Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen jättää tietoisesti tervehtimättä vastaantulevaa tuttua?
18.09.2011 |
Täällä eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa se on ihan tavallista, että ei tervehditä, vaikka nähtäisiin säännöllisesti esim. harrastuksen parissa. Katsotaan jopa suoraan ohi tai vaihdetaan kadunpuolta jo kaukaa. Missään muualla en ole törmännyt vastaavaan.
Kommentit (26)
Eikä se liity mitenkään sinuun, vaan ainoastaan itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan kulkea niin omissa maailmoissani, että kaverit on joskus onnistuneet säikyttämään mut perinpohjaisesti. Kerrankin yks tuli naaman eteen ja sanoi "pöö" ja mä meinasit kirkasta, kun säikähdin. Ja mä muka katon suoraan tätä kaveria, kun se tuli kohti...
Toisaalta, vapaa-ajalla mä en aina käytä laseja, vaikka sellaiset onkin. Pystyn toimimaan törmäilemättä mihinkään, mutta en tunnista varmasti kuin aivan lähimmät ystävät ja sukulaiset ennenkuin muutaman metrin päästä...
Sen nyt ymmärtää jos menee tuolla puolisokeana (tai siis en ymmärrä) eikä sen takia tervehdi. Mutta miksi ihmeessä jotkut kuvittelee, että kaikki alkavat heti muka rupatella, jos sanovat hei. Siis ei vastata tervehdykseen. Todella epäkohteliasta.
Itselleni tuohon on useampiakin syitä.
- olen 90% ajasta omissa ajatuksissani, varsinkin jos olen yksin en tajua muusta maailmasta tuon taivaallista. Toki en nyt autojen alle kävele tms. mutta en kiinnitä ihmisiin mitään huomiota tuon pilvissä leijailun takia.
- en aina tunnista ihmisiä, varsinkaan niitä joita näkee ehkä pari kertaa kuukaudessa. Naapurien tunnistamiseen meni noin vuosi. Enkä välttämättä vieläkään osaa heitä moikata.
- En vain ole sosiaalinen. Inhoan ja pelkään niitä tilanteita joissa on minulle vieraita ihmisiä tai jos pitää jotain melkein puolituttua moikata. En saa sanoja suusta, menen kirkkaan punaiseksi, ja loppujen lopuksi olen paniikkikohtauksen partaalla.
Harrastukset ja työt nyt ovat erikseen, samoin kuin jotkin virastokäynnit, koska niissä voin ottaa sen työroolin päälle, jossa taas olen ns. sosiaalinen tms. No, harrastuksissa en jaksa kyllä jutella niille muille ihmisille, ei ne treenaamiset ja aerobiset jutut ole mielestäni sellaisia tilanteita joissa pitäisi seurustella ihmisten kanssa. Haluan vain suorittaa ne tilanteet loppuun ja olla rauhassa.
Ja ei, en voi olla siinä työroolissa koko aikaa, koska silloin en olisi ikinä oma itseni. Jatkuva teeskentely on perseestä.
No, jos näen että joku tervehtii niin nyökkään takaisin. Sen enempään en pysty noille melkein puolitutuille tai puolitutuille tekemään.
Ja ei, ei kiinnosta päästä tuosta ujoudesta tms. eroon. Tykkään olla tälläinen kuin olen.
enkä näe kunnolla. SEn takia en lähikauppaan viitsi laseissa lähteä, että voisin tervethiä kaikkia tuttuja.