joku ei suostu mielistelemään tätä, voi joutua suljetuksi ulos ryhmästä vaikka ei häntä uskallettaisikaan varsinaisesti kiusata.

Se luokan rumin tyyppi jolla on puhevika voi ihan hyvin olla johtajaoppilaan paras kaveri, kun taas liian "fiksu ja filmaattinen" on kilpailija, josta tulee silmätikku.

Jos sulautuu massaan niin viimeistään teini-iässä siitä on haittaa, kun kaikki yrittävät olla erikoisia.

ei erotu mitenkään muista vaan sulautuu massaan. Kaikki poikkeava silmälaseista erikoislahjakkuuteen altistaa kiusaamiselle.

käski poikansa liittoutua kiusaajien kanssa ja kiusata sitä, ketä muutkin. Missään nimessä ei saanut liikkua kiusatun kanssa.



Kannusti kulkemaan kovisporukoissa ja laittoi aina suklaata ja muuta matkaan, mitä sitten jakoi koviksille.



Olen tätä hommaa seurannut sivusta 15 vuotta ja tilanne on nyt se, että naapurin poika on jo tekemisissä poliisien kanssa. Nyssykkä se on vieläkin, mutta on opetettu siihen, että pitää mielistellä koviksia, ettei vain itse joudu kiusatuksi. Joutuukin sitten tekemään kaikki paskahommat niiden puolesta. On aika kusessa nykyään sen porukan kanssa.



Eli opeta lapsesi hännystelemään koviksia ja opeta se kiusaajaksi niin voit olla turvassa siitä, että lapsestasi tulee kiusattu.

poikani on siis sosiaalinen ja ystävällinen, ja menee ihan shokkiin jos joku mätkii päin näköä. Ei ole kovin aggressiivinen luonne, ja varmaan olen kasvattanutkin hänet väärin koska en ole sallinut lyömistä tai tavaroiden paiskomista. Nyt alkaa tulla enemmän ja enemmän tilanteita, että pari lasta on kimpussa jatkuvasti, enkä tiedä miten ohjata poikaa puolustamaan itseään. En tajua tuota poikien maailmaa, enkä tiedä että onko ainoa keino sitten opettaa poikaa mätkimään takaisin koko massallaan että toi kimpussa oleminen loppuu. Vielä tämä ei ole iso ongelma, ja hänellä on paljon kivojakin kavereita. Mut ihan kohta tämä on, jos jatkuu tällaisena.

Kirjailijaksi ryhtynyt ex-opettaja uskoo, että koulukiusaaminen voi johtua myös kiusatusta eikä vain kiusaajasta.



- Tämä on arka asia, jota ei ole uskallettu lausua ääneen, koulumaailmaa kuvaavia kirjoja kirjoittanut entinen opettaja Aino Kontula sanoo Iltalehdelle.



Kontula kertoo huomanneensa, että kiusatuksi joutuvat helposti ne, jotka ovat hyvin herkkiä tai joilla on vaikeuksia ymmärtää huumoria.



- Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla.



Asiasta kertoi ensimmäisenä Perhe-lehti.



Lue pyhäinpäivän jättilehdestä (myynnissä 5.-7.11.) lisää Kontulan mietteitä ja katso, miten Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustaja kommentoi hänen puheitaan.

jolloin testataan, miten kohde reagoi. jos kohde osaa toimia "oikein", eli antaa sopivasti takaisin, laittaa jutun huumoriksi tai muuten osaa reagoida vaikka olemalla välittämättä, kiusaaja etsii sopivamman uhrin.



Ongelma on, että oikeaa tapaa ei voi tietää. Mutta paras ennakointi on kasvattaa lapsi reippaaksi, itseään arvostavaksi ja rauhantahtoiseksi mutta siti itseään puolustavaksi. Ja siinäpä onkin haastetta.



Apn:n lapsi tarvitsee ehkä vähän kannustusta puolustautumiseen. Kyllä poikaporukassa fyysisyys on aika välttämätöntä välillä, vaikkei ensimmäiseksi siihen turvautuisikaan. Leikkimielinenkin nujakointi voi mennä kiusaamisen puolelle, jos huomaavat, että joku ei puolustaudu mitenkään.

Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla.

Voi hyvin olla. Muitta mitä sitten? Ei kenenkään huumorintajua tai luonnetta voi muuttaa, sen sijaan kiusaajan voi pakottaa lopettamaan, jos yhteistä tahtoa löytyy.

ajattelevat, että kiusaaminen on kiusatun vika, joten siinä toi Aino Kontula on ihan rehellinen. Sama koskee nitmittäin sitäkin, että opettajaa kiusataa - kiusattu opettajakaan, oli kiusaajina sitten kollegat, lasten vanhemmat tai oppilaat, ei saa työyhteisöltään mitään tukea.



Täytyy myös muistaa, että Kontula edustaa sukupolvea, jolle on henki ja elämä "olla kuten muutkin". Ryhmäkuri ja homogeenisyys kaikessa on hänen sukupolvelleen erittäin tärkeää, onhan iso osa tuon sukupolven edustajista toisten lasten kasvattamia, kun ensin vanhemmilla ei ollut aikaa olla läsnä, ja 7-vuotiaasta eteenpäin valtava määrä lapsia viettiä 6 päivää viikosta asuntolassa. Siinäpä sitä oppii, että tosikko ei kannata olla, jos haluaa selvitä hengissä.

Kaiken ratkaisu on oman kodin perhe-elämä ja sen ilmapiiri! Minkä sävyistä kielenkäyttö on? Ivallista, purevaa, nälvimistä vai kannustavaa ja hyväksyvää.



Sieltä omasta kodista ne vahvat persoonat lähtevät, jotka menestyvät elämässä. Toki voi sijaistuotteitakin käyttää apuna kuten sopivaa harrastusta jne...Ottakaa kuitenkin huomioon et lapset imee kuin pesusieni vanhempiensa esimerkkiä!

Puolensa pitäminen ei tarkoita välttämättä fyysisyyttä. Itsetunto ja alistumattomuus ovat hyviä tekijöitä, niiden avulla voi luultavasti välttyä isommalta kierteeltä.

Kaikki lapsia jossain vaiheessa "kokeillaan" ja ne, jotka alistuvat ja eivät rohkene olla vastaan panemassa, ovat suurimmassa vaarassa.

jolloin testataan, miten kohde reagoi. jos kohde osaa toimia "oikein", eli antaa sopivasti takaisin, laittaa jutun huumoriksi tai muuten osaa reagoida vaikka olemalla välittämättä, kiusaaja etsii sopivamman uhrin.

Ongelma on, että oikeaa tapaa ei voi tietää. Mutta paras ennakointi on kasvattaa lapsi reippaaksi, itseään arvostavaksi ja rauhantahtoiseksi mutta siti itseään puolustavaksi. Ja siinäpä onkin haastetta.

Apn:n lapsi tarvitsee ehkä vähän kannustusta puolustautumiseen. Kyllä poikaporukassa fyysisyys on aika välttämätöntä välillä, vaikkei ensimmäiseksi siihen turvautuisikaan. Leikkimielinenkin nujakointi voi mennä kiusaamisen puolelle, jos huomaavat, että joku ei puolustaudu mitenkään.

Jos kahdesta vaihtoehdosta pitää valita, niin haluan, että lapseni on mieluiten kiusaaja, joka käyttää laskelmoivasti väkivaltaa, kuin se kiusattu, jonka itsetunto on murusina vielä vuosia kiusaamisen jälkeen. Sillä kiusaajalla kuitenkin pyyhkii paljon paremmin, oli se oikein tai väärin.

niihin kiusaajiin, joilla on todella huono itsetunto ja jotka eivät todellakaan pärjää elämässä...

isänsä kertoi, että kun oli asiasta puhunut opettajalle, oli opettaja todennut, että kun se tyttö on niin kummallinen muutenkin kun teille on ero tullut ja kuulemma äiti lähtenyt läiskimään. Käske sen tytön olla vähän reippaampi.

Kas, tytöstä ei tullut reippaampaa, vaikka luokan tytöt repi hiuksista ja repi kirjoja ja töni ja haukkui läskiksi ja huoranpenikaksi yms.

Mutta opettajan mielestä se oli tytön syytä, koska tytön äiti oli lähtenyt perheestä.

Kamalaa kuunneltavaa kun tyttö ja isä on kertoneet tarinaa.

ajattelevat, että kiusaaminen on kiusatun vika, joten siinä toi Aino Kontula on ihan rehellinen. Sama koskee nitmittäin sitäkin, että opettajaa kiusataa - kiusattu opettajakaan, oli kiusaajina sitten kollegat, lasten vanhemmat tai oppilaat, ei saa työyhteisöltään mitään tukea.

Täytyy myös muistaa, että Kontula edustaa sukupolvea, jolle on henki ja elämä "olla kuten muutkin". Ryhmäkuri ja homogeenisyys kaikessa on hänen sukupolvelleen erittäin tärkeää, onhan iso osa tuon sukupolven edustajista toisten lasten kasvattamia, kun ensin vanhemmilla ei ollut aikaa olla läsnä, ja 7-vuotiaasta eteenpäin valtava määrä lapsia viettiä 6 päivää viikosta asuntolassa. Siinäpä sitä oppii, että tosikko ei kannata olla, jos haluaa selvitä hengissä.

jos lapsella on tarpeeksi hyvä itsetunto, ettei halua olla samanlainen kuin se kusipääporukka, jää se hampaisiin. Jos ei hommaa cappia ja kiusaa ekaluokkalaisia ja tilaile puhelimeen pornokuvia ja lähettele kiusaustekstareita pienemmille, jää itse hampaisiin.

Sitä ei kiusata, joka on väritön, mauton ja myötäilee kiusaajia, eikä puolusta luokan hiljaisimpia, koska pelkää, että itse joutuu siihen rooliin.

Kiusatuksi joutuu juuri se poika, joka uskaltaa puolustaa sitä heikompaa, ei halua samaa lippalakkia ja ei halua tehdä kaikkea paskaa, mitä luokan kovikset.

Se vaatii hyvää itsetuntoa, että uskaltaa kulkea oman tiensä, vaikka paskahousut käy päälle.

Puolensa pitäminen ei tarkoita välttämättä fyysisyyttä. Itsetunto ja alistumattomuus ovat hyviä tekijöitä, niiden avulla voi luultavasti välttyä isommalta kierteeltä.

Kaikki lapsia jossain vaiheessa "kokeillaan" ja ne, jotka alistuvat ja eivät rohkene olla vastaan panemassa, ovat suurimmassa vaarassa.

jolloin testataan, miten kohde reagoi. jos kohde osaa toimia "oikein", eli antaa sopivasti takaisin, laittaa jutun huumoriksi tai muuten osaa reagoida vaikka olemalla välittämättä, kiusaaja etsii sopivamman uhrin.

Ongelma on, että oikeaa tapaa ei voi tietää. Mutta paras ennakointi on kasvattaa lapsi reippaaksi, itseään arvostavaksi ja rauhantahtoiseksi mutta siti itseään puolustavaksi. Ja siinäpä onkin haastetta.

Apn:n lapsi tarvitsee ehkä vähän kannustusta puolustautumiseen. Kyllä poikaporukassa fyysisyys on aika välttämätöntä välillä, vaikkei ensimmäiseksi siihen turvautuisikaan. Leikkimielinenkin nujakointi voi mennä kiusaamisen puolelle, jos huomaavat, että joku ei puolustaudu mitenkään.

Jos et juokse tollona pallon tai kiekon perässä.

Jos tykkäät lukea, tutkia, ihmetellä

Jos nautit soittamisesta, maalaamisesta

Jos kotisi antaa sinun olla oma itsesi poikana eikä työnnä väkisin äijämaskuliiniseen rooliin

Jos uskot itseesi



=

voit joutua kiusatuksi.



Kyllä poikien/miesten maailmassa vallitsee edelleen fysiikan lait. ELi jos et ole fyysinen tyyppi niin ongelmia voi tulla. Toisaalta voit päätyä kiusaajaksi kun perheesi tekee sinusta supermaskuliinista lätkäpelaajaa, vaikka oikeasti haluaisit jotain muuta. (herkät lätkänpelaajat päätyy jostain kumman syystä usein kiusaajiksi)



Siltikin silläkin riskillä että kiusaamista tulee olen antanut oman poikani kasvaa omaksi itsekseen (sitä yllättävän monet poikien vanhemmat eivät ikinä oivALLA, tytöt saavat olla poikamaisia, pojilla ei saa olla mitään feminiisisä piirteitä)

Yleensä juuri ne lapset saavat olla rauhassa, jotka on opetettu arvostamaan itseään aidosti, käsittelemään tunteitaan, ymmärtämään erilaisuutta, ottamaan muut huomioon ja jotka ovat kokeneet aitoa läheisyyttä sisältävän ystävyyssuhteen muodostumisen. Kiusaajien ja kiusattujen roolit ovat usein myös vaihtuvia osapuolten kesken, ja yhteneväisiä piirteitä heillä on edellämainitsemieni asioiden vastakohdat eli vääristynyt minäkuva (alemmuudentunne tai yli-itsevarmuus), eivät osaa ilmaista itseään hyvin, ennakkoluuloisuus, käytöstapojen puute, ongelmat läheisten ihmissuhteiden luomisessa jne. Tuo alkupään väite siitä, että lapsi on parempi "opettaa" kiusaajaksi on siis väärä, koska kyse on hyvin samankaltaisten piirteiden omaksumisesta.



Ulkonäöllä, arvosanoilla tms. on yllättävän vähän tekemistä kiusaamisen kanssa. Jos kiusaajapiirteinen lapsi alkaa kiusata persoonallisen näköistä lukutoukkaa, on kiusatun suhtautumisella paljon merkitystä (mikä ei tietenkään tarkoita, että kiusaaminen on kiusatun syytä!): Ensinmainituilla piirteillä varustetulla lapsella on enemmän sosiaalista pääomaa, jolloin kiusaus loppuu joko kiusaajan kyllästymiseen epäonnistuneisiin provosointiyrityksiin tai aikuisten puuttumiseen (lapsi uskaltaa kertoa). Jälkimmäisin piirtein varustettu lapsi provosoituu tai alistuu tilanteeseen, mistä seuraa joko valtataistelu tai tekijä-uhri-asetelma kiusatun reaktiosta riippuen.



Eikä tämäkään ole mikään absoluuttinen totuus, kun soppaan sekoitetaan lapsen luonne ja vielä niiden muiden lasten, opettajien ja vanhempien toimintamallit. Arka ja herkkä lapsi voi saada vahvan kaverin joka puolustaa, tai kaiken voi tehdä oikein ja yksi koulukaveri voi saada lapsen kiusaamaan/joutumaan kiusatuksi. Eli ainoa varma tapa estää kiusaaminen on siihen puuttuminen, kasvatuksen tärkeyttä vaheksymättä.

koko ala-asteen luokkansa poikien hampaissa.

Syy: 1. hänellä koulu meni hyvin ja oli kunnianhimoinen. Luki kokeisiin ja halusi hyviä numeroita.

2. hän ei halunnut opetella tupakanpolttoa neljännellä luokalla ja vapaa-aikana kulkea tämän porukan kanssa

3. hän ei halunnut ostaa farkkuja, missä persevako näkyy ja hupparia ja sitä lippistä, missä on suora lippa eli olla jotain hiphopparia. Halusi käyttää tavallisia farkkuja ja takkia.

4. ei halunnut kasvattaa pitkää tukkaa

Varsinkin 4-6 luokat oli poikajoukko koko ajan kimpussa ja repimässä ja hakkaamassa ja haukkumassa. Siihen ei paljon asenne vaikuttanut mitään. Asenne vaikutti siihen, että poikani ei alistunut tähän vaan edelleenkin kulki tavallisissa farkuissa, ei opetellut polttamaan ja luki kokeisiin.

Pahimpina hetkinä hän aina hoki mantraa, että joku päivä hän on tämän räkäsakin pomo ja sitten katsotaan, miten päin homma sujuu.

No, ei hänestä tämän räkäsakin pomoa tule, koska näyttää nyt lukioiässä siltä, ettei näistä kukaan taida töihin kyetä.

Mutta sinä siis väität, että oikealla asenteella poikani kimpussa ei tämä paskasakki olisi koko aikaa ollut. Eli se oli hänen syynsä.

Yleensä juuri ne lapset saavat olla rauhassa, jotka on opetettu arvostamaan itseään aidosti, käsittelemään tunteitaan, ymmärtämään erilaisuutta, ottamaan muut huomioon ja jotka ovat kokeneet aitoa läheisyyttä sisältävän ystävyyssuhteen muodostumisen. Kiusaajien ja kiusattujen roolit ovat usein myös vaihtuvia osapuolten kesken, ja yhteneväisiä piirteitä heillä on edellämainitsemieni asioiden vastakohdat eli vääristynyt minäkuva (alemmuudentunne tai yli-itsevarmuus), eivät osaa ilmaista itseään hyvin, ennakkoluuloisuus, käytöstapojen puute, ongelmat läheisten ihmissuhteiden luomisessa jne. Tuo alkupään väite siitä, että lapsi on parempi "opettaa" kiusaajaksi on siis väärä, koska kyse on hyvin samankaltaisten piirteiden omaksumisesta.

Ulkonäöllä, arvosanoilla tms. on yllättävän vähän tekemistä kiusaamisen kanssa. Jos kiusaajapiirteinen lapsi alkaa kiusata persoonallisen näköistä lukutoukkaa, on kiusatun suhtautumisella paljon merkitystä (mikä ei tietenkään tarkoita, että kiusaaminen on kiusatun syytä!): Ensinmainituilla piirteillä varustetulla lapsella on enemmän sosiaalista pääomaa, jolloin kiusaus loppuu joko kiusaajan kyllästymiseen epäonnistuneisiin provosointiyrityksiin tai aikuisten puuttumiseen (lapsi uskaltaa kertoa). Jälkimmäisin piirtein varustettu lapsi provosoituu tai alistuu tilanteeseen, mistä seuraa joko valtataistelu tai tekijä-uhri-asetelma kiusatun reaktiosta riippuen.

Eikä tämäkään ole mikään absoluuttinen totuus, kun soppaan sekoitetaan lapsen luonne ja vielä niiden muiden lasten, opettajien ja vanhempien toimintamallit. Arka ja herkkä lapsi voi saada vahvan kaverin joka puolustaa, tai kaiken voi tehdä oikein ja yksi koulukaveri voi saada lapsen kiusaamaan/joutumaan kiusatuksi. Eli ainoa varma tapa estää kiusaaminen on siihen puuttuminen, kasvatuksen tärkeyttä vaheksymättä.

kuin muut, mielistelemällä koviksia ja kulkemalla siinä huonossa porukassa joka kiusaa, silloin varmimmin välttää tulemisen kiusatuksi.

Minusta Sinä olet kasvattanut hyvin ja oikein. Kunnioitan Sinua.